Päivää!

First topic message reminder :

Niin että päivää kaikille.

Tässä on kaunis sunnuntaipäivä menossa. Minä olen kiillottanut täysin mustuneita hopealusikoita edesmenneen veljeni keittiön kaapista.
Meneehän tämä pyhäpäivä silläkin tavalla.
Pohdiskelen vaan, miten suojaisin lusikat, kun ne pakkaavat tummumaan käytön puutteessa. Kahvilusikat on itsekullakin käytössä, mutta kukapa nyt tarvitsee hopeisia puurolusikoita erityisen kiivaasti! Poikasmies nyt ei ainakaan. Kamala homma niissä. Onneksi on se savipitoinen puhdistusaine, joita saa ostaa markkinoilta ja myyjäisistä. Sillä aika hyvin saa tummuneet kohdat sulamaan. Hopeankiillotusaineet eivät pure ainakaan helposti pahasti  mustuneisiin kohtiin.

Hyvä neuvo on tietysti se alumiinin kanssa keittäminen, mutta ei ole sellaista kattilaa, jonka raaskisin pilata. Eikä muuten mitään alumiiniakaan, sillä sekin menee pikimustaksi, kokeltu on. Yksi katkennut alumiinilusikka minulla oli tähän varattuna vuosia, mutta se on jo  kadonnut maailman myrskyissä.

On on. Mutta kun on liitua, on liitua.
Liika fiksatiivi muuttaa värit.

Kellonaika on muuten pysynyt kohdallaan.

mirjamarja kirjoitti:

Minulla on ongelmana veljeni piirustukset. En ollut tiennyt, kuinka taitava hän todella oli. Nyt olen pulassa, koska pastellityöt tehdään aina isolle paperille, ja liitu pölisee. Piirustuksia on joka puolella, olen pannut yhden kehyksiin, ja toisenkin vielä meinaan. On vaikea valita minkä kehystäisin.

Eikö niissä ole suojalakkaa, joka edes hieman poistaa pölyämistä?  Hiuslakkakin ajaa asian

Meninpä neuvosi mukaan korjaamaan aikavyöhykkeen. Katsotaanpa nyt, pysyykö se kohdallaan.

Minulla on ongelmana veljeni piirustukset. En ollut tiennyt, kuinka taitava hän todella oli. Nyt olen pulassa, koska pastellityöt tehdään aina isolle paperille, ja liitu pölisee. Piirustuksia on joka puolella, olen pannut yhden kehyksiin, ja toisenkin vielä meinaan. On vaikea valita minkä kehystäisin.

Olen niin tumpelo, etten osaa siirtää palstalle kuvia.

Profiilissa kun klikkaa VALINNAT niin siinä litanian alaosassa on AIKAVYÖHYKE. Valinnanvaraa on vaikka kuinka paljon kaikilta mantereilta. Euroopasta löytyy Helsinki ja USA:ssakin on valinnan varaa.


Tuli herättyä aikaisin kun remonttimiehet tulivat vaihtamaan parvekkeelle päin olevat kaksi ikkunaa ja vielä uusi parvekkeen ovikin saadaan. Jo oli aikakin.

Mina en kellonaikoja kattele vaan kuka on viimeiseksi kirjoittanut.Kellon ajat ovat niin erilaisia taalla on nyt15;30 ja Suomessa 22:30 Pakistanissa 24:30 nyt kutsuttiin lounaalle,meilla on kaunista lunta tulvillaan,

Minusta tuo kellonaika on aina ollut poskellaan.
Ollaan tällä palstalla oltu vuosikausia, ja on kellonaikoja siirretty joka vuosi kaksi kertaa sinne ja tänne, mutta en usko, että nörttienkello on mitenkään noteerannut kesäaikoja. Nyt jo näyttää ihan perunoita.

