Ikinörtit

Iho on ollut aina heikko kohtani, kädet olivat lujilla töissä kun se oli yhtä käsienpesua. Osastonhoitajana pääsin vähemmällä, mutta silti kivuliaita halkeamia tuli.
Minulla oli nilkan sisäpuolella ainakin kolme vuotta hilseilevä ihottumaläiskä jotain 2,5x2,5 cm suuruinen alue, jossa ei ollut kunnollista ihoa. Tuli sitä ajan kuluksi rapsuteltua, mutta sitten ostin apteekista pihkavoidetta ja sillä sai haavan täysin puhtaaksi, mutta ihoa siinä ei ollut.
Keksin lopulta laittaa alueen päälle Duo-Derm keinoihon. Ihme ja kumma kun se sai siellä rauhassa olla iho pääsi kasvamaan alueelle reunoista alkaen. Uudet ihosolut ovat hyvin herkkiä vahingoittumaan ja nyt ne saivat rauhassa kiinnittyä keinoihon alla.Ennen tämän ihottuman alkua oli nilkan ihottuma täysin parantunut. Duo-Derm hoito kesti n. 1.5 kk.

Kortisoneista ei ole parantajaksi, se parantaa kyllä väliaikaisesti, mutta ihottuma usein palaa entistä ärjympänä. Monen asian luonto korjaa, kun sille annetaan hyvät olosuhteet ja aikaa.

Katleija kirjoitti:

[Arvatkaa kuinka iloinen olen ettei minulla sitä psoriasista ollut.

Onnittelut, Katleija! Tuollaiset ihovaivat ovat tosi keljuja.
Itselläni oli toisessa sääressä kutiava paikka monta vuotta. Se alkoi
Espanjan reissulla ja oli varmaankin jonkun ötökän aiheuttama.
Iholääkäri määräsi kortisoonia, mutta ei se vaikuttanut. Yritin sietää,
mutta sitten kun muutin tänne maalle niin ajattelin että onhan ihme
jos ei tätä vaivaa saada paranemaan. Kesällä käytän paljon shortseja
ja ruma ihottuma sääressä ei näyttänyt hyvältä.
Sain ajan Västervikin ihotautiosastolla ja lääkäri sanoi, että paranemisen
ehtona on etten pääse sitä kutiavaa paikkaa raapimaan. Sain pitää
sellaista polvipituista "salvasukkaa" runsaan kuukauden, vaihto pari kertaa
viikossa.
Oli se sukan vaihto puuhaa! Se oli sisältäpäin lääkitsevän salvan peitossa.
Mutta ihottuma hävisi, eikä ole takaisin tullut!

mirjamarja kirjoitti:

Minulla on joitakin vakisanoja, joita en ikinä muista.
Yksi on "kortisooni".

Niin minullakin. Piti tähän malliksi kirjoittaa, mutta en nyt satu muistamaan yhtään.

ps. ihanaa kun sinistä taivasta näkyy ja on lämpöasteita. Pääsen taas polkemalla valohoitoon. Iho melkein terve jo, voitelut lopetin viikko sitten, pelkkää valoa enää. Arvatkaa kuinka iloinen olen ettei minulla sitä psoriasista ollut.

Olen reputtanut. Kahta kättä heiluttaen kauppaan, on n. 1,2 km.

Reppuun mahtuu sopivasti parin päivän tarpeet, ja samalla tule täytettyä vaatimus liikunnasta,
puoli tuntia päivässä.
Olen korjannut lapsen koulureppuun vahvemman vetoketjun. Nyt alkaa kangas hajoa, pohjassa on reikä.

Kerran Helsingin asemalla etsiessäni makuupaikkaa, tunsin takaa vetoketjua aukaistavan.
Käännyin äkkiä selkää seinää vasten ja hyppäsin vaunusta ja juoksin hyttiini ja lukitsin oven.

Aukaisuyritys olisi vaikeampaa. jos vetoketju kulkisi pohjaan saakka,
tässä on kaksi, jotka vedetään kiinni keskelle.

