Päivää!

First topic message reminder :

Niin että päivää kaikille.

Tässä on kaunis sunnuntaipäivä menossa. Minä olen kiillottanut täysin mustuneita hopealusikoita edesmenneen veljeni keittiön kaapista.
Meneehän tämä pyhäpäivä silläkin tavalla.
Pohdiskelen vaan, miten suojaisin lusikat, kun ne pakkaavat tummumaan käytön puutteessa. Kahvilusikat on itsekullakin käytössä, mutta kukapa nyt tarvitsee hopeisia puurolusikoita erityisen kiivaasti! Poikasmies nyt ei ainakaan. Kamala homma niissä. Onneksi on se savipitoinen puhdistusaine, joita saa ostaa markkinoilta ja myyjäisistä. Sillä aika hyvin saa tummuneet kohdat sulamaan. Hopeankiillotusaineet eivät pure ainakaan helposti pahasti  mustuneisiin kohtiin.

Hyvä neuvo on tietysti se alumiinin kanssa keittäminen, mutta ei ole sellaista kattilaa, jonka raaskisin pilata. Eikä muuten mitään alumiiniakaan, sillä sekin menee pikimustaksi, kokeltu on. Yksi katkennut alumiinilusikka minulla oli tähän varattuna vuosia, mutta se on jo  kadonnut maailman myrskyissä.

MdK kirjoitti:

Voi ei!
Teillä on edessänne muutamia tuffeja kuukausia,

Niin on. Vauhdilla ryhdytään.    Viikon kuluttua on minulla jo leikkaus takanapäin. Alkuviikko on täyteen buukattu, kun on hammaslääkäri, joka sovittiin jo ennen lomia, ja sukulaisvierailu, joka sekin sovittiin  jo kesäkuussa, tulee siivoja kesän jälkiä kaapimaan, ja talon ulkoremontti on parhaillaan menossa. Se pitkittyy, kun kaiken aikaa sataa niin vietävästi.
Nykyisin ei sairaaloissa turhaan vetelehditä. Korkeintaan kaksi vuorokautta ja sitten potilas ulos ja seuraava sisään.
Onneksi miehen hoidot alkavat vasta puolesta kuusta. Ehditään vähän rauhoittua. On juostava monia asioita tässä viikonloppuna, kun on vielä voimat tallella kummallakin. Toivottavasti hoitojen jälkeenkin, mutta eihän sitä osaa ennakoida.

Pitäkää nyt kumminkin peukkuja!

Voi ei!

Teillä on edessänne muutamia tuffeja kuukausia, kun käsittelyt ja leikkaus on edessä.
Täytyy luottaa näihin nykyajan poppamiehiin että he pystyvät tänä päivänä antamaan
apua vaikeimmissakin tapauksissa.
Ajatella mikä tilanne silloin kun Iilikin oli samassa tilanteessa kanssanne!
Toivottavasti kummankin teidän se "huominen" on vielä mahdollisimman kaukana!
Tsemppiä!

mirjamarja kirjoitti:

[Ei kukaan arvaa huomista. Joskus se ei enää tulekaan.

Se huominen tulee nyt lähemmäksi meitä. Kävimme syöpäkontrollissa molemmat, kummallakin todettin uusi pesäke. 7 v. sitten sama tilanne ja samat syövät. Silloin löydöksien välissä oli kuukausi, nyt 3 pvää.
Hoidot alkavat kummallakin, minulla leikkauksella 2 viikon kuluttua ja isännällä sädehoidolla. Siinä me sitten toistamme tukien yritämme sinnitellä. Mitähän siitäkin tulee.
Pohdin, että on varmaan tehtävä ruokaa pieninä annoksina pakkaseen. On hankittava kaikkea sellaista mitä taloudessa ehkä tarvitaan. Onneksi minulla nyt on siivooja, joka tekee hyvää jälkeä. Minun ennusteeni on parempi kuin isännän, häntä ei voi leikata.