Nörttikello näyttää väärää aikaa. Näytti että minä ja mirjamarja olisimme tänä aamuna nuo eiliset viestit kirjoittaneet. En ymmärrä mikä aika-asetukset oli muuttanut johonkin Afrikan aikaan.
Sain sentään ajan muutettua profiilin aika-asetuksissa tähän Helsingin aikaan.

Iltaa K!

Sama täällä. Jos oli aikaisemmat Putouksetkin vähän sekalaisia, niin tätä nykyistä ei kyllä yhtään jaksa. Viime vuonna oli se Vatasen kotirouva Imatralta, tosi hyvä. Mutta ei nyt sentään joka vuosi huvita mies naisten vaatteissa. Ei se nyt niin hauskaa ole, terveisiä vaan sille Putouksen tämän vuoden transvestiitille.
Sitä Putin-sketsiä kehuivat jälkikäteen, niin että katsoin sen netistä myöhemmin, ei ollutkaan huono. James Potkukelkka kuitenkin vei voiton jopa siitäkin.

   

Iltaa, kai mukaan mahdun vai onko täällä ruuhkaa. Katselin tuota hupiohjelmaksi tarkoitettua Putousta. Ei nää nykyiset oikein naurata. Viime lauantaina vieraili ohjelmassa Pirkka-Pekka Petelius entisessä James Potkukelkka roolissaan. (Se on Aa-pua, a-aa-ApuVVa) On miehellä taidot tallella, vaikka nykyään tekee luonto-ohjelmia.
Mää oon vähän hassu kun tollaset saa minut nauramaan. Videossa on alussa pieni pätkä muitten esitystä ennen Peteliusta.
https://www.youtube.com/watch?v=06WJzsH0mAI

Päivää taas.
Pukkaa nyt talvea. Illalla tuli lumimyräkkä, ja vielä tänäänkin on maa lumen peitossa. Juuri ja juuri pakkasen puolella, niin ei sula.
Pikkujouluksi sopivasti. Tai siis ensi viikolla se vissiin vasta on.
Sauna on lämpiämässä ja saunakahvit juodaan etukäteen, sillä kovin myöhään ei kahvia pidä litkiä, kun muutenkin se nukkuminen on välillä kadonnut taito.

Hyvää viikonloppua vaan koko laajalle nörttijoukolle.

Täällä oli Nordean sivuilla informaatiota että Nordealta voi saada jonkun
"huoltopaketin" (servicepaket), ilmeisesti se on luottotili laksujen maksamista
varten siihen saakka kunnes kuolinpesä on selvitetty.

Jos kuolinpesän harteille jää edesmenneen omistusasunto niin kyllä siinä
monenlaista ongelmaa varmasti ilmenee. Senkin takia yritän päästä tästä
omastani eroon ennenkuin on myöhäistä.

On vain niin, että kuolinpesän maksut pitää kuitenkin maksaa, kuten yhtiövuokra ja sähkö, lainanlyhennykset jne.

Meidän kohdalla asia ratkesi, mutta voi tulla joku karhu, josta ei ole mitään tietoa. Elokuussa kävi sillä tavalla, kun joku lasku olisi pitänyt maksaa juuri silloin, kun veli kuoli. Laskua ei huomattu, ja elokuussa tuli karhu. Ei se mitään, saatiin hoidetuksi kyllä.

Naapurissa kuoli aviomies, ja Nordea sulki hänen tilinsä, niin että perhe ei päässyt sinne ennen perunkirjoitusta. Joitakin maksuja jäi maksamatta, kun leski ei osannut pitää puoliaan pankin tiskillä. Kaikkea ei osaa eikä arvaa, kun usein on vain kerran eläissään sellaisessa tilanteessa.

Olen minäkin tullut ajatelleeksi kuinka laskujen maksu suoritetaan jos satun
olemaan vaikka sairaalassa ja useimmat säännöllisesti tulevat laskut tulevat
sähköisinä, paitsi vesi- ja jätehuoltolasku. En ole välittänyt laittaa niitä
automaattimaksatukseen. On oltava sekä tietokone että kortinlukija mukana.

