Päivää!

First topic message reminder :

Niin että päivää kaikille.

Tässä on kaunis sunnuntaipäivä menossa. Minä olen kiillottanut täysin mustuneita hopealusikoita edesmenneen veljeni keittiön kaapista.
Meneehän tämä pyhäpäivä silläkin tavalla.
Pohdiskelen vaan, miten suojaisin lusikat, kun ne pakkaavat tummumaan käytön puutteessa. Kahvilusikat on itsekullakin käytössä, mutta kukapa nyt tarvitsee hopeisia puurolusikoita erityisen kiivaasti! Poikasmies nyt ei ainakaan. Kamala homma niissä. Onneksi on se savipitoinen puhdistusaine, joita saa ostaa markkinoilta ja myyjäisistä. Sillä aika hyvin saa tummuneet kohdat sulamaan. Hopeankiillotusaineet eivät pure ainakaan helposti pahasti  mustuneisiin kohtiin.

Hyvä neuvo on tietysti se alumiinin kanssa keittäminen, mutta ei ole sellaista kattilaa, jonka raaskisin pilata. Eikä muuten mitään alumiiniakaan, sillä sekin menee pikimustaksi, kokeltu on. Yksi katkennut alumiinilusikka minulla oli tähän varattuna vuosia, mutta se on jo  kadonnut maailman myrskyissä.

Se oleskeluluvan saanti ilmeisesti on niin pitkällistä. Pitää vielä saada työlupakin. Joutilainahan he joutuvat kulkemaan kuukausikaupalla, en ymmärrä, miksi se on niin hidasta.
Siivoustöissä onkin nykyisin paljon vierasmaalaisia. Samoin kaupoissa hyllyjen täyttäjinä. Suomenkieli vain kun on niin hankalaa lausua, että keskinäinen ymmärrys tahtoo olla vaikeaa. Bussipysäkillä tummaihoinen poika kysyi minulta jotain bussilinjoista, ja olin ihan onneton, kun en todellakaan käsittänyt, mitä hän yritti sanoa. Lopuksi selvisi, että kyseessä oli MELLUNKYLÄ, ja kyllä ymmärrän, että pojan oli vaikea saada kielensä kääntymään ymmärrettäväksi.

Kevät on ollut jo tulossa, lämmintä riittänyt, mutta nyt tulee taas kylmä kausi. Muistelen, että sääennustajat sanovatkin, että jos Vappuna on kylmä saa, kesästä tulee lämmin, mutta jo kesä on jo Vappuna, se on sitten siinä! Sade ja kylmä alkavat. Minusta se pitääkin paikkansa. On tässä sen verran ilmoja pidelty vuosikymmenien aikana.

Varmasti oli humoristinen naytelma ajankohtaisesta aiheesta,hyva kun saa nauraakin.
Meille tuli tanaan siivojat elela Amerikan maista puhuivat joko espanjaa tai portugalia ja luultavasti laittomia siirtolaisia,mutta reippaasti ja hyvin tekivat iloiset tytot tyonsa.Tasta tuli mieleeni miksi pakolaisia hyyssataan Suomessa,heti vain niihin toihin mita loytyy jos ei kelpaa niin takaisin sinne mista tulivatkin,ei Suomessa soisaalituilla elamaan.
Kun itse 20v nuorena elinkeinio pakolaisena 50 luvulla saavuin Englantiin niin siivous hommia ja pottujen pesemista piti tehda alkuun ja iloisesti teimmekin,noin vuoden kuluttua osasimme valttavasti englantia ja paasimme sairaanhoito kursseille,valmistuin sairaanhoitajaksi,kurssiajalta saimme pienen palkan.Erikoistuin katoliksi ja tyota on aina ollut,olin myos sairaanhoidon opettajana,kylla se on paljon itsesta kiinni mita elamassa saa aikaan.

Näytelmä oli "Vaimoni on toista maata". Siinä riitelevä pariskunta tulee kylään miehen ystävien luo, vaimo ensi kertaa näytillä. Hän kiukuttelee ja pitää mykkäkoulua, ja isäntäväki vetää johtopäätöksen, että uusi rouva on ummikko pakolaisraukka Veera, joka on solminut lumeavioliiton päästäkseen Suomeen.
Ongelmat alkavat, kun isäntäväki alkaa surra vaimorukan köyhää elämää ja hänen kurjuudessa kärsivää perhettään siellä Hangatrasiassa (joku sinnepäin). Isäntäväki alkaa kerätä lahjoitettavaa tavaraa lähetettäväksi kärsiville.
Tyttäreni esitti Veeraa ilmeikkäästi. Isäntäväelle aurinkoista ja kiitollista pakolaisraukkaa, seuralaiselleen kähisi heistä raivostuneita huomautuksia. Mies ei lopuksi kestänyt, vaan huusi isäntäväelle, että Veera on Taka-Töölööstä ja tässä on hänen henkilökorttinsa, johon isäntäväki kauhistuneena ja myötätuntoisena voivotteli, että Veerakulta on joutunut kaiken lisäksi väärentämään itselleen suomalaisen henkilöllisyyskortinkin. He ryhtyivät soittamaan tutulleen maahanmuuttovirastoon.
Jne.
Nauraa sai, ja tyttären pokka piti, kuten kyllä muidenkin.

Illalla on edessä taidenautinto.
Tyttäreni on kuulunut jo vuosia työpaikkansa teatterikeroon, joka harjoittelee yhden näytelmän esityskuntoon joka vuosi.
Nyt on sitten esitykset menossa. Helsingissä on pikkuteattereita, joita voi vuokrata tällaisiin tarkoituksiin. Esiintyvät taiteilijat pystyttävät kulissit ja joskus joutuvat purkamaankin ne joka esityksen jälkeen, jos paikkaa vuokraa joku toinenkin samalla viikolla! Kyllä taiteen tekeminen voimille käy. Harjoituksia joka viikko pari kertaa, ja sitten rekvisiitan hankkiminen ja lavastuksen suunnittelu näyttelemisen lisäksi.
Mutta yleisö on kannustava ja innokas.
Pitäkääpä peukkuja. Minä en edes tiedä, mikä näytelmä nyt on menossa, koska kustannussyistä ei edes esitettä ole tänä vuonna painettu.

