Päivää!

First topic message reminder :

Niin että päivää kaikille.

Tässä on kaunis sunnuntaipäivä menossa. Minä olen kiillottanut täysin mustuneita hopealusikoita edesmenneen veljeni keittiön kaapista.
Meneehän tämä pyhäpäivä silläkin tavalla.
Pohdiskelen vaan, miten suojaisin lusikat, kun ne pakkaavat tummumaan käytön puutteessa. Kahvilusikat on itsekullakin käytössä, mutta kukapa nyt tarvitsee hopeisia puurolusikoita erityisen kiivaasti! Poikasmies nyt ei ainakaan. Kamala homma niissä. Onneksi on se savipitoinen puhdistusaine, joita saa ostaa markkinoilta ja myyjäisistä. Sillä aika hyvin saa tummuneet kohdat sulamaan. Hopeankiillotusaineet eivät pure ainakaan helposti pahasti  mustuneisiin kohtiin.

Hyvä neuvo on tietysti se alumiinin kanssa keittäminen, mutta ei ole sellaista kattilaa, jonka raaskisin pilata. Eikä muuten mitään alumiiniakaan, sillä sekin menee pikimustaksi, kokeltu on. Yksi katkennut alumiinilusikka minulla oli tähän varattuna vuosia, mutta se on jo  kadonnut maailman myrskyissä.

Päivää!
Tänään olen innostunut menneitten muistelemisesta, sillä sain laatikollisen vanhoja sanomalehtiä ja Suomen Kuvalehtiä v. 1918 ajoilta, ja kiinnostuin lukemaan Hannes Ignatiuksen henkilökohtaisia muistelmia sortovuosilta ja Suomen itsenäistymisen vaikeuksista. Ignatiuksesta on tiedot Wikipediassa, en niitä nyt tähän selosta.
Asiahan on niin, että suomalaiset koululaiset ovat aivan pimennossa näistä ajoista. Omana kouluaikanani Suomen historia päättyi tsaarin aikaan, eikä ymmärtääkseni 1900-lukua vieläkään oikein käsitellä oppilaitoksissa.
Kyllähän minä olin tiennyt, että suonalaiset vastustivat jyrkästi asevelvollisuusuudistusta, joka olisi sallinut suomalaisten asevelvollisten siirtämisen mihin tahansa Venäjän kolkkaan sotimaan. Se oli kuitenkin Suomen perustuslaissa kielletty ja aiheutti suurta vastustusta, mutta en minä muusta sortotoimista mitään tiennyt, ennen kuin nyt luin Ignatiuksen kirjan.
Mm. Suomen kaartilaisupseereilta vaadittiin uusi sotilasvala venäläisen kaavan mukaan Venäjän itsevaltiaalle. Kun upseerit sanoivat sen olevan lain vastainen, Bobrikoff ilmoitti: "Minä olen teidän lakinne". Koko upseeristo jätti eroanomuksensa. Venäjähän oli silloin jo osallisena maailmansodassa.
Siitä kuitenkin sitten seurasi, että Suomessa ei ollut koulutettuja miehiä aseellisen konfliktin varalle. Ignatius kertoo kirjassaan kuinka asiaa hoidettiin maan alla, järjestettiin jääkärien kouluttaminen Saksassa, perustettiin suojeluskuntia ja vapaaehtoisia palokuntia. Aseiden hankkiminen on hankalaa.
Venäjällä puhkesi ensin suurlakko, joka levisi Suomeenkin, ja myöhemmin sitten vallankumous, joka aiheutti Suomessa suurta sekaannusta, koska venäläinen sotaväki liittoutui vallankumousta kannattavien sosiaalidemokraattien kanssa yhteen ja monet lainvastaisuudet alkoivat, mm. Mommilan verityöt.
Ignatius neuvotteli vuosikausia joka taholla, Ruotsissa ja Saksassa, pyysi apua ja aseita aika huonolla menestyksellä. Ja hämmästyksekseni luin, että Ruotsi jo siis ens. maailmansodan aikana kielsi aseiden ja sota-avun kuljetuksen alueensa läpi, niin että Suomeen oli vaikeaa saada Saksasta avustuslähetyksiä perille. Kuitenkin Ruotsi oli Suomen itsenäistymisen kannalla.
Ainahan meille on kerrottu, kuinka Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden vallakumouksen huumassa. Kirjassa tulee ilmi, kuinka suuria vaikeuksia muilla mailla oli saada Venäjä tunnustamaan Suomi ensimmäisenä. Kun se vihdoin saatiin, tunnustivat muutkin valtiot Suomen, mutta: "Kuinka vähäinen itsenäisyytemme itseasiassa oli, näkyy siitä, etteivät venäläiset ollenkaan tämän johdosta poistaneet tullivalvontaansa Torniosta tahi alkaneet siirtää sotaväkeään pois Suomesta..-" (Ignatius) Ulkomaanmatkaa varten piti yhä hakea Venäjän lähetystöstä viisumi.
Kyllä meillä aina on kuohunut!
Nyt yritän lukea hauraita sanomalehtiä, mutta pelkään että ne repeytyvät.