Luin Nordean sivulta ohjeita että esim. kuolleen henkilön automaattiset maksut
voi kuolinpesä pysäyttää niin että se, joka edustaa kuolinpesää, ottaa yhteyttä
pankkiin niin pankki pysäyttää maksusuoritukset. Pankki mitätöi myös pankki-
kortit, sähköiset pankkitunnukset ym.

Luulisi että sähköpostitilien lopettaminen käy kätevästi, jos kuolinpesä sanoo
irti kirjallisesti ja liittää mukaan kuolintodistuksen. En tiedä saako kuolinpesä
lukea sähköpostin, jos ei jostakin saa salasanoja käteensä. Postiosoitteitakin
voi olla useampia.
Itselläni on pieni kirjanen jonne olen kirjoittanut sekä nimimerkit että salasanat,
koska en niitä itsekään aina muista!

Jatkoa ongelmaani. Väärä hälytys, olikin talossa jokin ongelma, sillä valot palasivat aamulla. Ihmettelinkin, kuinka nopeasti sähkölaitos toimii.
Kysyin veljeltäni, eikö tietokoneeseen mitenkään enää pääse, ja hän sanoi panneensa koko läppärin suihkuun, niin että se varmasti on pilalla ennen kuin heittää sen kierrätykseen.

 

Päivää taas.
Ei ole kylmä, vaikka on jo marraskuun puoliväli.

Minulle, tai meille, tuli eteen uusi asia, kun hoidamme veljen kuolinpesää. Kukaan ei ole päässyt hänen sähköpostiinsa, eikä ole kovasti yritettykään, kun ei ole ajateltu, että siellä olisi mitään meille tärkeää.

Eilen sitten olikin sähköt katkaistu! Kaikki laskut on maksettu sitä mukaa kuin niitä tulee, mutta ei huomattu, ettei joukossa ole yhtäkään sähkölaskua. Muuta selitystä ei ole, kuin että hänellä on ollut paperiton sähkölasku, joka tulee vain hänen sähköpostiinsa. Hän on sitten maksanut sen verkkopankissa.
Minulla on itsellänikin joku sellainen, muistaakseni puhelin.
Ei ole tuollaista tullut ajatelleeksikaan.

Täytyy muistaa, että jos tekee paperittoman sopimuksen ja vain meiliosoitteeseen, on maksun mentävä automaattisesti tililtä. Eihän sitä kukaan ymmärrä ruveta edes etsimään, jos itse joutuu vaikka sairaalaan tai tapahtuu jotain muuta yllättävää.
Nyt on varmaan karhutkin lähetetty meilinä. Pitäisi edes sopia, että karhut sitten kirjekuoressa osoitteeseen, sillä onhan mahdollista, että tietokone on hajalla ja maksut jäävät sen vuoksi maksamatta.

Voiko muuten toisen sähköpostit lopettaa? Ja kuka sen voi tehdä? Emmehän oikeastaan tiedä edes, montako meiliosoitetta toisella on. Yhden tietää, sen mihin itse kirjoittelee, mutta esim. minulla on useampia. Kavereitten kanssa kirjoitellaan  siihen yhteen, mutta esim. mainosmielessä kysyttyihin meiliosoitteisiin annan aina sen, jota en ikinä muuten käytä.
Facebook on siitä mukava, että siinäkin on yksityisviestimahdollisuus. Käytän sitäkin usein.

:shock::P

Paikkakunnalla, jonne olisi tarkoitus muuttaa aletaan rakentaa myös
uutta vanhustentaloa, jonne kai siinä tapauksessa pitäisi alkaa jonottaa
hyvissä ajoin. Vanhustentalo tulee olemaan naapuri veljeni talon kanssa.
Hänen anoppinsa on jo jonotuslistalla, minäkin ottaisin jonotuslipun heti.