Unohdin lupaukseni luennolta tultuani kirjoittaa teille kuulumiseni, mutta korjataan se nyt.
Minä olen yrittänyt vieroittaa itseäni netin käytöstä, sillä yksitoista vuotta tätä harrastusta on jättänyt jälkensä.
Takapuoli ollut tuolissa liikaa joten kävely on mennyt huonoksi. Vasen jalkaterä kippee askeltaessa ja tasapaino huonontunut.
Kävelysauvat auttavat mutta ei niitäkään joka paikkaan viitsi ottaa.  
Polkupyöräily sujuu hyvin ja mikä sen mukavampaa näin kesän tullessa. Oikeastaan melkein läpi talven on sillä kauppaan päässyt. Kerran tosin musta jää kaatoi ja tuli se sairaalareissu. Eipä silti mitään hätää sillä pojat kyllä minua kuskaavat tarvittaessa. Siksi on palstakirjoittelu vähentynyt ja voihan siinä olla sekin syy että ajatukset hyytyneet ja vanhuus vie aloitekyvyn.
Työväenopistossa käyn luennoilla viikottain. Oppilasyhdistys on tehnyt retkiä kotimaassa. Ne on mukavia kun kaikki on valmiiksi suunniteltu, ei muuta kun iloittautuminen ja maksaminen.Teatterimatkat Helsinkiin piristävät, siellähän ne tutut parhaat näyttelijät esiintyvät. Viimeksi kävimme Tampereen työväen teatterissa.
Yritän hyödyntää myös kaupungin seniorikorttia uimahalleihin ja kuntosaleihin.
Kesä vaan tekee tauon kaikkeen tuohon, mutta silloinhan tulee oltua paljon ulkona ja minulla on rantakin aika lähellä. Voinhan mennä pojan kyytiin sen kalastusretkille kahvinkeittäjäksi. Heitto-ongella hän haukia nappaa Merimaskusta ta Velkuasta.
Sitä suren että tokko pystyn enää marjassa ja sienestämässä käymään. Viime kesänä oli valtavasti mustikoita, joten ei tarvinnut metsässä vaeltaa kun jo pieneltä alueelta marjat sai. Kävelysauvojen ja tyttären kanssa metsässä pärjäsin.

Minulla on ihanat pojanpojantytöt 6 ja 3-vuotiaat punatukkaiset. Aika erikoista sillä mieheni oli punatukkainen ja vasta monen polven jälkeen sitten punatukkaisia syntyi. He asuvat aika lähellä ja tytöt tulivat viimeksi isänsä kanssa polkupyörällä ja potkulaudalla.
Minä olen näistä lähimmistä sukulaisistani vanhin. Veljeni on minua pari vuotta nuorempi ja kävivät äsken Fuerteventurassa juhlimassa vaimonsa 80v päiviä. Vaimo onkin minua 9kk vanhempi.
Edessä on mieheni siskonpojan hautajaiset. Alkavat ikääntyä jo nuo nuoremman sukupolven edustajatkin. Minunkin esikoiseni jo 58 vuotias, pojat 56 ja 53. Kai nuo olen jo ennenkin kertonut mutta ei kai se niin nokonnuukaa vaikka kertausta tulee.
Olisihan mukava kuulla faaristakin jotain. Hänhän kävi vaimoineen kylässä vuosia sitten ja laittoi minulle maadoitetun pistorasian kahvinkeitintä varten. Vieläköhän matkustelevat paljon.
 

Heippa!

Olen käymässä täällä kotona, kotimiehen pesti alkaa olla loppu.
Lauantaita vasten yöllä tulevat lomalaiset kotiin ja voin palata
omaan hiljaiselooni.

Oli tuossa kysymyksiä sopeutumisesta. Kyllähän tämä byrokratia
ensi alkuun oli aika murskaava yllätys. Toinen asia on se että täällä
ihmiset ovat totisempia ja itseensä sulkeentuneempia kuin mitä
muistan nuoruuden ajoilta. Mutta ehkä sitä nuorena oli vielä niin
lapsellinen ja kokematon että elämä oli pelkkää hauskaa seikkailua.
Täällä on nuorillakin hymy hyytynyt. Kai se johtuu maan taloudellisesta
tilanteesta että ei ole enää varaa hymyynkään. Onneksi itselläni on
toimeentulo turvattu, enkä ole samalla tavalla yhteiskunnan lastina
kuin turvapaikanhakijat.


Itseäni ei nuo ulkomaalaiset sinänsä ole mitenkään saaneet reagoimaan,
ulkonäkönsä tai kansalaisuutensa takia koska olin jo Ruotsissa tottunut
vuosikymmenien aikana eri kansallisuuksiin, mutta olen ajatellut että
Suomi on varsinkin maaseudulla hyvin rasistista ja kaikkea erilaista
vieroksuvaa, ja kaikki mamut ovat vihollisia. Moni mamu saa huomata,
että ei tämäkään maa anna heille sitä turvaa mitä he ovat hakeneet.

Koko länsimaailma on muuttunut niin materialistiseksi, että omista eduista
ei haluta luopua sentinkään vertaa. Vaikka ei noita mamuja olisi ollenkaan,
niin suomalaiset ovat tällä hetkellä muutenkin vaikeassa asemassa.
Tietenkin ajatellaan, että oman maan köyhät ja avun tarpeessa olevat ensin,
sitten muut.

Aluksi täälläkin oli syvä myötätunto pakolaisia kohtaan, on meillä muistissa omat evakkomme ja heidän ongelmansa, ja Ruotsiin viedyt lapset.
Mutta sitten alkoivat vaikeudet, kun tulijoita oli liikaa kerralla. Ei heitä niin paljon ole, etteikö heitä voitaisi sijoittaa, mutta kun joka päivä tulvi satoja ihmisiä rajan yli, niin myötätunto alkoi karista. Ja kun joukossa aina on niitä epäsosiaalisiakin aineksia, niin maine on mennyt kaikilta tulijoilta. Se on kamalaa.

Suomi ei myöskään ole osannut järjestää kylliksi kielten opiskelua ja sulautumista suomalaiseen kulttuuriin, niin että monet tulijat syrjäytyvät kielitaidottomuuden vuoksi. Eikä työtä löydy omillekaan työttömille.

Asenne on monilla vielä siitä outo, että vaikka turvapaikan hakijat monet ovat paenneet kotimaansa oloja ja asenteita, niin täällä haluavat kuitenkin elää kuten kotimaassa elettiin, ja siksi tulee vaikeuksia ympäröivän yhteiskunnan kanssa.
Moni sanoo, että jopa suomalaisen paluumuuttajan on vaikea sopeutua. Mitäs sanot Mdk, onko tuntunut vaikealta?