Kun edellisellä kerralla nämä iskut tulivat, oli Iili vielä kuvioissa. Hän sairastui vakavasti samaan aikaan, joten meitä oli 3 siinä hoitokierteessä.
Iili lähti jo tuonpuoleiseen, mutta me 10 v. vanhemmat täällä yhä pyristelemme.
Niin pahalta ei enää tunnu kuin v. 2007. Kaikkeen tottuu, kaikkeen sopeutuu. Osaa jo tässä vaiheessa ajatella, että elämä on ollut pitkä ja mielenkiintoinen.

Hyvät naapurit ovat korvaamattomia kaikille yksinäisille vanhuksille!
Olette todella kiitoksen arvoisia!

mirjamarja kirjoitti:

Hän pyysi meiltä kuljetusapua tiistaiaamuna terveyskeskukseen.

Voi kuinka surullista kun vanha sairas jäi noin unohdetuksi kaikilta muilta paitsi teiltä. Kiitokset teille olitte paikalla ja autoitte.

mirjamarja kirjoitti:

Kuoleman rajoilla käynyt naapuritar on saanut tiedon, että pääsee kotiin ensi viikolla. Asuu yksinään ja liikkuu rollaattorilla.

Hän pyysi meiltä kuljetusapua tiistaiaamuna terveyskeskukseen. Hengitys ei kulkenut. Emme ymmärtäneet kuinka vakava tilanne oli, joten emme tilanneet ambulanssia, vaan saatoimme hänet terveyskeskukseen. Sieltä hänet sitten toimitettiin sairaalaan ja perjantaina saimme suruviestin hänen lapsiltaan.

Se siitä avohoidosta- Me olimme ainoat avun antajat, ja koska ei meillä ole tuon taivaallista lääkintäkoulutusta, niin emme ymmärtäneet vaaran merkkejä. Tai ehkä havaitsimme, mutta mitä me olisimme voineet tehdä, kun naapuri väsyy ja huohottaa päivä päivältä yhä enemmän. Kukaan ja mikään taho ei käynyt, ei kysynyt. Lopulta hän sitten päätti käydä lääkärissä.

Pahinta on, että perheen lapsetkaan eivät tajunneet äitivanhan voinnin heikkenemistä, sillä ainahan äiti oli pärjännyt, aina niin iloinen, kun siellä kävi, aina teki ruuat ja leipoi piirakan kahvipöytään, viimeksi lauantaina, viikko sitten, kun kolme lapsenlasta tuli mummua moikkaamaan. Kävimme yhdessä kaupoissa perjantaina ja hän suunnitteli menuun, joka kelpaisi vegaaneille! Äänestyspäivänä tytär tuli lapsineen, silloin oli noloa, kun ei ollut muuta tarjottavaa kuin eilistä piiraakkaa ja jätskiä. Tytär oli onneksi ilmoittanut, että ihan hyvin sellainen tarjoilu käy, jos jätski on laktoositonta. Kävimme sitä sitten yhdessä ostamassa äänestyskeikalla aamulla.

Ei kukaan arvaa huomista. Joskus se ei enää tulekaan.

MdK kirjoitti:

Naapureita ei ole nähnyt paljoa koko talvena...Kun aurinko tulee esille
niin kaikki pelmahtavat taloistaan

Näin meilläkin kerrostalossa. Meitä ikäisiäni on aika monta tässä yhteisössä, joita ei paljoa talvella näe, mitä nyt joskus tuossa kauppamatkalla vastaan tulee. Soittelemme välillä toisillemme, mutta turkulaiset ovat hieman erilaisia kuin savolaiset ja karjalaiset. Ei ole tapana kerrostalossa kyläillä naapureiden kanssa ilman asiaa. Onhan se tietysti hyväkin yksityisyytensä säilyttää.
Annas olla kun aurinko alkaa tuolla oleskelupihan puolella seinänviertä lämmittämään, sinne penkille taas kulku vie joka päivä istumaan ja kuulumisia kertomaan sekä maailman menoa ihmettelemään keskenämme. Eilen varmistinkin jo että penkki siellä on, ei sitä nykyisin enää huoltomiehet suojaan traijaa talveksi.

mirjamarja kirjoitti:

Isäntä näkee jo unta kesämökistä. On sanottava ankaralla äänellä, että älä unta näe! Sinne ei mennä ennen kesää, tässä iässä.