Täällä on yritetty saada vanhukset pysyttelemään kotona niin kauan kuin
mahdollista. Joissakin kunnissa niin lähelle kuolemaa kuin ikinä kehdataan.
Eräskin 96 v haki hoitolaitokseen ja sanoi että hän ei enää pääse yläkertaan
vessaan eikä kylpyhuoneeseen. Kunnan einsteinit tulivat pottaistuimen
kanssa ja sijoittivat sen tv:n ja sohvan välille että jos hätä tulee niin ehtii.
Mutta hoitopaikkaa ei luvattu ennenkuin media teki asiasta jutun.
Kyllä niin karseita juttuja on paljastunut 8 vuoden yksityistämisen vana-
vedessä kun hoitolaitosten omistajat haalivat mahdollisimman paljon rahaa,
mahdollisimman vähin uhrauksin.

Täällä on keksitty uusi keino välttää noitakin 15 min. katsastuskierroksia,
jos ei tarvitse käytännön apua esim. lääkkeitten ottamisessa, tukisukkien
laittamisessa tms.
Nyt asennetaan valvontakamerat asuntoihin ja pääkallonpaikalta voidaan
mulkaista silloin tällöin, ovatko hoidokit tallessa vai ovatko lähteneet
harhailemaan pois asunnostaan.

Kun tätä taantumaa on kestänyt näin kauan, eikä parannusta luvata, vaan yhä nopeammalla vauhdilla irtisanotaan ihmisiä, niin en uskaltaisi ainakaan yllyttää sinua tänne muuttoon. Tietysti eläkeläisen tulot pysyvät samana, eikä eläkkeeltä eroteta, mutta mistä kaikesta mahdetaan kiristää vielä.
Nyt päättäjät intoilevat sillä, että jokaisella on oikeus omaan kotiinsa, on sitten minkä ikäinen tahansa.
Elikkä se tarkoittaa, että ikivanhatkaan eivät enää pääse mihinkään hoitolaitoksiin, koska he viihtyvät kotonaan niin paljon paremmin.
"Yhteiskunta" sitten käy katsomassa aamuisin 15 min ajan.

Sen verran olen yrittänyt tulkita Suomen verolainsäädäntöä netiltä,
että tiedän että paluumuuttajan verotusta on muutettu v 2009 alusta.
Itselläni on joku maaginen päivämäärä, 4.4.2008, jolloin ruotsinsuomalaisten
paluumuuttopäivä määräytyy ja sen mukaan myös erilaiset verotussäännöt.

Minä olisin muuttaja, joka tulisi takaisin tuon päivän jälkeen, jolloin verotus
on kiristynyt. Sekä Ruotsista että Suomesta saamastani tuloista laskettaisiin
ensin vero Suomen verotuksen mukaan, Ruotsin vero hyvitettäisiin ja loput
olisi maksettava Suomelle. Tähän vielä lisättäisiin 1,49 % sairasmaksu.

En tiedä kuinka suuri Suomessa verotusprosentti on, täällä se on omalla
kohdallani 20,6 %, eikä sairasmaksua enää makseta. Se on maksettu etukäteen
veroina silloin kun oltiin työelämässä.
On mielenkiintoista tietää alettaisiinko Suomen eläkkeestäni myös periä veroa.
Tähän asti se on ollut verovapaa, koska eläke on niin peni. Ja jos omat
laskelmani pitävät paikkansa niin veronkorotuksessa menettäisin tuon Suomen
eläkkeen verran korkojen kera. Odottelen vahvistusta epäilylleni.

Huomenta!
Taas heräsin ennen kuutta. Yöunet ovat kortilla.
Sitten simahdan päivällä ihan väkisin nojatuoliin.

