Muisti testi

Minun kännykkä löytyy yleensä auton hanskalokerosta tai ulkoilutakin
kännytaskusta. Niistä etsin ensimmäisenä jos ei heti silmiin osu, kun sitä
tarvitsen.
Jos joku soittaa ja en vastaa niin melko varmasti kännykkä on autossa.

Yes! Onnittelen

”Kaikki löytyy mitä ei ole varastettu”

Rauhoitteli työtoverini joskus, kun jotain oikein etsiä touhotimme.


Talteen vanha laitaa muttei muista MIHIN

Kännyllä on usein tapana hävitä
ja harmittaa ettei ole toista millä jäljittää.

Kerran luovutin ja lähdin ulos.
Nuoria oli siinä alhaalla lähdössä niin pyysin,
josko soittaisivat numerooni
mihin on känny taas piiloutunut.

Kipasin ketterästi takaisin ylös neljä kerrosta ja
se mokoma pirisi siististi kirjahyllyllä.
Olin siivonnut ja nostanut sen nätisti pois tieltä

Voeh!

MdK kirjoitti:

Taskulamppu on edelleen kadoksissa...

Hurraa, hurraa! Taskulamppu on löytynyt ja roikkuu taas paikoillaan
siivouskomeron ovessa!

Kun olin kirjoittanut edellisen viestin ja lopettanut sen "taskulammpu on
edelleen kadoksissa" niin päätin että nyt etsin kaikki paikat missä mah-
dollisesti olen tarvinnut taskulamppua. Menin ensimmäisenä tutkimaan
videon taustaa ja siellähän se oli!

Paksu villatakkini on ollut muutamia päiviä kadoksissa.
Olen etsinyt oikein toden teolla. Se näytti kadonneen kokonaan
muihin sfääreihin!

Tänä aamuna menin parvekkeelle ravistelemaan pientä mattoa ja
silmät osuivat parvekkeen pöydällä olevaan villatakkiin. Minulla
ei ole minkäänlaista mielikuvaa miksi olisin sen sinne jättänyt.
Tuulettumaan tietenkin, mutta en muista että olisin niin ajatellut.
Onneksi ei ole ollut lumisadetta joulunaaton jälkeen!

Taskulamppu on edelleen kadoksissa...

Tämä hatara muisti alkaa tuntua hälyttävältä.
Samat oireet kuin esim. beataB:llä. Istun olohuoneessa ja aion mennä
googlettamaan jotakin. Mutta siinä muutaman metrin matkalla jo unohtuu
mitä minun piti googlettaa.

Eräs huolen aihe on, kun laitan tilapäisesti esim. silmälasit syrjään, sitten kuljen
ilman laseja pitkän aikaa enkä enää muista mihin olen lasit jättänyt.
Tänä aamuna olen etsinyt laseja pari tuntia ja yrittänyt käydä läpi kaikki kiemurat
mitä olen tehnyt ja missä vaiheessa olisin hellittänyt lasit päästäni. Otin varalasit
esille, jotka ovat "melkein näkymättömät" jos sattuisin laskemaan ne johonkin
päästäni. Sen takia hankinkin tummemmat lasit että olisi helpompi löytää. Mutta
tulee se toppi eteen niittenkin kanssa.
Pariin kertaan kävin läpi tavalliset "varmat paikat", mutta tulos oli nolla.
Koska pesen tänään pyykkiä, rupesin vaihtamaan pyyheliinoja ja menin liinavaate-
kaapille. Kappas vaan! Silmät osuivat ensimmäisenä pyyheliinapinon päällä oleviin
silmälaseihini!!!!

Ennen joulua tarvitsin käyttää taskulamppua ja sen olen laittanut niin varmaan
paikkaan etten ole vieläkään löytänyt. Tavallisesti se roikkuu siivouskomeron ovessa
koukussa.Tarkoitus on että se olisi helppo ottaa esille jos tulisi vaikka sähkökatkos,
mutta otappa nyt...