-   -

Kun on elänyt pimeän talven yli "ihanassa auringon jälleennäkemisen toivossa" niin
ei ihme että isännälläsi alkaa haavekuvat kesämökistä herätä!
Oma isäni tuli keväällä melkein sairaaksi kun lumet sulivat ja nenässä alkoi mullan
tuoksu aiheuttaa abstinenssia, pellolle olisi ollut päästävä vaikka ei ollut enää peltoja.

Kevään tulon huomaa näillä asuntoalueillakin. Naapureita ei ole nähnyt paljoa koko
talvena kun ei täällä ole edes ollut paljon lunta luotavana. Kun aurinko tulee esille
niin kaikki pelmahtavat taloistaan yhtäaikaa tonteille ja alkavat rapsuttaa roskia
kasaan ja leikkaamaan hedelmäpuitansa.
Itse olen tehnyt sen verran ulkotöitä että ripottelin tiesuolaa laattojen saumoihin,
ettei rikkaruohot tule esille.

Lumet sulaa kuulkaapas!
Meidänkään tontilla ei ole kuin jäännökset lumikasoista. Maa on paljas ja märkä. Tätä nyt sitten joudumme katsomaan 2 kk. sillä eihän lehti puuhun putkahda ennen huhtikuun loppua. Maa pitää lepotaukoa, on sitten lunta tai ei.

Puiden latvoissa pyrähtelee 9 harakkaa. Lintulaudalla pistäytyy pari tinttiä, tänä vuonna ovat selviytyneet ilman ruoka-apua. Punatulkkuparvi pistäytyi, mutta muuten on ollut lintuköyhää koko talven ajan. Oli lintuharrastajien talvibongauskin tässä taannoin, eikä meidän pihassa käynyt yksikään lintu. En osallistunut, mutta jälkeenpäin harmittelin. Olisihan sekin tieto ollut ihan asiallinen.

Isäntä näkee jo unta kesämökistä. On sanottava ankaralla äänellä, että älä unta näe! Sinne ei mennä ennen kesää, tässä iässä.

Kuoleman rajoilla käynyt naapuritar on saanut tiedon, että pääsee kotiin ensi viikolla. Asuu yksinään ja liikkuu rollaattorilla. On juuri leikattu lonkka ja asetettu keinonivel - jo kolmannen kerran - ja on juuri toipunut keuhkokuumeesta, munuaistulehduksesta ja sairaalan omasta vatsapöpöstä. Ikää hänellä on 81 vee. En ole ihan varma, pitäisikö kotiutumisesta suuresti iloita.

Mutta sisukkaat suomalaiset ovat nykyisin avohoidossa omissa kodeissaan. En ole varma, tuleeko hänellä jopa käymään hoitaja 15 min. aamuisin, kuten veljelläni kävi, omalla kustannuksella tietenkin, eihän kaupunki vuosia pysty maksamaan avopotilaan hoitoa.

- -

MdK kirjoitti:

mirjamarja, onpa ihanaa kuulla että naapurisi on palannut takaisin elämään!
Kun lääketiede on parhaimmillaan niin ihmeitä tapahtuu..

Soitin hänelle eilen, ja enpä ole ikinä ilahtunut sillä tavalla, kun toinen huutaa vihaisena: "Minä olen raivostunut!"  
Sellainen kimpaantuminen ei kuulu ihmiselle, joka voipuneena makaa kuoleman kielissä.  

Tarkennuksena hän kertoi, että koko osasto on kiinni, ei edes kahvihuoneeseen pääse, vierailut kielletty, koko osasto on karanteenissa.
Joku pöpö oli hyökännyt osastolle, ja oksennustauti ja ripuli oli vaivannut joka potilasta. Nyt pitää jokaisen tervehtyä, ja sitten potilaat häädetään käytävälle ja huoneet desinfioidaan.  
Tämä sairaanhoito-yksikkö on toipuville ja kuntoutusta saaville potilaille, joten vieraita käy paljon. Joku varmaan on tuonut pöpön tullessaan.
Nyt käy aika pitkäksi, kun huoneissa ei ole edes televisiota.
Mutta kylläpä minä ilahduin siitä tarmokkuudesta. Ja puhetta riitti, ei väsynyt ollenkaan, niin että piti ihan toppuutella ja sanoa, että eiköhän tässä jo ole kuulumiset vaihdettu, lepää nyt ja ota nokkaunet.