Hyvä, että etukäteen tarkkaan mietit ne verojutut. Kaukainen sukulaiseni muutti eläkepäivikseen Suomeen, mutta palasi takaisin juuri verotuksen vuoksi. Hänen miehensä oli Ruotsin kansalainen, ja hän itse kaksoiskansalainen. En nyt niin tarkkaan tiedä, mitä ongelmia heillä oli, mutta kovin pahoilla mielin sukulaiseni sanoi, että ei kannata jäädä Suomeen maksamaan niin kovia veroja. Jotain sekaannuksia oli eri maiden verokäytäntöjen kanssa.
Moni on sanonut, että paluumuuttajalla on täällä huonommin asiat kuin maahanmuuttajalla. Ikään kuin yhteiskunta arvelisi, että kun on kerran Suomessa asunut vuosikymmenet sitten, niin tietää tämän päivän käytännöt ilman muuta.

On se kumma, kuinka vanheneminen tulee ikäänkuin salaa! Kun ostin tämän talon
olin juuri täyttänyt 62 v ja täynnä intoa ja voimaa. Ja ennenkaikkea rohkeutta,
kun uskalsin tällaiselle käpykylälle muuttaa ystävien varoituksista huolimatta,
kylälle mistä kaikki palvelut olivat hävinneet eikä voimat varmaankaan lisääntyisi
10-20 vuoden aikajaksolla.

No, nyt olen päässyt siihen pisteeseen että on ajateltava kuinka viimeiset vuotensa
haluaa elää. Ja missä. Minkä takia. - Tällä hetkellä on suunnitelma selvä kunhan
vaan olosuhteet ovat suunnitelmissa mukana. Uusi asuntoni valmistuu Suomessa
hyvää kyytiä, mutta vanhasta on päästävä ensin eroon ennenkuin uskaltaa tehdä
lopullisen päätöksen. Lähetin myös postia Suomeen veroviranomaisille ja pyysin
antamaan konkreettisia tietoja kuinka verotukseni muuttuisi jos muuttaisin takaisin.
Minulla on tunne että Suomessa sakotetaan eläkeläisiä vielä enemmän kuin täällä.

Suomeen muuttamisen puolesta puhuu se tosiasia että on sukulaisia ja hengissä
olevia ystäviä ympärillä. Jos dementoidun niin on suomenkielistä apua saatavilla,
mitä en saisi täällä jos alkaisin puhua suomea ruotsin sijasta.
Poikani asuu vaimoineen Göteborgissa, jonne minä en pystyisi juurtumaan tai edes
jotenkin viihtymään kun olen tottunut maaseudun rauhaan. Olen sanonut pojalle
että tämä on elämänmenoa ja kohta kuitenkin tiemme erkanevat muista syistä kuin
muuton takia. Facebook, Skype ja netti rules!

Katsotaas tuleeko perille,kayn lukemassa, mutta olen laiska irjoittaja senvuoksi FB on iisi siella parjaa vain naputtelamalla.
Minulla oli kolme vaihtoehtoa missa nyt elaisin Suomessa,siella ei ole kuin kaksi sisarta ja hekin jo vanhoja,sitten peloitti toi vanhusten hoito Suomessa alaspain on mennyt,90-luvulla hoitelin vanhuksia Hesassa.
Pakistanissa no on totta toi sanonta poika on poikasi kunnes menee naimisiin mutta tytar on aina tytar,Muutenkin en voi yksin asua siella vanhempana ja heikkona jos poika perheineen muuttaa ulkomaille.
Jain tanne tyttarella eika ole mitaan probleemia viela ollut,vavykin on mieheni sukulaisia joten han on ollut aivan ihana,Itsekin pysyttelen omissa oloissa iltaisi syomme yhdessa, mutta muuten annan heidan rauhassa nauttia perhe illasta,anoppi on varmaan viimeinen henkilo jonka vavy haluaisi ensiksi nahda kun kotiin tulee,mulla on oma huone oma rauha.
Orottelen oleskelu lupaa joka on tulossa milloin tahansa huhtikuuhun mennessa nyt taytyy vain olla tarkkana ja myos toivoa ettei mitaan pahempaa satu sairaala kulut ym ovat kalliita.
Tama on tavallaan luopumista joka ennenmmin tai myohemmin jokaisella on edessa,aluksi tuntui kauheelta miten voin elaa ilman omia tavaroitani, mutta en niita enaa niin kaipaa,kevaalla jos herra suo kayn islamabadissa mieheni haudalla isutan sinne ruusuja,hanella oli tapana kantaa ruusu pari joka aamu minulle,no naapurit eivat varmaan siita tykanneet, etta han poimi ruusuja talon seinustoilta,yritimme kieltaa hanta mutta eihan han sita muistanut kun kavi kavelylla.
Tuon mukanani suomalaisia kirjojani ja etenkin runokirjani ja valokuvia.
Nyt on kaunis aurinkoinen iltapaiva lahden kavelylle, moikka vaan