Sokeriserkkuni Anneli muutti Suomeen vuosia sitten miehensä kanssa, mutta palasi takaisin Ruotsiin muutaman vuoden kuluttua, tunsi olevansa niin ulkopuolinen. Varmaan johtui siitäkin, että aviomies ei osannut sanaakaan suomea. Ei uskaltanut juuri kotoa lähteä ilman vaimoa minnekään. Hän ei millekään kielikurssille ollut valmis.

Mutta yksi asia on huomattava: Alkaa olla yhä erilaisempia pukeutujia. Ennen erilaisuutta ollut kuin mustalaisten komeat vaatteet, mutta nyt näkee mitä erilaisimpia asuja kaupungilla. En minä enää lainkaan ihmettele huivipäisiä daameja. Monilla on todella tyylikkäät asut. Ihmettelee vain, mistä niitä hankitaan.
Suomalainen tuulipukukin alkaa jo jäädä. Paikallisetkin jo rupeavat taas hankkimaan edustavampia kamppeita.

Niinpa jos suurvallat olisivat pysyneet tonteillaan eika sekantuneet Irakin ja Afganistan sisasiin riitelyihin vois olla etta tilanne olis parempi.Itsemurhaiskuja ei ollut ennen 2001 ei ainakaan Pakistanissa ja Afganistanissa. Irakin sodasta oli kyse oljysta, Sadam Hussein oli sairas ei han kauaa olis elanyt kuitenkaan.
Syyria oli sosialisten maa ei mikaan uskon kiihkoilija,naisten asema hyva.Miksi piti sekantua sen sisaisiin riitelyihin,nyt sitten on pommitettu melkein maan tasalle, sielta niita pakolaisia tulee Eurooppaan joka ei oikeastaan ole syyllinen pommituksiin.En enaa muista mista toi ISI sai alkunsa. ja nyt niita on pakolaisten jossa,muistaakseni muistutin tasta kun pakolaisia alkoi tulla Suomeenkin pitaa tarkastaa paperit hyvin jos niita on.

maikki kirjoitti:

Minnes Katleija on havinnyt,kevat se on Turussakin,kerrohan mita puuhailet.

Ai täällä on tytöt käyneet. Kun palaan työväenopiston luennolta tuun kirjoittelemaan kuulumiseni.

[quote="maikki"]
Nyt Pakistanilla ja Bangladeshilla on hyvat valit, molempien vihollinen on Intia.quote]

Kunpa päästäisiin joskus maailmassa siihen, että ei olisi vihollisia kenelläkään! Lähi-Itä on nyt kuin kiehuva soppa, järkyttävää, että pakolaisia kulkee pitkin Eurooppaa kuin kansainvaelluksien aikaan. Tuntuu niin pahalta, kun heitä on alettu torjua joka maassa. Liika on liikaa, kaikilta loppuu myötätunto, kun kustannukset nousevat liikaa.  

Täällä on ollut kevät, mutta nyt uhkaavat taas lumisateilla. Aamu-uutisissa jo sanoivat, että pohjoisessa on satanut lunta.

Heippa,nyt on kevat tullut koti Suomeenkin joet tulvivat taas Pohjanmaalla.Mirjamarja kylla kaverin menetys on vaikeata,mina puhun toisinaan itselleni kun ei ole juttu kaveria.Mitenkas Marjatan nanny job sujui?Minnes Katleija on havinnyt,kevat se on Turussakin,kerrohan mita puuhailet.
En ole onnistunut samaan sairasvakuutusta vielakaan,on tilapainen matkavakuutus viela voimassa kaiken varalta,nuoriso yrittaa ostaa vakuutuksen,muuten mitenkas me ennen Suomessakin parjattiin,jos koyha joutui sairaala hoitoon kuka sen maksoi?

Oli hyva asia etta Bangladesh sai itsenaisyytensa,olihan se vaikea tilanne ,oli Lansi Pakistan ja sitten mahtava Intia valissa ja sitten Ita Pakistan.kultturisestikin erilaisia, ainoa yhdistava oli uskonto Islam,muistan nuo ajat hyvin asuimme Karachissa kun oli vaalit ja muutimme Lahoreen,sodan ajan olimme sukulaisilla Jhelum nimisessa kaupungissa sotaa paossa,mina olin tyossa armeijan sairaalassa ja opetin vapaaehtoisille hoitajien apulaisille ensi apua ym.Katselin nuoria haavoittuneita miehia tuntui pahalta nuori elama tuhottu. Yli 70 000 Pakistanilaista sotilasta otettiin sotavankiksi,vapautettiin v1972.Onneksi mieheni suvusta ei kukaan joutunut sotavankiksi.
Nyt Pakistanilla ja Bangladeshilla on hyvat valit, molempien vihollinen on Intia.USA:ssa kaikki kolmen maan ihmiset ovat ystavia keskenaan,tyttareni naapurit ovat molempia ja kylailevat keskenaan.

Hauskaa, että vihdoin pääsit palstalle, Maikki.

Se ei tietenkään ole hauskaa, että tuntee olonsa yksinäiseksi, pakko sanoa, että yksin täällä Vantaallakin ollaan, vaikka tulevathan nuo jälkikasvut käymään ihan kiitettävästi, mutta kun se jokapäiväinen kumppani on poissa, joutuu puhumaan itsekseen.

Kevät on minun pihallani siinä pisteessä, että lumesta ei ole tietoakaan, mutta ei paljon muustakaan. Lumikellot kukkivat ja jotkut muut pikkuiset kevätkukkaset, mutta niitä on niin vähän, ja kaikki muu kasvu on viimevuotista kuollutta heinää ja varpua. Tällaiselta se nyt tulöee näyttämäänkin varmaan pitkään, sillä eihän huhtikuussa vielä oikein mikään kasvi heräile talvihorroksesta.