Niin että ei ikinä pidä menettää toivoaan. Tämän tästä opimme.

Hyvää ystävänpäivää, rakkaat ikinärttiystävät!

mirjamarja, onpa ihanaa kuulla että naapurisi on palannut takaisin elämään!
Kun lääketiede on parhaimmillaan niin ihmeitä tapahtuu.
Minusta tuntuu että kun tällaista tapahtuu lähipiirissä, niin varsinkin me
vanhemmat piristymme huomattavasti itsekin, jos toisen sairaus on masentanut
mieltä.

maikki, pitää paikkansa että tuota kukkaa näki valtavissa pensaikoissa, jotkut
olivat aivan puun kokokoisia. Ystävättäreni on parhaillaan miehensä kanssa
Sri Lankalla, yritän muistaa kysyä häneltä kukan nimeä, kun tulevat takaisin.

ILOISTA YSTAVANPAIVAA KAIKILLE
MARJATTA  MINULLA OLI TUOLLAINEN KUKKA KOTONA LAHORESSA NIMEA EN MUISTA,SE OLI AIKA ISO PENSAS,KASVOI HYVIN ILMAN ERIKOISTA HUOLENPITOA,EI KASVA iSLAMABADISSA JOSSA TALVI ON KYLMEMPI

mirjamarja kirjoitti:

Päivää.
Aika masentuneella mielellä tänään. Aikaisemmin kerroin ystävästä, joka oli toipumassa leikkauksesta ja hyvillä mielin.... .

Kyllä tämä terveydenhoito on erinomaista näinä aikoina. Sieltä Pietarin portilta on naapurimme palannut vielä heikkona, mutta silmät kirkkaina ja hyväntuulisena. Sanoi, että hänen tavoitteenaan on kotiin lähtö 2 viikon kuluttua. Saa nyt nähdä.
Sanoi itsekin, että se leikkaus, jonka vuoksi meni sairaalaan tammikuun alussa, on jo niin takana, ettei hän sitä edes muista, kun on ollut poissa tästä maailmasta niin pitkään. Nyt on hereillä ja täynnä elämänuskoa.
Ihmeitä tapahtuu.

mirjamarja kirjoitti:

Mikä kukka sinulla on kuvassa, Mdk?

En muista mikä kukan nimi on, mutta niitä kasvoi Sri Lankalla ja kasvaa varmaankin
muissakin trooppisissa maissa. Joku orkidealajike.
Olivat ihmeellisiä kukkia, jotka eivät tarvinneet vettä pysyäkseen tuoreen näköisinä.
Niitä oli siivooja ripotellut sängyn päälle, pelkkiä kukkia ilman vartta tai lehdykkää.

Onnittelut minultakin. Kaipaan niin Frederiikan ihania lumikinoskuvia. Tänä vuonna ei niitä kyllä ole ainakaan meillä päin syntynyt.
Mikä kukka sinulla on kuvassa, Mdk?

Tein tänään lohikeittoa, jonka reseptin Pena kerran laittoi tänne meidän
käyttöön.  Se on paras soppaohje, minkä olen tähän mennessä mistään saanut.
Ripaus sitruunapippuria mausteena on ollut mielestäni riippuvaisuutta aiheuttava
ja soppaa tekee mieli syödä enemmän kuin vatsa vetää!  

Tuli mieleen että Frederiikka täyttää huomenna 70 vuotta.
Lähetän onnentoivotukset, jos Frederiikka sattuu vielä tänne vilkaisemaan!



Onnea 70-vuotiaalle!

Tänään tein pastakastikkeen, joka oli jossakin lehdessä ruokapalstalla. Sipulisilppua kuullotetaan voissa pannulla, lisätään murskattuja katajanmarjoja ja mustaa pippuria, suolaa, haudutetaan kermassa 15 min.
Eipä ole laihduttajan ruokaa, kuten ei ole pastakaan, mutta mitäs me laihat!