Ei silti, ei repussa mitään aarteita ole. Pankkikortti on visusti vaatteisiin kätketty.
Tuskin kukaan enää tänikäistä kopeloida viitsii

Minä pääsen helpolla kun kaupungissa asun. Helsinkiin verratuna Turku on sopivan pieni kaupunki. Vaikka asun kaupungin laidalla keskustaan on vain 3 km linnuntietä. Polkupyörällä voin mennä kauppatorille asti kätevästi jokivartta pitkin.
Palveluautokin kulkee tästä läheltä, sillä pääsen Citymarkettiin melkein oven eteen. Siinä on hyvä kuljettaa pyörällistä kauppakassia, ei tarvitse kantaa ja venyttää käsivarsiaan. Sitä käytän talviaikaan.
Tänään on ollut kovin pimeä päivä. Ajoin Cittariin päiväkahville kun tein tikusta asiaa kauppaan. Hedelmiä ja bataattia ostinmutta tuli oltua ihmisten ilmoilla. Kaupan keskivaiheilla on kahvittelupaikka, joka on hyvin suosittu. Siinä saa aina juttuseuraa niin että tuli tänäänkin ääni avattua, kun pidin muuten kontaktivapaan päivän.
Päikkäreistä tuli liian pitkät, joten ei toivoakaan unta vielä aikoihin. Menenkin katsomaan tallentamiani Poiroteja.

MdK kirjoitti:

Mutta reissut rasittavat. Meikäläiselle kai ympäristönvaihdos pelkästään riittää väsymiseen ja haluun päästä mahdollisimman pian kotiin!

Olipa terapeuttista luettavaa! Alan jo olla "sinut" eilisen kanssa ja aion ottaa kaupunkireissun pian uusiksi. Olen herkutellut tänään grillatulla possun fileellä, valkosipuliperunoilla ja raikkaalla salaatilla punaviinilasillisen kyydittämänä. Noita herkkuja ei täältä meidän kylältä saa valmiina.

Juttelin puhelimessa ystäväni kanssa. Hän totesi, että meidät on ajettu niin vietäri kireälle/loppuun työelämässä, ettei palautumista entiseen enää ole. Sitten käy kaupungin vilinässä noin kuin minulle kävi. Ahnehdin kerralla liikaa.

Seuraava kaupunkireissu onkin sitten koottu pikkupalasista, mutta nautinnollisista sellaisista. Junalippu kaupunkiin täältä maksaa vain pari euroa eläkeläiseltä, mutta taksimatka parikymppiä. Kannustaa opiskelemaan junan käyttöä - varsinkin kun muistaa K-marketin palvelevan lihatiskin.

Ymmärrän miltä kaupunkireissu ilman autoa tuntuu!
Minua kauhistuttaa jo se että joutuu kävelemään kovalla asfaltilla, ehkä
pidemmän matkan kuin mitä jalat ja lonkkanivelet kestävät! Istumapaikkoja
ei ole silloin kuin tarvitsee, vessoja ehkä löytyy jos liikkuu keskustassa.

Painavien ostosten kantaminen ei enää onnistuisi! En voi käsittää kuinka
joskus nuorena saattoi tulla kaupunkireissulta niinkuin "lastattu aasi",
kasseja vaikka kuinka paljon. Nyt täytyy pienetkin ostokset järjestää
kahteen kassiin, että paino jakaantuu tasaisesti.

Katastrofi, jos sattuu jotakin yllättävää, niinkuin silmälasien rikkoutuminen,
joka pakottaa lähtemään liikkeelle! Mutta reissut rasittavat. Meikäläiselle
kai ympäristönvaihdos pelkästään riittää väsymiseen ja haluun päästä
mahdollisimman pian kotiin!

Taksikyyti on hyvä ratkaisu talven aikana!

mirjamarja kirjoitti:

Hävetköön se taksinkuljettaja, kun ei tullut!