Minun enoni ja hänen vaimonsa asuivat vuosikymmenet USA:ssa, mutta muuttivat Suomeen vanhoilla päivillään juuri tuon terveydenhoidon takia. Heille oli alkuvuosina suuri järkytys, kun lasten hoitajaksi tullut au-pair sairastui, ja he kuvittelivat, että hän kuuluu perheeseen. Vakuutus ei maksanutkaan tytön hoitoa, joten ihan tavallinen angiina tuli ylettömän kalliiksi. Siitä on varmaan 50 v. ehkä systeemit ovat nyt muuttuneet. Mutta tulivat joka tapauksessa pois kotisuomeen sitten ikäihmisinä, ja kun he siirtyivät tuonpuoleiseen, myytiin heidän kotinsa pois. Se oli isoisäni ostama vuosisadan alussa, ja aika haikealta tuntui, kun koko suvun tuntema koti hävitettiin, se oli ollut lähes 100 v. suvun eri jäsenten omistuksessa. Heidän lapsensa jäivät USA:aan, heistä on tullut amerikkalaisia, suomen kielikään ei heiltä enää oikein suju.

Minä luin juuri Bangladeshin v. 1971 itsenäisyystaistelun ajasta kertovan kirjan, jonka oli kirjoittanut Tahmima Anam: A GOLDEN AGE, suomennettu nimellä Kulta-aika. Aina sisällissodat ovat karmeita, vielä hirveämpiä kuin eri valtioiden väliset. Mutta oli mielenkiintoista lukea ihmisten arjesta, he sodan keskellä yrittivät elää kuten ennenkin.

Kiva nähdä sinua, maikki, pitkästä aikaa täällä Ikinörteissä.
Tämä paikka kuitenkin vetää puoleensa kun muilla (tai ainakin yhdellä)
palstalla tuulee ja voi saada takkiinsa. Täällä voi jutella rauhassa
kaikenlaisista asioista.

Pääsette muuttamaan hienoon taloon ja toivottavasti viihdytte hyvin.
Kerrot että on yksinäistä. Mutta onneksi on poikasi perhe siinä lähellä
turvana ja lapsenlapset ovat ilona. Hienoa myös että olet saanut
seuralaiseksi nuoren naisen , jolla ei ole samoja ennakkoluuloja ikäihmisistä
kuin länsimaisilla ihmisillä yleensä on.
Minunkin elämäni on muuttunut yksinäisemmäksi, vaikka Suomessa
asunkin. Turvallisuuden tunnetta antaa veljen perhe joka asuu muutaman
kilometrin päässä. Sisaren kanssa meillä on pitkiä puheluja vähintäänkin
joka toinen päivä ja olemme ehtineet tehdä muutaman päivän vierailun
pariinkin kertaan toistemme luona tämän kuluneen vuoden aikana.

Nyt valmistaudun lähtemään veljen perheeseen "super-nannyksi", kun
veli vaimoineen lähtee aurinkolomalle.
Hoivakohteeni on 13-vuotias, murrosikään tuleva nuori mies, mutta meillä
on keskinäinen sopimus että hän ei minulle kiukuttele! Hauskaa meillä
on aina ollut keskenään ja olenkin sanonut monta kertaa, että on se hyvä
kun ei ole muita aikaihmisiä lähettyvillä, niin voi hullutella mielin määrin.

Lämmintä täälläkin alkaa olla, mutta ei olla vielä siellä Washingtonin lukemissa.
Katsoin että paikkakunnalla, mistä muutin kesällä, on ollut jo n. +20º.
Viime keväänäkin oli jo maaliskuun alussa +18º ja olin heti tontilla rapsuttele-
massa.

Hyvää viikonloppua nörttikamut!

[b]No nii paasinhan tanne ei tarvinnut vaihtaa salasanaa ym.Meilla on kevat jo pitkalla,viikko sitten kirsikkapuut kukkivat keskikaupungilla ja paljon oli vakea niita ihailemassa,hyvin kaunista oli.Vanhin lapsenlapseni  Honolulusta tuli kevat lomalle meille isaansa tapaamaan,pojalla on sopimus, tytto viettaa lomansa isansa luona,parin vuoden kuluttua han saa itse paattaa kumman luona asuu,luultavasti meilla, tulee tanne opiskelemaan.
Kavimme ostoksilla hanella on koulun tanssit  nyt kevaalla,osti kauniin pitkan puvun harmi kun en osaa laittaa kuvia tanne,niin se aika vierii muistan niin hyvin kun annoin hanelle ensi kylvyn syntyman jalkeen.
Olen taas hakenut terveys vakuutusta,vaikeeta on ei kukaan huoli 80v ja jos onnistun niin paljon joudun maksamaan siita kuukausittain,onneksi olen ollut terve eika ole tarvinnut laakarissa kayda,kylla Suomessa sentaan on hyvin asiat,terveys huolto kaikille.
Yksinaista on oloni en aja ja ei ole lahiliikennetta,Metro on muutaman kilometrin paassa,olen palkannut itselleni nuoren Iranilaisen naisen joka vie minua ajelulle 2-3 tuntia viikonloppuisin,han on eronnut, farmaseutti,hanella on 11v tytar.Oikein miellyttava nuorinainen,osaa kohdella hyvin tallaista vanhusta,se itmaalainen vanhemman kunnioitus,kaymme syomassa ja nahtavyyksia katsomassa,haluaisin teatteriin tai konserttiin, mutta pitaa varata liput ja on kallista[
20pv pitaisi muuttaa nuorison omaan taloon,vahan jannittaa muutto,FB:ssa oli kuvia talosta huomasitteko?
Kaunista kevatta teille koti Suomeen!/b]

No niin, arki on alkanut täälläkin!
Vieraita ja sukulaistapaamisia on ollut. Pojan käynti oli
tietenkin kohokohta. Ja poikaa ovat tietenkin tässä lähistöllä
asuvat serkut halunneet tavata. Veljen perhe asuu myös samalla
kylällä joten kanssakäyminen on ollut vilkasta. Kaiken lisäksi
tuli serkkutyttö miehineen käymään kun olivat seutuvilla asunto-
autoineen. Yöpyivätkin täällä. Serkku asuu pohjois-Suomessa enkä
ole tavannut häntä yli 40 vuoteen!