Kauhun hetket n. 50 v. sitten, kun 3-vuotiaani oli ulkona ja ryömiväinen lattialla. Hellalla kiehui kattilassa munia. 3-vuotiaalle tuli hätä pihalla, juoksin ovelle, joka lennähti lukkoon takanani.
Siinä sitten ilman takkia talvipakkasesa, oven takana kuului vauvan äkäinen huuto, kun oli huomannut jääneensä yksin. Soitin kaikki ovikellot, ei ketään kotona.
Vihdoin jossain pääsin puhelimeen ja soitin miehelleni, joka ajoi nasta laudassa kotiin avamaan oven. Kerrankin olin kiitollinen kamalasti huutavasta vauvasta. Onneksi oli vielä niin huono liikkumaan, että retkotti vain filtillä ja raivosi. Äänestä tiesin, että ei mitään hätää ollut, pelkkää kiukkua.

Munien keitinvesi oli haihtunut olemattomiin, muuta vahinkoa ei tullut.
Naulasin koukun oven pieleen ja ripustin siihen avaimet. En mennyt enää ikinä ulos ovesta ilman avainta.

Nykyisessä asunnossamme on turvalukko, joka on suljettava avaimella. Niinpä ei enää jäädä oven taakse.

Minäpä unohdin avaimen kotiin ja hellan täysille ja menin pesutupaan.

Olin ajatellut laittaa ruuan muhimaan, on niin mukava sitten syödä, kun käynyt ensin laittamassa pyykit narulle.

Riisuessani puseroa, avain ketju putosi sängylle, mutta innoissani kipaisin alakertaan.

Siellä jysähti päähän, että hellä jäi täysille, olin unohtanut kääntää pienemmälle.

Kopasin kaulaani ei, avainta, taskuani, ei kännyä.

Soittelin kaikki ovikellot ja alakerran mies lainaisi kännyn, sain soitettua huoltomiehen. Kestää 15 minuuttia.
soitettava palokuntakin tässä välissä?

Ei näy savua käytävässä, totesi huoltomies, kun kiipesimme vihdoin yläkertaan.
No sisällä sen enemmän, ja palanut. paistinpannu.

Jaahas, samassa veneessä ollaan, saammepa lohdutusta toisiltamme. Ei ole vaarallista niin kauan kun sen itse huomaa. Kun nimi unohtuu minulla on sama menetelmä kuin MdK:lla aakkosten läpikäynti ja allakan nimiluettelo. Googlesta on apua moneen. Minulla on muistilappu googletuksia varten. Ei niitä muuten muista. Ei minulla ainakaan ole koko päivä kone auki.
Kun joku sana ei muistu mieleen, johtuuko tuo yksinelämisestä. Kun on se kokoaikainen juttukaveri ollut poissa jo kolmekymmentä vuotta ja työelämästäkin kuusitoista vuotta, niin kai se jossain tuntuu.

Minäpä olen lokakuussa "kadottanut" lompakkoni ja äsken pankkikorttini. Molemmat olen pankkikortin kuoletuksen jälkeen heti löytänyt. Onneksi sain pankkikortin palautettua käyttööni. Oman pankin tytöt olivat ymmärtäväisiä.
Viikolla oli sairausvakuutuskortti "kadonnut". Se oli unohtunut apteekkiin, joka on onneksi tässä lähellä. Milloin unohdan itseni jonnekin.
AA-a-puvvaa!

Joo on se vähän hoopo testi, jopa vääriä kysymyksiä: Missä läänissä olemme?
Läänit on lopetettu aika päivää sitten.

Sitä kuulemma uusitaan kovasti, uudistettu laitos on tulossa.

Täällä testataan vain 75 vuotiaat. Ensi vuonna tulevat –38 syntyneet.

Hoitajan mukaan joka vuosi muutama alkava muistisairaus paljastuu.


Isoveli valvoo.

Joskus tekevät sikäli hulluja kysymyksiä, että ovat liian triviaaleja ja toisaalta taas sellaisia, että EVVK koko aihe.

Kotitesti sujuu seuraavasti. Menen kuukkeliin tarkastamaan jotain asiaa.
Istahtaessani tuolille. En muista mitä piti katsoa.

Sen tiesin, että näytettyjä sanoja en osaa luetella, luovutan heti parin sanan jälkeen.

Naama punaisena ja hengästyneenä luettelin eri eläimiä, miksi niittenkin nimet tarvittaessa karkaavat?

Trauma jäi seuraavasta:
Kuvista en sitten tuntenut Majavaa, tai tunsin, muttei nimi tullut mieleen
menivät niin myyrät ja mäyrät sekaisin.

Ei ole onneksi vielä mitään muistihäiriöön viittaavaa.