Ihailemme luontoa, kasveja ja eläimiä, KUNHAN saamme pitää oman reviirimme.
Meidän kesämökillä on ollut ihania iltoja, kun olemme seuranneet joutsenpariskuntaa, joka 5 poikasen kanssa lipuu saunarannassa.
Kamerat ovat napsuttaneet, kuvat huonoja ja valottuneita, kun täytyy niin pitää kiirettä.
Perhe poistuu muodostelmassa, jossa isukki kulkee edellä, poikaset jonossa perässä ja lopuksi emo.
Siis ihana näky.
Pari yötä sitten koko perhe nousi maihin ja laidunsi tyttären mökin nurmikolla, ja jätti sinne lötköjä, vihreitä jätöksiä joka puolelle, kuten polullekin, jota pitkin matka järveltä nurmikolle taittui. Innostuksemme lopahti kerralla.
Nyt suunnittelemme sopivia karkoitustoimenpiteitä. Eii puhettakaan ihanista luontokuvista!
Olemme myös murehtineet, kun ympäristömme on istutettu täyteen puita, niin että linnut ovat kaikonneet avarammille alueille.
Aamulla iloksemme näimme 6 räystäspääskystä, jotka lentelivat pihapiirissa. Kunne totesimme, että ne olivat etsimässä sopivaa pesänrakennuspaikkaa aitan ovien yläpuolelta kattohirsistä.
En tiedä, rupeaisivatko ne tähän aikaan pesiä tekemään, mutta huolestuimme todella. Niistä aitan ovista ei juuri olisi iloa kulkea, jos ylpuolella pesisi pääskyset.
No lähtivät siitä muualle, ilmeisesti ei ihan sopiva paikka ollut, mutta vuosiin ei ole pääskysiä nähty. Ihan kiva kun kävivät.
Metsän kanssa taistelemme kaiken aikaa, koska pihapiiriin tunkee pihlajaa, metsäheinää ja muuta villiä luontoa. Mutta siihen olemme tottuneet vuosien mittaan.