Tänä aamuna tuli sitten mieleen että voisin katsastaa auton hieman
etuajassa. Tehtiinhän siihen kova maahantuontikatsastus kesällä.
Mutta osoittautui että olin jo 10 päivää myöhässä! Menin ensin
verstaalle sen takia kun jokin virhevalo paloi ja tiesin ettei se menisi
katsastuksesta läpi. Sanoivat siellä että auto olisi pitänyt katsastaa jo
10 päivää sitten viimeistäänkin.
Verstaalla oli aikaa vasta kahden viikon päästä, mutta neuvoivat
ajamaan naapuriverstaalle ja sieltä sain ajan jo maanantaiaamuna.
Miten voi olla mahdollista että toinen verstas on täystyöllistetty
ja naapuriverstaalla on hiljaista. Mahtaako olla työn laadussa eroa?
Minun oli pakko saada se virhe korjattua että ehdin katsastaa
ennenkuin törmään poliisiin.

Mirjamarja kysyi onko minulla pihatöitä. Ei onneksi ole!
En halunnut enää ruohonleikkuuta, joten minun pikkuruiselle taka-
pihalle laitettiin kiveytys ja veli rakensi tontin takareunan levyisen
kukkakaukalon leca-lohkoista. Kaukalon takareunaan laitettiin
betoniraudoitusritilä, johon köynnöskasvit (villiviini ja klematis)
pääsevät kiipeämään. Saa nähdä ovatko istuttamani kasvit
pysyneet hengissä talven yli.
Ruotsista toin muutamia kasveja ja valtavan ison kiven, joka on
aivan sydänlihaksen näköinen. Siinä on "verisuonet" ja kaikki!

Lumityöt, ne vähät mitä ehti olla, hoitaa taloyhtiö, joten tuntuu
helpottavalta kun ei ole muita tonttitöitä kuin hoidella kukkasia.
Koska painavat puutarhakalusteet jäivät Ruotsiin niin tänä kesänä
täytyy hankkia uusia ja niin kevyitä että jaksan itse niitä siirrellä.

Nyt lähden lenkille joen rantaan ja katson tullessa postilaatikkoon!

mirjamarja kirjoitti:

Päivää taas.Arki ryöpsähti päälle.

Päivää!
Niin teki, minun on pyöräiltävä TK:n hoitotarvikejakelupaikkaan noutamaan tilaamani verensokerimittarn testiliuskat vuodeksi. Onkin hieno kevätilma kun mittarikin näytti jo yhtätoista lämpöastetta. Pesukoneessa pyöri pyykki ja laitan sen parvekkeelle kuivumaan. Istuinpa siellä aurinkotuolissa naamalle aurinkoa ottaen. Hyvää tekee saada hieman väriä naamaan.
Oli tosi kiva nähdä pojantytärtä eilen. Kovasti on suunnitelmissa jäädä Saksaan töihin opiskelun päätyttyä. On tuo Saksa vetovoimainen maa. Nytkin tekee siellä opiskelun lomassa töitä jossain työnvälityksessä.
Turussa on AMK:ssa englanninkielinen kaupallinen 4,5 vuoden koulutus, jonka puitteissa osan opiskelusta voi suorittaa mm. Saksassa.
Meillä alkaa tuolla talon aurinkoisella puolella taas kesäajan istuskelutalkoot. Siellä on keinu ja penkkejä ja varsinkin seinustalla olevalla penkillä on jo aikaisin lämmin paikka istua ja juoruilla.
Olen aikoinani minäkin siellä istutuksia hoidellut ja perennakukkia hankkinut. Nyt on meillä jehovalaispariskunta, joka on tehnyt valtavasti töitä oleskelupihan kaunistukseksi. Onpa siitä ollut kuvia ja juttu paikallislehdessäkin kerran.
Tulee ne pihatalkootkin vielä. On tullut niihin monina vuosina pullat leivottua ja kahvit keitettyä.
Pitääpä mennä haistelemaan ulkoilmaa ja viedä samalla roskapussit mennessään.

Päivää taas.
Arki ryöpsähti päälle. Piti lähteä aamun koitossa liikkeelle, kun passi oli mennyt vanhaksi, ja nyt oli käytävä passitoimistossa antamassa sormenjäljet. Eivät ottaneet kuin etusormista vaan, eikä yhtään niin kuin elokuvissa. Ei musteessa kastettuja lämäreitä, vaan pikkukameraan sormi ja sillä hyvä. Ei mitään hohtoa! En minä minnekään kaukomaille halaja, mutta jos joskus pistäytyisin Tallinnassa, niin tarvitsen sen vuoksi passin. Ja kyllähän se Ruotsin risteilylläkin on hyvä olla mukana.

Katselin eilen suomalaisen tekemää dokumenttia Pohjois-Korean lapsista. Jos ette huomanneet katsoa, niin tarkistakaa, tuleeko se uusintana. Siinä pienet lapset ovat todellisen aivopesun kohteena, ja vaikka kovasti yrittävät seuran Suuren Esikuvan jälkiä, niin kyyneleet ne väkisin valuvat ja väsymys tuntuu voittavan. Kyllä uskollisen alamaisen asenne on kovan työn takana.

Meiltä on lumet poissa. Alkaa näyttää pahasti siltä, että on ruvettava haravoimaan nurmikkoa. On se niin kauhean näköinen. Sitä on katsottava vappuun asti. Sittenpä vasta nurmi viheriöi ja peittää viime vuoden roskat. Onko Mdk:lla pihatöitä uudessa asuinpaikassa? Ei varmaan ainakaan niin raskaita kuin aikaisemmin. Minulla on ruohonleikkuu ongelmana tulevaisuudessa, sillä naapurissa ei ole yhtään sen vetreämpää joukkoa kuin itse olen. Joku talkkarin tapainen pitäisi kyllä hankkia yhteiseksi jokapaikanhöyläksi. Nämä vain ovat kaikki sellaisia tee-se-itse-ihmisiä, että varmaan vielä rollaattorinkin kanssa ajavat nurmikkonsa. Periaatteellista porukkaa.