Hyvää Isänpäivää.
Montako isää täällä mahtaa olla?
Onnea tarvitaan kuitenkin aina, kai toivottelut löytävät perille.

Nyt kun on itsekin ikäihminen, huomaa naapureidenkin vanhentuneen. Eipä heidän ikäänsä ajattele, ennen kuin huomaa, että vanhuus on iskenyt.
Naapuriyhtiössä asuu perhe, jossa oli liuta lapsia aikanaan, nyt pari elää kaksistaan, niin kuin mekin. Pitkään ei heitä ole näkynyt, ja nyt vähitellen on tihkunut tietoja. Rouva on alzheimerin vallassa, saattaa lähteä ulos ja eksyä, miehellä on jokin vamma, joka estää hänen kävelemisensä. Töpöttelee minimaalisin askelin ja käy autolla jopa postilaatikolla. Ruoka tuodaan kerran päivässä jostakin keskuskeittiöstä.
Panin jo viime vuonna merkille, että yhdessä huoneessa palaa valo yötäpäivää. Minusta se on huolestuttavaa.
Me emme tunne perhettä hyvänpäivän toivotuksia enempää. En tiedä, mihin asiaan voisin tarjota apua. Tuskin mihinkään.
Ambulanssi vei rouva viikko sitten jonnekin, kukaan taloyhtiön ihmisistä ei tiedä mitään, kukaan omainen ei käy, isäntä on nyt ollut ainakin viikon päivät yksikseen, ruuan tuoja on ainoa, joka ovikelloa soittaa. Onneksi edes hän, kai hän huomaisi, jos jotain olisi sattunut.
Lapsia ei ole näkynyt.

Omalle kohdalle voi käydä samalla tavalla. Ei täällä ole ollut tapana pistäytyä ilman asiaa naapurissa, ja jokainen on omillaan. Ei meidänkään lähinaapuri varmaankaan ymmärtäisi tulla katsomaan, jos meitä ei näkyisi moneen päivään. Onneksi meidän jälkikasvu asuu sen verran lähellä, että tulisivat katsomaan, jos ei meistä mitään kuuluisi. Sen vuoksi käyn Facebookissakin joka päivä, niin että se on elonmerkki, etteivät joudu huolestumaan. Eiväthän he joka päivä soita tai pistäydy.

Hyvää huomenta!
Kurkkaan tapani mukaan aamulla mitä nörteille kuuluu, mutta hiljaiseloa elämme.
Minulla on uneton kausi. En tiedä johtuuko se kuun valosta, huolista, krempoista
vai mistä. Kroppa on lopen väsynyt mutta aivot toimivat täydellä teholla yötä
päivää. Mutta olen tottunut ajattelemaan että uni tulee sitten kun aivot väsyvät.

