Luonto herää

Kevätesikot ovat ihania! Niitä ihailen aina Skoonessa käydessäni.
Siellä on Brösarpin kuuluisat kukkulat kevätesikoita täynnä ja niitä
tullaan kauempaakin ihailemaan.
Toinen lajike, mäkivuokot, ovat aika harvinaisia, mutta niitäkin tullaan
sankoin joukoin ihailemaan Skooneen Dag Hammarskjöldin Backåkraan.

Kevätesikot ovat myös ihania ihan omaan pihaankin siirrettyinä. Juurtuvat helposti. Minun lähelläni on runsaat kevätesikkokukinnat. Ne pysyvät maljakossakin kauemmin kuin valkovuokot.
Jossain varjopaikoissa meillä näkee vielä likaisia lumikasoja, pian nekin sulaneet.

Hidasta on tänä vuonna luonnon herääminen.
Olen merkinnyt viime vuonna almanakkaan 27.4: "Luonto on vihreä"
ja 30.4: "Ensimmäinen ruohonleikkuu".
Tänä vuonna ei ole vielä merkkiäkään "luonnon vihreydestä" ja ainakin
minun ruohonleikkuuni on vielä ehkä parin viikon päässä. Eilen yritin
vetää sammalta pois ruohosta ja pieneltä alalta sain kokonaisen roskasäkillisen irti!

Täällä on parhaillaan valkovuokkojen vuoro. Ajattelinkin lenkillä käydessäni poimia
kimpun maljakkoon. Vastapäisessä talossa asunut naapuri oli kaivanut suurelle
tontilleen suuren pihakoivun lähettyville "valkovuokkopälven" ja se kukkii parhaillaan.
Istuttaminen onnistuu näköjään jos ottaa mukaan entistä kasvualustaa ja istuttaa
uudelleen entistä kasvupaikkaa muistuttavaan paikkaan.

Sinivuokot ovat leskenlehtien kanssa ensimmäisiä kevään airueita luonnossa. Kyllä olen jo näkevinäni ikkunasta piharuohon viherryksen ja koivussakin on jotain eloa, varmaan silmut turvonneet. Pian tulevat hiirenkorvat esiin. Tytär otti ikkunansa alta pari kuvaa sinivuokoista. On ne niin kauniita.