Taisi olla aivan "teleskooppista", kun sain päähäni että vilkaisenpa
Ikinörtteihin, joka tosiaan näyttää kuivuneen kokonaan.

Olen uskaltautunut kirjoittamaan jotakin S24:llä ja takkiin on tullut
kovastikin.  Eräs vanha kuoma muistaa vetää omissa ketjuissaan
nimimerkkini esiin, plus pari muuta, ettei vaan unohtuisi kuinka
hän vihaa meitä ja toivoo tietysti toistenkin niin tekevän.
Kahvipirtti on rauhallisin paikka. Jos ei halua olla yleisesti haukuttuna
niin kahvipirtti on turvallinen.

Kiva kuulla, että yksinolo alkaa sujua. Paljon siinä on varmaan vielä
edessä, mutta asia kerrallaan. Serkkuni on samassa tilanteessa. Hän
kertoi, että vasta nyt hän on alkanut viedä miehensä vaatteita pois.
Ensi alkuun oli pitänyt haistella miehen vaatteita loihtiakseen hänen
läsnäolonsa mieleensä.
Ei tuo miehesi näkemisen tarvitse olla pelkkää mielikuvitusta!
Minäkin näin äitini ja olin varma että hän halusi näyttäytyä ennenkuin
hänet haudattiin.  Kuolema voi olla yllätyksiä täynnä.

Minäkin olen päässyt muuttomasennuksesta eroon. Kai tähän Suomen
menoon alkaa tottua. Huomaa selvemmin, miten näennäisesti saman-
laiset maat ovat kuitenkin niin erilaiset joissakin asioissa.

Toivottavasti muutkin nörtit vilkaisevat vielä tänne.  Ainakin maikki
on varmaankin kiinnostunut, jos täältä kirjoitusseuraa saa.  
Katleija ehkä käy harvemmin,  ja vaarilla on varmaankin kohta taas
Suomen kesään valmistautuminen.  He ehkä ovat jollakin pitkällä
matkalla ennen kesää, mutta toivotaan että vaarikin käy kertomassa
kuinka talvehtiminen Espanjassa on sujunut.

Pääsiäinen on ensi viikolla ja poika tulee Göteborgista käymään.
Hänen käyntiään odotan kuin kuuta nousevaa!

Sitten ollaankin pian kesässä. Odotan paljon tulevalta kesältä, kun
viime kesä oli niin rankka muuton takia ja sitten tuli parin kuukauden sateet.
Syyspuoli oli pelastukseni ja ennen joulua kävin veljen perheen mukana
Kanarialla.

Jospa yritämme kirjoitella tänne useammin. Onhan tämä ollut meille
aivan ihana kohtauspaikka iloinemme ja suruinemme.

Iloista mieltä ja kevään odotusta!  

Päivää.
Vähän olen murheissani, kun olette kaikki lopettaneet Ikinörtit.
Oli niin mukava jutella maailman menosta ilman, että sai pelätä potkuja ja rapaa.