Vesi herahti suuhun kun luin tuota leivan tekoa,kuuma leipa ja voita paalle aah.Minuun on iskenyt toi gluteeni probleema syon varoen leipaa,gluteetonta leipaa saa hakea ei oo joka kaupassa.
Nuoriso on suunnitellut Suomeen tuloa ensi kesana, mutta probleemat ovat lasten kesloma ajat ja koulun kesa tapahtumat,mina en lahde minnekkaan ennenkuin saan oleskeluluvan tanne,pojan kanssa piti suunnitella kaksion hankkimista sielta,no katsotaan onhan tassa viela aikaa.
Taas on luvattu tannekin lumi myrskya alan inhoamaan lunta ja liukkaita teita,yks kuukausi viela niin sitten alkaa kevat olla lahella.
Minnekas Katleija ja Faari on haipynyt?Ei oo pitkaan aikaan ollut taalla

mirjamarja kirjoitti:

Lupailevat kamalaa myrskyä, joka on tulossa Norjasta. Ei vielä näy.

Täällä Jöötanmaalla on nyt ollut oikein aurinkoista ja plussa-asteita, mutta
samalla käy kova tuuli. Tuntuu kuin kevään tulosta alkaisi olla toivoa.

Ensimmäisiä talvilomalaisia, jotka ovat lähdössä Lappiin, on varoiteltu lumivyöryistä.
Luntahan pohjoisessa on saatu tarpeeksi. Esim. Luulajan korkeudella on mitattu
113 cm:n keskimääräistä lumen syvyyttä!

Minulta jää pataleipä kokeilematta, kun ei ole pataa! Ja muutenkin olen ollut
sellainen laiskamato mitä leipomiseen tulee, etten ole leiponut yhtään mitään
syksyn jälkeen, kun en syö mitään kahvileipää enkä paljon muutakaan leipää
nykyään. Eikä ole ollut isoa vierasvirtaa näin keskellä talvea.

Päivää.
Olen paistanut pannuleivän!
Joku minulle antoi vinkin uudesta leivänpaistoreseptistä, ja näkyy olevan netissäkin ohjeet.
Kuumennetaan tyhjä valurautapata uunissa 250 asteessa ja pamautetaan siihen taikina, jota on vuorokausi nostatettu. Sitten uuniin ja vot! Maukas leipä puolessa tunnissa.
Juu kyllä, mutta olen pitänyt valurautapannuni hienossa kunnossa hyvin rasvattuna. Ja varjelkoon mikä käry lemahti uunista, kun rasvat kärähtivät kuumuudessa.
Leipä kyllä onnistui. Olisi ehkä pitänyt paistaa 5 min kauemman aikaa, mutta ihan kypsä se kyllä oli. Ensin paistetaan puoli tuntia kannen alla, sitten kansi pois ja annetaan ruskistua kauniiksi.

Syötiin aamukahvilla kuuma leipää, johon voi suli ihanasti. - Mutta nyt on ikkunat auki vieläkin.

Lupailevat kamalaa myrskyä, joka on tulossa Norjasta. Ei vielä näy.

No, varmaankin voit laittaa valot talteen seuraavaa joulua odottelemaan.
Minä laitoin kaikki joulukoristeet pois näköpiiristä tapaninpäivän jälkeisenä
päivänä.

Täällä on ollut ajankohtaista lumitöitten puskeminen.
Eilen olin ulkona 3 kertaa ja lunta tuli koko ajan. Enhän minä osannut rentoutua
illalla kun olisi ollut nukkumaanmenon aika. Ajattelin vaan kuinka paljon lunta
ehtii tulla yön aikana. Siispä menin ulos 03-03.30 välillä ja tein lumityöt, jotta
olisi aamulla hieman helpompaa. Nyt olen sitten laahustellut kuin "nukkuneen rukous"
koko päivän. Näyttää siltä kuin edessä olisi ainakin kaksi päivää vapaata lumitöistä
ja siitä olen kiitollinen.
Mutta on aivan henkeäsalpaavan kaunista luonnossa juuri nyt.

Hyvää Runebergin päivää sinne Suomeen!