Ja ensilumi (ensiräntä) tuli tännekin eilen. Sitä edellisenä päivänä olin laitattanut
talvirenkaat paikoilleen. Ulkona vallitsee täydellinen harmaus, mutta oikeastaan
mielestäni kaunista. Ajattelin että olen maalannut paljon harmaita maisemia värillä
jota sanotaan "payne´s gray", eri asteikolla. Sumuiset maisemat ovat salaperäisiä.

Kirjoista puheenollen: minunkin kirjahyllyni ovat tyhjentyneet aikoja sitten. En jaksanut
ruveta niitä itse myymään, vaan vein Erikshjälpenin myymälään, jossa käyttävät
tavaroista saamansa rahat romanialaislasten auttamiseksi. Sanon toivottavasti rahat
menevät sinne minne pitää, olen aika epäileväinen näitä hyväntekeväisyysorganisaatioita
kohtaan.
Suomalaiskirjoista säästin mm Kalevalan, Vänrikki Stoolin tarinat, Väinö Linnan ja
Mika Waltarinteokset ym. Tuntui että näitten poisheittäminen olisi ollut vähän sama
asia kuin olisi heittänyt Raamatun roskiin.
Vänrikki Stoolista tulee mieleen Matkamiehen markkinamuisto, missä matkalainen
lähestyy Hämeenlinnaa ja näkee kaupungin Hattelmalan harjanteilta. Muistan, kun
itse muutin Hämeenlinnasta 50 vuotta sitten loppiaisyönä ja katselin jättämääni
kaupunkia Hattelmalan harjulta kuun valossa ja ajattelin onko tämä viimeinen kerta
kun kotikaupunkini näen. Kyynelet valuivat pimeässä autossa istuessani. Olosuhteet
olivat sellaiset että tuntui että mikään muu ei elämääni pelasta kuin pako Ruotsiin.

Avioliittoasiasta olen samaa mieltä kanssasi, mirjamarja. Olen ollut puritaaninen,
niinkuin varmasti moni suomalainen on vieläkin, mutta täällä Ruotsissa on päästy
näissäkin asioissa eteenpäin ja uskotaan että jokaisella ihmisellä on oikeus olla
onnellinen. Täällä on sekä mies- että naispappejakin, jotka elävät yhdessä samaa
sukupuolta olevan kanssa. On tietysti täälläkin seurakuntia, joissa tällaiset suhteet
olisivat mahdottomia, mutta kehitystä on suvaitsevaisuudessa tapahtunut.

Päivää taas.
Olen tyhjentänyt kirjahyllyä vanhoista kirjoista.
Sielua raastaa.
Pakko säästää teoksia, joita on kirjahyllyissä säilytelty vuosikymmeniä. Esimerkiksi v. 1887 painettu Vänrikki Stoolin Tarinat, joissa on 5 eri omistajan nimikirjoitusta sukupolvesta toiseen. Kukapa sitä iltalukemisikseen silmäilee, sinnehän se jää minun hyllyyni nyt, ja seuraava sukupolvi tuskailee, mitä ihmettä tälläkin kirjalla tehdään, kuka ottaa!!

Kirppikselle on mennyt tavaraa pilkkahintaan, ajattelin, että samperi soikoon, perustan vanhain tavaran kaupan itse. Kaikki myytävä niissä on ilmaiseksi saatu. Tietenkin kustannuksia on, kuten firman edustaja korostaa, mutta niin on ihan muissakin liikkeissä. Harva muu liike voi myydä ilmaista tavaraa, kaikkihan on kotiin päin, mitä esineestä sitten myydessä saa.

Yöllä oli satanut lunta, hituisen vain, mutta asfaltti oli vähän kuin jauhoitettu.
Rastaat tyhjensivät ikkunan edessä kasvavan pihlajan marjoista eilen. Nyt näkymässä ei ole mitään väriä, kaikki harmaan eri sävyjä.

Meillä on kirkollisvaalit, varmaan muuallakin, ja meinaan mennä äänestämään.