Minä kun jäin 60 v. liiton jälkeen yksikseni, niin kaipailen juttuseuraa, ja niinpä roikun kuin henkeni uhalla Suoli24:ssä. Tai oikeastaan en keskustele, vaan kirjoitan oman ajatukseni joukon jatkoksi. En tiedä, vastaako minulle kukaan juurikaan, joskus olen saanut henk.koht. vastauksen. Mutta vähän tuollai Nummisuutarin Eskon lailla omaa puumerkkiä tyrkyttelen.

Tämä yksinoleminen on lähtenyt ihan hyvin rullaamaan, mutta ilokseni voin todeta, että kumppani ei ole minua kokonaan unohtanut. Illalla katsoin luonto-ohjelmaa tapani mukaisesti: syvässä unessa selostajan puuduttavan äänen hypnotisoimana. Havahduin hetkeksi, ja näin paremman puoliskoni nojatuolissa katsomassa ohjelmaa kiinnostuneena. Hän piti luonto-ohjelmista kovasti. Rapsautin silmäni ammolleen, ja hän oli poissa. Sanoin, että olisit voinut ihan hyvin jäädäkin, en olisi häirinnyt. Joskus kuulen. että hän iltamyöhällä käy varmistamassa, että ulko-ovi on lukossa, eikä se turhaa olekaan. Viime viikollakin ovi oli koko yön auki, en muista napsauttaa lukon kieltä paikalleen nukkumaan mennessäni.

No pelkkää mielikuvitusta tietysti, mutta ihan mukavaa ajatella, ettei kaveria jätetä.

Varmaan kupsahdit samana päivänä kuin minäkin. Kävelin mielestäni ihan kuivaa asfalttimäkeä alaspäin, kun astuinkin mustalle jäälle ja lensin komian kaaren. Onneksi ei käynyt kuinkaan, paitsi että arvokkuuteni kärsi, kun yritin kaikin keinoin päästä pystyyn.
No se oli silloin se, viime vuonna.
Tänä vuonna olen järjestellyt kaappeja ja komeroita. Pessyt miehen ulkoiluvaatteita ja muitakin komeroissa roikkuneita, ihan vaan sen vuoksi, että eivät olisi tunkkaisia ja rypyssä. Tässä ihmettelen, vienkö ne mamuille, kun olen nyt lukenut heistä niin paljon ikäviä uutisia. Ilman lämpimiä talvivaatteita pysyisivät poissa kaduilta naisia hipelöimästä.

Mutta kaikkea hauskaa sitä löytää perähyllyiltä. Mm. tyttären leikkikaluja, nukke ja sen vaatteet, nukenvaunun petivaatteet ja askartelupelejä. Pesin ne nuken lakanat ja silitin aamulla. Nyt ovat taas siellä perällä, mutta pestyinä ja silitettyinä, ja kaikki nallet nuken mukana samassa laatikossa. Tyttärentytärkin on jo 25 v. joten laatikko on varmaan vasta tulevina vuosina ajankohtainen.
Mutta kaikkea hauskaa sitä löytää, mm. Nuuttipukin asun, jota käytimme yhdistyksemme Kuusenpolttajaisissa vuosikymmenet sitten. Siihen aikaan pikkujoulut olivat niin yleisiä, että siirsimme oman yhdistyksemme pikkujoulun Nuutin päivään. Aina menestys!

Lunta pukkaa. Katson synkkänä.    En oikein innostu lumitöistä. Onneksi ei olisi pakko raivata koko pihaa, kun ei autolle tarvitse tehdä tilaa. Pelkkä polku riittää. Muistan Frederikan lumihommat. Se oli hänelle tosi harrastus. Huiski vielä luudalla kinoksien reunat pyöreiksi ja lapioi ihan vain huvin vuoksi koloja puiden väliin. Täällä ei ole paljon lunta vielä tullut, varmaan siinä 5cm. Ei kannata vaivautua vielä.

Oli minulla onni onnettomuudessa siinä pyöräkolarissa. Edellisen yön pieni pakkanen oli siihen kohtaan mustan jään minua varten jättänyt, vaikka päivälämpötila oli selvästi plussalla. Niinpä en on osannut varoa yhtään. Siinä asfaltilla istuessani ihmettelin että sehän on ihan jäässä.