Toivottavasti selviää häpeällä. Harmitti minua niin paljon, että vuodatin kiukkuani paluumatkalla toiselle taksikuskille. Oli jo miehen ikään ennättänyt ja selvästi ammattitietoinen. Sanoi, että tämä juttu laitetaan taksitarkastajan selvittelyyn.

Olin soittanut paikkakuntamme taksiasemalle n.klo 12 ja sieltä nuoren miehen ääni vastasi. Ihmettelin, kun hän kysyi, minne olen menossa. Peruessani kuljetusta klo12.30 jälkeen, puhelu ohjautui taksikeskukseen. Selvisi, että minut oli pantu jonoon ja että taksi tulee heti, kun vapautuu. Nuori mies oli ilmeisesti saanut samaan aikaan pitemmän kyydin ja pannut minut itselleen varauslistalle. Jos olisi ohjannut varaukseni taksikeskukseen, olisin saanut kyydin n.15 minuutin sisällä.

Vanhempi taksikuski sanoi, ettei minun saamaani kohtelua näillä seuduilla heidän ammattipiireissään sallita. Takuu se on mummojenkin taksikyydeissä. Kohtuullinen odotusaika on n.15 minuuttia eikä yhtään enempää.

Frederiikka kirjoitti:

Nuori miehen ääni lupasi, että taksi tulee..... . Eikä taksin käyttö ole tässä iässä mikään häpeä.

Hävetköön se taksinkuljettaja, kun ei tullut!
Mikäs häppee se taksi on! Päin vastoin, mukavaa ajaa komiasti aina joskus.

MdK kirjoitti:

On vaan jo niin, että jos aikoo "suurtekoja" tehdä päivän aikana niin parasta on aloittaa aamusta, kun on pirteä eikä (toivottavasti) paikkoja vielä kolota.

Minun "suurtekoni" oli eilen ensimmäinen kaupunkireissu ilman Twingoa, joka on nyt virallisesti pantu talvilevolle. Kaupunkireissu tuntuu vieläkin voimissa ja antoi paljon ajattelemisen aihetta. Jälkipuinti jatkuu.

Minulta hajosi toissapäivänä silmälasit. Toinen nenätyyny oli kulkenut tiensä päähän ja irtosi. Tiesin heti, että kaupunkireissu optikolle on väistämättömästi edessä. Päätin kuitenkin nukkua yön yli, kun oli olevinaan muuta tärkeää puuhaa. Aamulla huomasin, että vanha nikkeli-ihottuma oli herännyt henkiin rikkoutuneen nenätyynyn puolella kasvoissa. Silmälasien kehykset ovat titaania, mutta ilmeisesti nikkeliäkin ruuveista löytyy.

Alkoi kaupunkireissun valmistelut heti aamusta: kävin suihkussa ja laitoin hiukset, pukeuduin kaupunkivaatteisiin, pakkasin käsilaukun ja printtasin juna- ja bussiaikataulut koneelta. Olin valmiina junalle lähtöön klo 12. Sitten iski mieleen epäily. Jospa en jaksakaan. Päätin sittenkin tilata taksin. Nuori miehen ääni lupasi, että taksi tulee. Kävelin kotikatuni päähän sitä odottamaan. Hävetti näyttää naapureille, että taksia tarvitsen. Odotin puoli tuntia eikä taksia kuulunut. Päätin perua tilauksen ja mennä sittenkin pikavuorolla, koska juna oli jo mennyt. Olin sen verran tuohtunut odottamisesta ja kehitellyt adrenaliinin tuotantoa, että melkein juoksin matkan bussiasemalle. Kepeästi jalat liikkuivat.

Kaupunkiin päästyäni tutkin ensi töikseni linja-autoaseman. Se oli uusittu, joten etsin lähtevien bussien laiturin jo valmiiksi. Sitten etsimään optikkoa. Ensimmäinen liike oli jo sulkenut ovensa, olihan lauantai. Toinen tärppäsi. Ystävällinen palvelu eikä muita asiakkaita. Tyytyväisenä "uusiin silmälaseihini" päätin lähteä vielä shoppailemaan, kun kerran kaupunkiin olin tullut.