Hyvää Pääsiäistä!
Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta niinkuin yleensä pääsiäisaamuina. Tänään ei ilmestynyt Turun Sanomia joten tietsikan edessä aamukahvia nautiskelen.
Mirjamarja muisteli aiempia pääsiäisiä. Kovasti ovat muuttuneet. Jotain lapsuudesta muistan. Aamulla kun herättiin veljen kanssa isä pyysi katsomaan tyynyn alle jospa kukko olisi muninut sinne jotain. Lapselle meni täydestä kukonkin muniminen.
Kyllä siellä jotain hyvää oli, sota-aikana appelsiinikin maistui taivaalliselta.
Munia aina maalattiin ja äiti leipoi rahkapiirakkaa (sitä sanottiin piimäpiirakaksi). Meillä aina äiti valmisti rahkan, muistan kuinka leipäuunin suulla hapanmaitoa lämmitettiin heran erottamiseksi.
Pitkäperjantaina ei kylään menty. Pääsiäisenä kummit antoivat kummilapsilleen "pääsiäismunan" eli namupussin. Vanhempieni pieni kummipoika tallusteli aina aikaisin pääsiäisaamuna neljän km.n takaa pussiaan hakemaan. Poika oli kahdeksanlapsisesta perheestä, joten tokko herkkuja paljonkaan herunut silloin sodanjälkeisenä aikana.
Meille isä laittoi aina keinun puun oksaan pääsiäiseksi, naapurin lapsetkin tulivat kanssamme keinumaan.
Minä odottelen pojan tytärtä ystävänsä kanssa käymään. Hän on nimittäin tullut pääsiäislomalle Saksasta, jossa on opiskelemassa.
Kovin on rauhalliseksi mennyt tämä minunkin elämäni. Poissa on puhti, aktiviteetit vähissä. Kesäksi on kuitenkin pari päivän retkeä varattu, joihin sisältyy laivamatkakin. Kaljaasilla menemme ulkosaaristoon heinäkuussa. Nautin ulkosaariston tunnelmasta ja aavasta merestä, liekö se jo pikkulapsena sielunmaisemaani tatuoitu.
MdK:in saanut ainokaisensa luokseen, onnellista yhdessäoloa vaan teille.
Mirjamarja käy läpi ensimmäistä vuotta miehensä kuolemasta. Muistot yhteisistä silloin aina mieleen palaavat. Kipeiltä tuntuvat aluksi, mutta yleensä ajan kanssa muistot aarteeksi muuttuvat. Minä muistelen aina näin keväisin niitä nuoruuden aikoja mieheni kanssa, vaikka jo 34 vuotta on kulunut hänen kuolemastaan.
Ihanaa kun pimeä talvi on takana, minä aina onneksi elvyn talvihorroksesta uuden kevään ja kesän aikana. Mustarastaskin jo laulelee minulle tässä lähellä aikaisin aamulla ja illan suussa.

Minä tässä odottelen että saan lähteä lentokentälle poikaa vastaan.
On tämä suuri tapahtuma, kun pesin autonkin, jonka pohjaväriä
en ole syksyn jälkeen nähnyt!  

Poika on käväissyt täällä syyskuun alussa ja nähnyt että ei ainakaan
asuinolosuhteet ole huonontuneet muuten kuin maisemien puolesta.
Järven sijasta on joki tuossa 100 m:n päässä.  Sinne muuten hukkui
toissa viikonloppuna 3-vuotias pikkutyttö koiranpentunsa kanssa.
Liekö  tytön hautajaiset nyt pääiäispyhien yhteydessä. Oli se surullinen
ja traaginen tapahtuma. Kynttilälyhtyjä sytytellään vieläkin tuolla rannalla.

Muistan minäkin kun olin nuori, niin yleensä oli huono ilma varsinkin
pitkänä perjantaina. Radiosta tuli raskasta musiikkia. Ei ollut tansseja,
ei elokuvia. Ja lapsena ollessa ei saanut leikkiäkään isoäänisesti, meillä
asuva mummo oli ankara körttiläinen.

Pääsiäisen sanotaan olevan Ruotsissa kaupallisesti suurin pyhä.
Ruokaakin kuulemma ostetaan enemmän kuin jouluksi. Niin myös
karkkia. Ja kun ajattelee, niin tosiaankin, julkinen koristelu kylillä
ja kaupungeissa on runsaampaa kuin joulun aikaan.
Jopa liikenneympyröihin pystytetään koivuja ja niihin kiinnitetään
värikkäitä höyheniä.  Talojen tonteilla ja ulkorappusten vieressä on
myös pääsiäiskoristeita.

Sinä kerroit miehesi kaipuusta kesämökille pääsiäisen aikaan.
Siinä oli hänelle varmaankin jokin erikoinen tunne ja sitten kun se
muuttuu perinteiseksi mökkikäynniksi ennen kauden alkua niin
siitä on ollut vaikea päästä eroon.
Onko sinulla auto ja ajokortti vielä käytössä?  Pääsetkö kesän tullen
itse mökille?  Auto on kuitenkin välttämätön apuväline maalla.

Itse kaipaan Österlenin taideviikkoa Skoonessa. Vernissage oli
aina pitkänäperjantaina ja sitten sai kartan käteensä jos halusi mennä eri
taiteilijoitten ateljeihin katsomaan paikan päälle muitakin töitä kuin
niitä mitä taiteiija oli tuonut yhteisnäyttelyyn. Koko viikon ajan oli
kaikkien ateljeet avoinna yleisölle.
Silloin koko Skoone kuhisi autoista ja ihmisistä. Oltiin piknikillä ja
ajeltiin pitkin ihanaa Österlenia eri taiteilijoitten luona.
Niin, tänään siellä on taas kansaa liikkeellä!   Olisinpa mukana!

Saan kyllä raportteja ystadilaisilta ystäviltä pääsiäisen jälkeen.
Mutta nyt täytyy kattaa pöytä valmiiksi ja valmistautua lentokenttä-
reissua varten.  

Päivää.
Mukavaa, että Mdk:lle tuli poika kylään. Onko hän aikaisemmin ehtinyt käydäkään uudessa huushollissasi? Viikonloppu lienee hiukan liian lyhyt aika pistäytymiselle niin kaukaa.

Nyt on Pitkäperjantai. Minun lapsuudessani sitä vielä vietettiin kotipaikkakunnallani siten, että vierailuja ei tehty, kotona oltiin, ei edes lapset saaneet mennä naapuriin leikkimään. Ruoka oli ihan arkiruokaa.
Pääsiäispäivinä sitten oli esillä pääsiäistiput ja muut koristeet, ruokapöydässä oli maalatut kanamunat ja ateria tavallista juhlavampi, ja mämmiä oli jälkiruuaksi. Tehtiinköhän mämmi paremmin ja maukkaammaksi niinä aikoina, sillä ei sitä kukaan inhonnut. Jokaiselle se maistui sokerin ja paksun kerman kanssa.
Ja muksuille oli isot suklaiset pääsiäismunat, joiden sisällä aina oli sormus. Niin se piti ollakin, ja kun myöhemmin niistä on alkanut paljastua vaikka minkälaista krääsää, on koko viehätys kadonnut.