No jos se ei olisi jäässä ollut olisi tietysti epäily ollut jostain verenkiertohäiriöstä, siksihän lääkäri kyselikin olinko tuntenut jotain ennen kaatumistani. En muista kaatumisesta mitään sillä siinä yhteydessä meni taju kankaalle, ja kun katsoin mistä päin olin tullut muistista oli taannehtivasti häipynyt ajomatkani viisi viimeistä metriä.
Onneksi oli kypärä, jota aina kyllä käytänkin. Ostin sen jo v. 1999, kun kaaduin ja loukkasin pahoin polveni, onneksi en silloin päätä kopauttanut.

Ohikulkijat hälyttivät ambulanssin paikalle ja ensiapuun veivät vaikka ehdottelin kotiin viemistä. Kiitinkin paikallislehdessä sitä ystävällistä nuorta rouvaa, joka minua hoivasi siihen asti kunnes ambulanssiin pääsin. Uuden pyöränikin mukaan saivat mahtumaan. Meidät molemmat kuskattiin Turun yliopistollisen keskussairaalan ensiapuun, minut sisälle ja uskollinen kaveri jäi odottamaan paluutani oven ulkopuolelle.
Kun päästä oli tietokonetomo otettu ja viitisen tuntia seurannassa pidetty pääsin kotiin. Jonkun aikaa jouduin isoa taxia odottamaan mihin me molemmat mahduimme.
Tytär tuli yöksi kaveriksi, yksin eivät olisi vielä yöksi kotiin päästäneetkään.
Oikeastaan paikatkaan ei pahemmin kipeiksi tulleet, parilla mustelmalla selvisin. Taitavat luunikin lujat olla kunlonkkaei murtunut vaikka siinä kohtaa oli kahden kämmenen suuruinen mustelma. Päässä kyllä tuntui päivän ajan kolauksen jälkituntuma.

Hyvää Joulua pienelle ikinörttiporukalle!

BeataB* n kanssa pidämme yhteyttä edelleen. Pitääpä käskeä häntäkin kirjoittamaan kuulumisiaan.

Katleija on kaatunut pyörän kanssa. Toivottavasti ei mitään pahempia
jälkiseurauksia!
Tule Katleija kertomaan, kuinka voit!

Itse toivottelen hyvää joulua, rakkaat nörtit!  Menen viettämään joulua
sisareni luo, joten säästyn tältä jouluhössäkältä.

[img]https://2img.net/h/oi68.tinypic.com/4u7u51.jpg[/img]

Katleija kirjoitti:

Harvoin olen ikinörteissä käynyt kurkkimassa.

Onko näppäimistö hajalla, vai miksi et ole käynyt kurkkimassa useammin?  
Kovin vähäiseksi on seurueemme kutistunut, missä se Bb:kin on!
Tule nyt sinä takaisin, vai oletko meihin kyllästynyt!

Se 800 € oli pelkkä uutisankka. Unohda! Tiedä häntä, mistä se edes oli alkunsa saanut, mutta meillähän päin vastoin yritetään kaikesta säästää ja avustuksia karsitaan. Työttömiä on paljon ja ilmaisten ruokajakelupaikkojen jonot ovat pitkiä. Meille on tullut puolessa vuodessa 30 000 hätään joutunutta pakolaista Lähi-Idästä, ja heidän ylläpitämisensä on aiheuttanut suuria vaikeuksia.
Pakolaisten joukossa on paljon ihmisiä, joille matkojen myyjät ovat valehdelleet kuinka hyvin täällä on asiat, ja että kaikille löytyy heti asunto ja työtä. Nyt monet ovat pettyneitä ja pyrkivät pois maasta, peruuttavat turvapaikkahakemuksiaan ja saavat Suomen valtiolta ilmaisen kotimaan lennon.

Luin juuri uutisen, että terveyskeskusten hintoja korotetaan, jossakin jopa 30 %:lla, mm. juuri tässä meidän kaupungissamme. Turun tilannetta en osaa sanoa.
Tiukkaa tekee, kaikesta on pulaa, ei edes talvea ole saatu, vaan yhä on lämpöasteita, ja kuulemma juhannuksena oli kylmempi kuin nyt. En tiedä, onko se vitsi vai mikä.
Hyvää joulunalusaikaa kuitenkin, kyllähän tässä vielä ehditään moikata.