Ihmettelen, kuka ja mikä taho oikein laati vaalikoneohjelmat, koska niitä on aina niin tukala käyttää. En pysty ottamaan selvää, mikä on miehiään tämä ihminen, jolle meinaan ääneni antaa, mutta hän on poliisi ja joku nuorisovaltuutettu ja korostaa kirkon tehtävää nuorisotyössä ja diakoniassa, joten en kai ihan väärää mene äänestämään.
Olisin äänestänyt erästä daamia mieluummin, mutta hän ilmoitti omalla sivustollaan, että avioliitto on tarkoitettu vain miehen ja naisen väliseksi Jumalan siunaamaksi liitoksi. Tähän asti on ollutkin ilman mutinoita.
Olen kuitenkin tässä asiassa tullut siihen tulokseen, että kysymys on ihmisoikeuksista. Kaikkia ihmisiä on kohdeltava tasa-arvoisesti, sillä jokaisella meistä on ihmisarvo ja oikeus elää rehellistä elämää. Eikö itse Jumalakin kohtele tasa-arvoisesti niitä, jotka Häneen uskovat?

Avioliitoa ei kunnioiteta heteromaailmassakaan nykyisin, sillä avopareja lienee enemmän kuin aviopareja, joten olen alkanut ihmetellä, eikö koko avioliittoinstituutio ole aikansa elänyt. Vähän farisealaista jaaritusta korostaa avioliiton pyhyyttä, kun se niin harvoille näinä aikoina tuntuu kelpaavan.
Suotakoon se niille, jotka sitä haluavat.

Aika läheltä liippaa, jos tapaus sattuu omassa kunnassa!
Meillä aivan lähellä kerrostalossa sattui perhesuma tässä vuosi-pari sitten, kun mielenvikainen isä surmasi vaimonsa ja kaksi lastaan minuutissa. Perhe oli tullut tervehtimään miestä sosiaaliviranomaisten kanssa, mutta virkailija oli jäänyt jonon viimeiseksi, mies tyrkkäsi hänet takaisin rappuun, paiskasi oven kiinni ja ampui.

Mikä ihmisiä oikein vaivaa! Eikö uskalleta kuolla ilman seuraa?

"Hyvää yötä".

En jaksanut kirjoittaa illalla vaikka halusin, kun olin ollut puoli päivää
kaupungissa yksisilmäisenä. Ajoinkin itse tuo 40 km:n matkan edestakaisin.
Olin aika väsynyt. Sitten tuli vielä talokyselyjä Suomesta niin vastailin
heille.

Mutta tämä asia mistä mirjamarja kirjoitti on puhuttanut ruotsalaisiakin.
Ollaan istuttu aamu-tv-ohjelmissa ja ruodittu syita ja seurauksia.

Täälläkin on plajastunut lyhyen ajan sisällä pari murhatapausta nuorten
ihmisten keskuudessa, toinen niistä meidän kunnassamme, toinen tapahtui
eilen Jönköpingissä ja nuoret murhamiehet yrittivät paeta taksilla etelään,
mutta jäivät kiinni.

Sitäkin suomalaisnaisen surmanajoa on kauhisteltu, että hän kylmäverisesti
ajoi itsensä ja kolme lasta kuoliaaksi, ilmeisesti jonkinlaisena kostona.

Maailma on raaistunut. Mielestäni on väärin että jo pienestä lapsesta lähtien
on lasten ajanvietteenä tappoleikit ja kauheitten filmien katseleminen, sotapelit
ja mitä hirveimpien "satuolentojen" kanssa leikkiminen. Ollaan kaukana Peppi
Pitkätossusta, Lumikkitarinoista ym.
Monessa nuoressa perheessä kannetaan vielä ehkä tietämättään sodan traumoja,
joista ei ikinä olla puhuttu, mutta jotka ovat jättäneet jälkensä jälkikasvussa.