Suomessa joulu on se vuoden suurin juhla, mutta kuulemma monissa katolisissa maissa pääsiäisen vietto on arvokkaammalla paikalla. Saksassa lapset löytävät pihoilta pääsiäispupun piilottamia suklaamunia. Meillä se ei oikein onnistuisi, kun yleensä maa on lumen peitossa tai sitten niin kurassa, ettei pupu siellä munimaan ryhtyisi. Sukulaisrouva Hampurissa iloitsee munien piilottamisesta joka vuosi. Hänen lapsistaan ja lapsenlapsistaan se on kohokohta koko pääsiäisajassa.

Minulle pääsiäinen on vuosikymmenet ollut yksinäistä aikaa, kun mies halusi mökille joka vuosi. Kun itse sain siellä kerran sellaisen noidannuolen, että se saattaa yhä vieläkin odottamatta iskeä minut liikkumattomaksi, lopetin kertaheitosta mökkeilyn talvisaikaan. Mies sen sijaan meni sinne ensin yksinään, sitten vävyn, ja myöhemmin oman pojan kanssa, aina mukana yksi lapsenlapsi, jolle talvinen kesämökkeily oli vuoden kohokohta. Mäenlaskua, makkaranpaistoa nuotiolla ja saunan vesi avannosta, pilkillä käyntiä.
Haikein mielin hän viime vuosina joutui luopumaan tästä traditiostaan, lapsetkin ovat jo aikuisiässä.

Mutta niinpä ei minulla nytkään ole sopeutumisvaikeuksia. Olen saanut kutsut molempien lasten perheisiin, joten en tulle oloani hyljätyksi.

Illan kölläkettä!

Kiva kun Katleijakin on kurkistanut tänne. Pitänee vihjaista maikillekin
että tulisi käymään. Toivottavasti salasana on tallessa.

Niin on tämäkin päivä vierähtänyt iltaan.  Olen valmistellut pääsiäistä
varten vähän kerrallaan, kun on tulossa poika käymään pyhien yli.
Häntä varten täytyy olla kaikenlaista suomalaista tarjolla, kuten
mämmiä ja piirakoita.  
Olen leiponut ja siivonnut, pessyt pyykkiä ja tämä päivä päätetään
saunalla ja tv:n katselulla. YLE Fem päättää illan.

Sekä Katleija että mirjamarja kirjoittivat kuolleitten  läheistensä
näyttäytymisestä unessa.
Minä olin kirjoittanut samasta aiheesta äidin hautajaisia edeltävän yön
unesta. Uni oli niin toden tuntoinen, että ajattelin sitä koko päivän.
Unessakin olin tietoinen että äiti piti haudata ja nyt hän olikin Ruotsissa!

https://ikinortit.palstani.com/t422-henkimaailman-asioita

Toivotan oikein mukavaa pääsiäisen aikaa!
[img]https://2img.net/h/oi63.tinypic.com/ruxisn.jpg[/img]

Piristi taas kun olin ihan neljä ja puoli tuntia poissa kotoa. Kekkos-luento on kuunneltu, narsissit käyty ostamassa ja ruokakaupassa käyty. Toisin sanoen ihmisten ilmoilla oltu. Hyvä kun on tuo autokuski olemassa, joka palvelee kiltisti.
Tuli mieleen tuosta vainajan "kummittelusta" kun mieheni kuoli, niin kyllä hänkin ovikelloa soitti usein. Toivorikkaana menin ovea avaamaan mutta eihän siellä ketään ollut.
Tytär kertoi nähneensä isänsä kun tämä tuli hänen huoneeseensa tumma puku päällä ja kravatti kaulassa. Hän oli pitkällään vuoteessa ja ilmeisesti kuitenkin torkahtamaisillaan, mutta oli kuulema ihan todentuntuinen näky.
Kun äitini kuoli kuulin ihan selvästi hänen laulavan kauniilla äänellään. Silloin eivät hautajaisetkaan vielä olleet vietetyt.
Ihmisen aivot ovat merkilliset ja tekevät noita temppujaan meille.
Pitänee mennä siivoomaan keittiö ja sitten voikin alkaa katsella tallennettuja Poiroteja. Voikaa hyvin, pääsiäistä toivottelen myöhemmin.

mirjamarja kirjoitti:

Päivää.
Vähän olen murheissani, kun  olette kaikki lopettaneet Ikinörtit.

No voi ihme, mirjamarja ja MdK ovat käväisseet. Silloin tällöin olen tammikuun jälkeen kurkistanut ja todennut että loppu mikä loppu.
Ei onnistunut kirjautuminenkaan, mutta kun pyysin uuden salasanan niin jopa aukesi. Nyt en jaksa enää mitään kirjoittaa, mutta lupaan palata kuvioihin. Suomi24 70+ käynyt lukemassa ja olen kirjoituksenne huomannut.
Olen saanut siellä haukuista jo kyllikseni.
Huomenna työv.opiston luennolle aiheena Kekkonen. Kevään aikana "käymme läpi" jokaisen presidenttimme. Luennoitsijoina meillä mainiot professorit. Luentosarja alkoi kahdella mielenkiintoisella luennolla. Kekkonen ja naiset ja Mannerheim ja naiset.
Huominen kuulemme sitten Kekkosesta kaikki muut puolet ja tietysti miten hoiti presidentin pestin.
Minä olin muuten lapsenlikkana silloin kun presidentti valittiin 1956...... Kekkonen-Kekkonen-Fagerholm-Kekkonen-Fagerholm.......

Minulla on Seppo Zetterbergin kirja Eugen Schaumanista, joka ampui Bobrikoffin. Kirjan nimi on "Viisi laukausta senaatissa" ja suosittelen sitä kaikille.
Se antaa kuvaa Suomesta 1800-luvun alkuvuosikymmeniltä asti, koska Z. kertoo Eugenin vanhempien ja isovanhempienkin historian lyhyesti.
Rupesin taas lukemaan sitä iltalukemisekseni Ignatiuksen jälkeen.