Tervetuloa taas koti Suomeen sielta aurigosta toivottavasti ei ole liian kylma Suomessa.
Mina olen taas leikkinyt Suomeen tulo asialla,kesalla muuttaisin tai kevaalla ,Turun seutu kiinnostaa koska siella on lahi sukulaisia.Haluaisin vuokrata kaksion jossa palvelut ovat lahella.
Mita tarkoittaa toi Suomi maksaa jokaiselle suomalaiselle 800euroa,tarkoittaako jos ei ole muita tuloja esim,elaketa?Mista siita sais selvan,no tiedan teilla on joulukiireita,mutta jos tiedatte jotakin niin olisin kiitollinen.
Joulun odotusta kaille,onkos vaari hylannyt meidat kokonaan?

Kotona ollaan taas! Paluulennon laskeutuminen Vantaalle oli
todella töyssyistä, joten voi aavistaa että tuulee kovasti.
Oli vaan viikon reissu, ihana matka, mutta kyllä kaksikin viikkoa
olisi mennyt yhdessä hujauksessa.
Olin veljen perheen kanssa oikealla riemulomalla. Hyvin selvisin
ilman puhelinta. Luotin siihen että matkaseuralaisillani on
kännykät mukana, jos tarvetta sattuisi tulemaan.

Tuli naurettua matkan aikana mahansa kipeäksi, sekä meille itselle
että toisille tallaajille. Siellä kun näkee kaikenlaista kulkijaa, varsinkin
jos menee Maspalomasin särkkien suuntaan missä nudistit asustelevat.
Tuli eräänä päivänä vastaan ilkimullikka mies, sukukalleuden päässä
oli tinakupin näköinen hökötys. Liekö ollut tavallinen munakuppi vai
liekö hankkinut uudenvuoden tinat hyvissä ajoin.

Totta on, että olen kaivannut aurinkoa ja lämpöä. Toissa kesä meni
sairastellessa ja lääkekuurin ja infektioriskin takia ei suositeltu
uintia eikä auringonottoa.
Tänä kesänä oli sitten muutto ja muuten huonot ilmat alkukesästä.

Jouluksi menen sisareni luokse, joten säästyn kokonaan jouluhössäkästä.
Nyt on ongelmana kuinka jouluruoista selviän. Oli nimittäin housun
vyötärö kireällä lomalta palatessa. On varmaan keitettävä vesivelliä
viikon ajan ja valmisteltava itseään edessä olevaa mässäilyä varten.

Toivon sekä maikille että mirjamarjalle (ja tietysti muillekin nörteille,
jotka ehkä vilkaisevat tänne) oikein hyvää joulua! Ehkäpä on aikaa
ja tilaisuuttaa kirjoittaa vielä joku viesti ennen joulua!

Ihanko koko joulunajan olet poissa? Jopas on pitkä matka. Sinullekin on sattunut niin monenlaista tänä vuonna, että on ehkä hyvä päästää irti ihan kaikesta. Mutta että ilman puhelinta!
Huoh.
Hyvää matkaa vain! Taisit jo lähteä, joten ehkä kirjoitankin: Tervetuloa takaisin.

Hyvaa ja turvallista matkaa aurinkoon ja iloista joulua!!

Hyvää huomenta!
Olen jo hereillä tähän aikaan vuorokaudesta! Aamiainen on syöty
ja hörpin kahvia pysyäkseni hereillä.
Odottelen veljen perhettä, joitten mukana lähden aurinkolomalle
ja yritän vältellä kaikenlaista joulustressiä. Kone lähtee epäkristilliseen
aikaan.

Veli lähetti puhelimeeni hauskan kuvan kun olivat siellä pakkaus-
puuhissa. Vaimo lattialla kontallaan matkalaukku edessään ja pakkasi.
Perheen pieni cockerspanieli oli hypännyt laukkuun vaatteitten joukkoon
eikä olleet tahtoneet saada sitä millään laukusta pois! Se aavisti varmaan,
että nyt ne taas lähtevät jonnekin ilman häntä, mutta tässä olisi pieni
rako minullekin, please!