Päivää!
Hyvää Runebergin päivää. Lippu liehuu heikossa pakkastuulessa. Puolipilvinen talvipäivä.
Jokohan jouluvalot pitää purkaa pensaista ja luumupuun oksista?
Naapureidenkin valot ovat yhä paikallaan.

Kiitos Mdk.
Naapurin 55-vuotias poika soittaa minulle ja purkaa haikeana pahaa mieltään, koska hänellä ei ole muuta yhteistä tuttavaa, joka on hänen äitinsä läheinen.
Vähän liikuttuneena tunnen, että äidin ikävä ei ole iästä kiinni.

Tuntuu varmaankin masentavalta, kun olette asuneet naapureina
niin kauan ja ystävystyneet vuosien aikana ja sitten tuo ketju
katkeaa. Vaikka naapurisi vielä toipuisikin niin ehkä hänen on kuitenkin
muutettava muuhun asumismuotoon ettekä enää ole lähellä toisianne.

Itselläni on ollut sellainen omituinen tunne että kilpailen aikaa vastaan.
En tiedä mikä se "voitto" kilpailun päätteeksi olisi? Että olen ehtinyt
saada omat henkilökohtaiset asiani järjestykseen ja olen valmis
irroittamaan otteeni?

Hyvä naapuri on kuin sisko tai veli. Virtuaalinen lohdutushali mirjamarjalle!

Päivää.
Aika masentuneella mielellä tänään. Aikaisemmin kerroin ystävästä, joka oli toipumassa leikkauksesta ja hyvillä mielin. Nyt on kuitenkin niin paha takapakki iskenyt, että tänään on käytävä sanomassa hyvästit.
Hänen poikansa sanoi, että voihan pahimmasta ehkä toipua, mutta mikä on se piste, johon toipuu? Kotiin ei ole enää mitään mahdollisuuksia.
Mitään hyvää ei enää ole edessä.

Kävin hänen luonaan päivää ennen kuin hän meni sairaalaan leikkausta varten. Hän sanoi silloin, että on vahva tunne siitä, ettei enää palaa kotiin. Vaikka leikkaus kuitenkin meni hyvin, niin elimistö on jo niin hauras, että ei jaksa enää toipua rasituksesta.

Lauantaipäivää!

Pidän Maikille peukkuja pystyssä että vanha kotimaa alkaa kiinnostaa
niin paljon, että haluat muuttaa takaisin Suomeen ja ympyrä sulkeutuu.
Katleija, vaari ja Pena ehkä voivat antaa vihjeitä, mistä kannattaa
kysellä asuntoa.

Itsekin olen hyvin odottavalla kannalla, mitä kevät tuo tullessaan.
Alkuviikosta olin ostoksilla lähikaupungissa ja parkkipaikalla tuli paikallis-
lehden toimittaja kyselemään suunnittelenko jonkun pitemmän matkan
tekoa tänä vuonan.  Vastasin että  olen päättämässä 50 vuotta kestänyttä
matkaani ja pääsen ehkä tänä vuonna takaisin kotiin.  
Ensi viikon tiistaina olisin ollut lähdössä Sri Lankalle jos olisin ollut näistä
maallisista huolista irti!

Mirjamarja kertoi naapurinsa leikkauksesta ja komplikaatioista.  Kyllä se
tässä iässä on sattumanvaraista kuinka milloinkin selviää tai ei selviä.
Ei lääkäritkään aina selviä olipahan minkälainen hoitotiimi tahansa ympärillä.
Miesystäväni kuoli heinäkuussa.  Hänelle tehtiin lonkkaleikkaus tammikuussa.
Sitten hän sai keuhkotulehduksen sen jälkeen kun oli tullut kotiin. Se saatiin
kuntoon, mutta uusiutui kesäkuussa ja oli niin aggressiivista lajia että siihen
hänen elämänsä päättyi.

Jokaisesta päivästä saa olla kiitollinen kun herää ja pystyy vielä jäseniään
liikuttelemaan.

Täällä olemme myös saaneet iloita kauniista talvimaisemista kolmen päivän ajan
Jos osaan niin laitan tähän yhden kuvan, jonka olen ottanut parvekkeelta.

Voikaa hyvin, nörttiystäväni!