Vajoan varmaan 100 vuoden takaiseen elämään, kuten takavuosina, jolloin tutkin sukuja ja sain käsiini valtavan määrän kirjeitä 1800-luvulta.
Meistä itsestämme ei jää mitään jälkipolville, sillä emme kirjoita kirjeitä ja uutisetkin ovat netissä. Kukapa poliittisia muisteluksia jaksaisi lukea! Pitäisi kai, mutta niitäkin tuntuu tulevan kaikkien vaalien alla joka suunnalta.
Minua huvittaa, että Väyrynen kannattajineen on nyt saavuttanut tavoitteensa, eli 5000 ääntä uuden puolueensa kannattajilta, ja saa puolueensa nyt puoluerekisteriin.
Samaan aikaan ilman hälyä ja etusivun otsakkeita on myös liberaalia politiikkaa ajava Kansallinen Viskipuolue ry hyväksytty puoluerekisteriin kerättyään 5000 kannattajaa, kertoo Hesari tämän päivän Kotimaa-sivulla.

   

[quote="mirjamarja"]
Asiahan on niin, että suomalaiset koululaiset ovat aivan pimennossa näistä ajoista. Omana kouluaikanani Suomen historia päättyi tsaarin aikaan, eikä ymmärtääkseni 1900-lukua vieläkään oikein käsitellä oppilaitoksissa.
[/quote]

Minkä aarteen oletkaan saanut käsiisi! Siellä on varmasti paljon sellaista
asiaa, mikä jo on haihtunut unholaan. Eikä tämä uusi sukupolvi taida olla
oikein kiinnostunutkaan.

Ei pelkästään koululaiset, vaan niinkin nuori Suomen historia kuin toisen
maailmansodan aika, näyttää olevan aika tuntematonta jopa hallituksessa
istuville nuoremman polven edustajille!
Kuulin eräänä aamuna kuinka aamu-tv:n studiovieraana ollut sanoi että
nuoremmat eduskunnassa istuvat ovat historiattomia ja jopa sivistymättömiä.
Heidän nyt kuitenkin pitäisi olla sen verran asioista perillä, kun joutuvat
työssään ehkä ottamaan kantaa ulkopoliittisiin asioihin, eikä ole käsitystäkään
siitä mitä heidän isänsä tai isoisänsä ja koko kansa ovat joutuneet uhraamaan
itsenäisyyden hyväksi. Heille sota eikä sen mahdollisuus ole tosiasia, vaan
hieman sotaleikin tapaista nulikkamaista uhittelua. Tosiasiat on kuitenkin
otettava huomioon, nekun eivät miksikään muutu.

Itse olen lukenut sotahistoriaa monia vuosia koulun jälkeen. Koulussa taisi
jäädä Suomen historia Vänrikki Stoolin tasolle. Nyt Suomeen muutettua olen
lukenut kotimaista sotakirjallisuutta ja parhaillaan on menossa Herman
Lindqvistin "När Finland var Sverige".

Päivää!
Tänään olen innostunut menneitten muistelemisesta, sillä sain laatikollisen vanhoja sanomalehtiä ja Suomen Kuvalehtiä v. 1918 ajoilta, ja kiinnostuin lukemaan Hannes Ignatiuksen henkilökohtaisia muistelmia sortovuosilta ja Suomen itsenäistymisen vaikeuksista. Ignatiuksesta on tiedot Wikipediassa, en niitä nyt tähän selosta.
Asiahan on niin, että suomalaiset koululaiset ovat aivan pimennossa näistä ajoista. Omana kouluaikanani Suomen historia päättyi tsaarin aikaan, eikä ymmärtääkseni 1900-lukua vieläkään oikein käsitellä oppilaitoksissa.
Kyllähän minä olin tiennyt, että suonalaiset vastustivat jyrkästi asevelvollisuusuudistusta, joka olisi sallinut suomalaisten asevelvollisten siirtämisen mihin tahansa Venäjän kolkkaan sotimaan. Se oli kuitenkin Suomen perustuslaissa kielletty ja aiheutti suurta vastustusta, mutta en minä muusta sortotoimista mitään tiennyt, ennen kuin nyt luin Ignatiuksen kirjan.
Mm. Suomen kaartilaisupseereilta vaadittiin uusi sotilasvala venäläisen kaavan mukaan Venäjän itsevaltiaalle. Kun upseerit sanoivat sen olevan lain vastainen, Bobrikoff ilmoitti: "Minä olen teidän lakinne". Koko upseeristo jätti eroanomuksensa. Venäjähän oli silloin jo osallisena maailmansodassa.
Siitä kuitenkin sitten seurasi, että Suomessa ei ollut koulutettuja miehiä aseellisen konfliktin varalle. Ignatius kertoo kirjassaan kuinka asiaa hoidettiin maan alla, järjestettiin jääkärien kouluttaminen Saksassa, perustettiin suojeluskuntia ja vapaaehtoisia palokuntia. Aseiden hankkiminen on hankalaa.
Venäjällä puhkesi ensin suurlakko, joka levisi Suomeenkin, ja myöhemmin sitten vallankumous, joka aiheutti Suomessa suurta sekaannusta, koska venäläinen sotaväki liittoutui vallankumousta kannattavien sosiaalidemokraattien kanssa yhteen ja monet lainvastaisuudet alkoivat, mm. Mommilan verityöt.
Ignatius neuvotteli vuosikausia joka taholla, Ruotsissa ja Saksassa, pyysi apua ja aseita aika huonolla menestyksellä. Ja hämmästyksekseni luin, että Ruotsi jo siis ens. maailmansodan aikana kielsi aseiden ja sota-avun kuljetuksen alueensa läpi, niin että Suomeen oli vaikeaa saada Saksasta avustuslähetyksiä perille. Kuitenkin Ruotsi oli Suomen itsenäistymisen kannalla.
Ainahan meille on kerrottu, kuinka Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden vallakumouksen huumassa. Kirjassa tulee ilmi, kuinka suuria vaikeuksia muilla mailla oli saada Venäjä tunnustamaan Suomi ensimmäisenä. Kun se vihdoin saatiin, tunnustivat muutkin valtiot Suomen, mutta: "Kuinka vähäinen itsenäisyytemme itseasiassa oli, näkyy siitä, etteivät venäläiset ollenkaan tämän johdosta poistaneet tullivalvontaansa Torniosta tahi alkaneet siirtää sotaväkeään pois Suomesta..-" (Ignatius) Ulkomaanmatkaa varten piti yhä hakea Venäjän lähetystöstä viisumi.
Kyllä meillä aina on kuohunut!
Nyt yritän lukea hauraita sanomalehtiä, mutta pelkään että ne repeytyvät.