Minulla ei ole edes puhelinta mukana, joten olen kaikista sosiaalisista
medioista pois koko matkan ajan.

Toivon jaksamista tulevia päiviä varten ja joulun odotusta, josta tulee
sinulle mirjamarja erilainen. Vaikka onhan joulusi muuttunut äkkiä
erilaiseksi aikaisemminkin, esim. 2013 vietit joulun sairaalassa sappirakon
takia.

Kaikeksi onneksi elämässä on ollut paljon tapauksia, joista vaan on selvittävä. Minulla on aina tapana huokaista, että kuukauden päästä tämä joka tapauksessa on ohi, tai keväällä tämä on muisto vain, huomenna aurinko nousee - jos on noustakseen - joka tapauksessa.
Tämä palsta vaan on hyvä paikka kiukutella, sillä perheelle on näytettävä tyyntä ja asiallista naamaa. Muistan, kun aikaisemmalla kierroksella koko perhe oli vakavasti sairaana, leikkauksissa ja teho-osastoilla, niin veljeni sanoi: "Kaikeksi onneksi sinä kuitenkin olet noin tyyni. Muutkin tyyntyvät, ja uskovat, että kaikki menee hyvin". Huoh. Ainoa paikka missä pystyin prakaamaan liitoksistani, oli rintasyöpäosaston odotusaula, jossa ei ollut ketään sillä hetkellä.
Sitten taas naama peruslukemille ja perheen pariin: "Ei mitään hätää!"

Ehkä huokaiset helpotuksesta kun siunaustoimitus on ohi.
Niin sanoi sisareni miehensä siunaustilaisuuden jälkeen,
sanoi tunteneensa olleensa oikeassa hullunpyörässä, kun
yritti pitää ohjat käsissään, muistaa kaiken, järjestää kaiken.

Kuvittelen että itse siunaustilaisuudessa on myös niin paljon
tunnetta mukana että siitä selviäminen antaa rauhan ja
helpotuksen tunteen. Kyllä sinä tästä selviät!

Hautajaisjärjestelyt ovat kuin kanalauman paimentamista. Puhelimella ei saa juuri nyt ketään kiinni. Pyydän meiliosoitteita, käytän FB:n viestiosiota, soitan ja laulan. Ja kännykkä reistailee, tietysti!
Kutsuin sukulaispojan vaimoineen, 3 lasta ilmoitti tulevansa mukaan ja jollakin on vielä avopuolisokin fölissä! Joidenkin mielestä on tärkeää korostaa omia kiireitä ja siirtää osallistumisilmoitusta "ensi viikkoon", kun oma ohjelma on sitten tiedossa. Jos tämä ei ole niin tärkeä, niin sitten sanotaan EI, ja sillä selvä. Jotkut ottavat pikkulapset mukaan - kai siellä on leikkinurkka siksi aikaa, kun vanhemmat ovat kirkossa? Missä siellä kysyn minä. Ihmiset. joita ei ole koskaan tavannut, ovat tulossa sukulaisjoukon jatkona. Jotkut miettivät osallistumista niin kuin se olisi aivan ylivoimainen asia. Ei pidä olla niin nirppa, että miettii voiko A tulla, kun arkkivihollinen B luultavasti kuitenkin tulee...
Yksi sukulainen tuo 2 vaimoa, entisen ja nykyisen ja kaikki lapset.
Onhan se ihanaa tietenkin, että suvun vanhinta tullaan joukolla saattamaan, mutta kuitenkin...
Entä ne viralliset! Seurakunta on joutunut palkkaamaan jonkun tutkijan, jolla on papillinen koulutus, kun seurakunnissa on niin vähän pappeja, etteivät nyt ehdi. Musiikin valinnasta on keskusteltu 2 päivää, kun meikäläinen ei kerta kaikkiaan jaksa muistaa eri kappaleiden nimiä ja säveltäjiä. Nyt on kompromissi löytynyt. Tutkijalla on omat työnsä, joten hän ehtii vain pyhäpäivänä käymään omaisten luona keskustelemassa puheen sisällöstä. No minulle käy, ja tyttärelle, joka on työelämässä. Poika ei pääse tulemaan, kun on jalka kipsissä ja meille päin tuleva bussi lähtee kilometrin päästä.

Tuleeko minusta nyt ruikuttava leskiparka!

Tulin juuri saunasta ja istahdin koneen ääreen kun ei TV:stä
tule sellaista ohjelmaa jota viitsisi asettua katsomaan.

Niin, elämä tuntuu varmasti sitkeältä palalta juuri nyt, mirjamarja
mutta sinulla on siellä ystäviä ja lapset, jotka auttavat arkipäivien
yli tavallisissa asioissa, olet turvallisesti hyvissä käsissä. Ja enempää
ei ehkä tällä hetkellä tarvitsekaan ajatella ja murehtia.
Päivä kerrallaan. Voimia sinulle!

Siunaustilaisuuteen asti varmasti on kiirettä ja mietittävää. Olen havainnut, että suru tuppaa esiin heti, jos ei ole puuhaamassa jotakin. Painan sen pois paremmalle ajalle elettäväksi, sillä nyt soi ovikello, ystävät käyvät, muu perhe kuljettaa asioimassa ja huolehtii.
Se auttaa tässä itsensä kokoamisessa.
Saa nähdä sitten, miten selviydyn. kun olen todella itsekseni.
Suunnittelen erilaisia harrastuksia, saa nähdä, tuleeko lähdettyä, kun tosi paikka tulee.

Tervehdys hyvät ystävät!
Harvoin olen ikinörteissä käynyt kurkkimassa. Viime yönä kahdentoista jälkeen käväisin ja luin mirjamarjaa kohdanneesta surusta. En kyllä äkkiä yhtään sanaa kirjoitettavaksi keksinyt, siksi palasin tänään.
Kokeneet tietävät kuinka kipeältä tuntuu kun toinen puoli itsestä irroitetaan, se suru on aina henkilökohtainen ja uniikki.
Kyllä siinä monenlaiset tuntemukset kokee, siksi kai sitä ihan työksikin kutsutaan, surutyöksi. En ole sitä parhaana mahdollisena ilmaisuna ikinä pitänyt. Mikäköhän se on palkka surutyöstä, jäin miettimään.
Voimia sinulle mirjamarja/Makriina

Lauantaiaamua mirjamarja ja maikki!

Hämeessä on vielä hämärää ja sadetta ilmassa, mutta olemme
heränneet kuitenkin uuteen päivään ja vasta illalla tiedämme
miten päivä on mennyt ja mitä on tapahtunut.

Odottelen apteekkiin pääsyä, kun sain teksiviestin että lääkäri on uusinut
reseptini. Olen lähdössä ensi viikolla aurinkolomalle niin on ladattava
lääkedosetti kuntoon. Yksin en enää halua matkustaa, mutta onneksi
veljen perhe ehdotti että lähtisin heidän mukaansa, kun halusivat
rauhoittua ennen joulua. Jouluksi menen isonsiskon luo, joten säästyn
kokonaan jouluhössäkästä.

Täytyy kertoa, miten "hauskaa" minulla oli kun ostin elämäni ensimmäiset
tukisukat lentomatkaa varten!
Ajattelin että eihän niitten jalkaan laittaminen voi olla kummempaa kuin
tavallisten polvisukkien laittaminen, mutta kun en tiennyt mitään mikä olisi
helpoin tapa niin kyllä siinä hiki virtasi, vaatekappale toisensa jälkeen lensi
sitä mukaa kuin kuin vähillä käsivarsivoimillani yritin levittää sukan suuta
haukkaamaan ison jalkani sukanterään.
Karjuin kuin painonnostaja ja sain ensin ukkovarpaan sukkaan ja joka
karjaisulla ja sukan suun levityksellä oli vihdoin kaikki varpaat sukassa.
Sitten oli vielä iso kantapää... Olin jo sydäninfarktin partaalla ensimmäisen
sukan jälkeen. - Pidin pienen tauon sohvalla huohottaen, ennenkuin
aloitin taistelun toisen sukan kanssa. No vihdoin viimein oli sukat jalassa
enkä uskaltanut ajatella minkälaista niitten poisottaminen mahtaa olla,
joten nukuin sukat jalassa ja pidin niitä vielä koko seuraavan päivänkin.
Illalla sitten onnistuin saamaan sukat pois aika kivuttomasti, pesin ne ja
päätin ottaa netiltä selvää jos olisi ohjeita tällaisessa pukeutumisasiassa.
Löysinkin Youtubesta hyvän filminpätkän ja tänä aamuna ei ollut mitään
suurempia voimainkoetuksia kun vedin sukat jalkaani. Ovat muuten hyvät
väsyneille jaloille!

Sen verran olen antanut joululle myönnytystä, että olen laittanut kyntteliköt
ikkunoille ja ostin eilen S-marketista ihania joulutorttuja adventtikahville!

Hyvää adventtiaikaa!

Ymmarran hyvin sinua,samoin odotin myos tiesin toivoa ei ollut ja han itsekin halusi pois kun elama tuli vaikeaksi ja tuskalliseksi.
Elama jatkuu vaikkakin hyvin erilaisena ja kaipaus on syva,olen onnelinen etten asu yksin Pakistanissa ja lapset ovat samalla mantereella,asun pojan luona Washingtonissa,on lauhkea aurinkoinen syyspaiva.Mina myos pidan tasta palstasta kommunikointi on aitoa voi jakaa ilot ja surut ymmartaivaisten ystavien kesken meita on vain kolme jaljella.
Lampimin terveisin Maire

Kiitokset teille myötäelämisestä.


Minä jaksan kyllä, sillä olen jo viikkoja vain odottanut, koska tämä päivä tulee.
Kaikkien tapahtumien kohdalla ajatellut, että tämä on nyt viimeinen kerta. Vietimme perheen parissa isänpäivääkin, vaikka se ei ole ikinä ollut tapanamme.
Kutsuimme iltapäiväkahville ihmisiä, joille olimme kutsun velkaa, ja järjestimme unohduksiin jääneitä asioita kuntoon jne. Ikään kuin sanattomalla sopimuksella, että asiat on saatava päätökseen nyt.
Kyllä hän itsekin oli lähdössä, vaikka suunnittelikin tulevaa yhä.
Nyt on paljon asioita hoidettavana, mutta perhe on tukenani.
Hän oli sukunsa vanhin.

Näin jo FB:ssa että jotakin oli tapahtunut sitten viime kuuleman
tällä palstalla.
Raskasta aikaa sinulle ja kaikille teille läheisille. Voimia teille!


On surun tummaa usvaa hetki hiljainen
Kun aika pysähtyy jää yksin ihminen
ei vuoroaan voi tietää meistä ainutkaan
Mutta jokainen sen kokee vuorollaan.

Surunpisaroita yöhön hiljaiseen
kun ystävä on mennyt maahan kaukaiseen.
Surun sävel hiljaa kaikkialla soi
se soi niin hiljaa ettei aina sitä kuulla voi.

(Joel Hallikainen)

Maanantai oli kova päivä. Koko iltapäivän istuimme koko perhe miehen vuoteen äärellä, missä hän haukkoi henkeään monitooreihin kytkettynä. Keuhkokuume iski sunnuntain vastaisena yönä ja vei voimat nopeast. Illalla hän luovutti klo 10 maissa.
Tänään on tytär ollut kaiken päivää tukenani, kävimme hautaustoimistossa ja järjestelemme asioita. Kiire pitää ajatukset kasassa.
Uskon, että hänelle tämä oli kuitenkin paras ratkaisu, sillä kovin raskasta hänellä oli tämän viimeisen kuukauden aikana.

Olet varmaankin tehnyt minkä olet parhaaksi nähnyt tässä
tilanteessa! Varmaan miehesikin tuntee itsensä rauhallisemmaksi
kun saa heti vastaukset kysymyksiinsä, eikä tarvitse arvailla ja
olla huolissaan.
Toivottavasti voit itse levätä ja kerätä voimia niin eiköhän tämänkin
tiellä olevan muhkuran yli päästä!
Myötätuntoisin ajatuksin / kaima