Ensimmäinen tavaratalo sujui kevyesti, joten päätin mennä ruokaostoksille vielä lähellä olevaan K-markettiin. Siellä voimani katkesivat yhtäkkiä. Oli kuin olisi katkaisut narun saksilla. Löysin onneksi tuolin ja istuin siinä tovin. Sitten läksin hiljalleen kävelemään linja-autoasemalle. Kyllä oli raskaat askeleet ja ostoskassi painoi. Siinä kävellessäni arvioin tilannetta. Oli nöyrryttävä taas taksin käyttöön. Kotiin olisi liian pitkä kävelymatka bussiasemalta ja yhdestä ylämäestäkin pitäisi selviytyä.

Sain heti taksin ja hetkessä olin taas kotikatuni risteyksessä. Naapureille ei taksinkäyttöni vieläkään paljastuisi. Nyt olen käynyt mielessäni tapahtumia läpi. Olikohan kyseessä lievä paniikkikohtaus? Oli niin tai näin, opin että tästä lähtien on pyrittävä ennakoimaan tuleva tilanne. Taksirahat ja kännykkä on oltava aina mukana. Eikä taksin käyttö ole tässä iässä mikään häpeä.

Minulla on joitakin vakisanoja, joita en ikinä muista.
Yksi on "kortisooni". En käsitä, miksen muista sitä. Ja ihme - nyt muistin oitis.
Toinen asia on nimet. Vuosia minulla oli työtoveri, jonka nimeä en muistanut. Aina piti tarkistaa oven pielen nimilapusta.
Sitten opettelemalla opettelin. Kun olin oppinut, tämä meni ja kuoli. Nimen muistan vieläkin.

Vuosia minulla oli myös työtoveri pari kerrosta ylempänä talossa. Harvemmin jouduin puheisiin henkilökohtaisesti, yleensä vain puhelimessa. Ajattelin aina, että siinä vasta ihminen, kun jaksaa vaihtaa kampaustaan ja uusiutua niin hyvin tuon tuostakin.
Meni varmaan vuosikausia, ennen kuin ymmärsin, että he olivatkin kaksi eri henkilöä.

Joskus naurattaa tuo vaimon kanssa keskustelu kun suomenkielinen sana korvataan espanjalaisella, englantilaisella
ja hätätilassa menee vielä ruåtsi ja saksakin ;-) Mitään ei ole unohdettu - kokonaan

maikki kirjoitti:

Muisti mullakin huononee kesken kirjoitusta suomalainen sana ei
vaan tule mieleen, sanakirjaa tulee usein kaytettya jos muistan mita sanaa haen.

Sama juttu on täälläkin! En muista jotakin suomalaista sanaa, tai sitten en muista
ruotsalaista. Jos en muista suomalaista sanaa, niin tuntuu kauhealta ajatella miten
asiat ovat tulevina vuosina.
Nimet ovat karisseet muistista jo aikoja sitten. Vielä olen joskus selvinnyt nimistä
käymällä aakkoset läpi. "Maistelen" kirjaimia ja sitten kun uskon keksineeni
ensimmäisen kirjaimen, on seuraavan vuoro samalla tavalla. Se onkin suomalaisissa
sanoissa helpompaa, jos ensimmäinen kirjain on konsonantti niin riittää kun yrittää
sovittaa siihen vokaalin a, e, i, o, u, y, ä, ö...

Joskus tulee mieleen että käyn googlettamassa jotakin, mutta jo matkalla tietsikan
ääreen olen unohtanut mitä minun piti katsoa!

Kiitoksia ihanat ihmiset, kiva kun muistitte.
Ei teillä ole muistihäiriöitä.

Maikki, minut testattiin eilen. Kerron lisää, jos haluat harjoitella?

Ei kaikkea tarvitsekaan muistaa

Monet asiat menevät vanhuuden höppänyyden piikkiin, eikä ”atsalean”.
Sanoo tohtori Kiminkinen

Olin monesti miettinyt missas on Beatab,kiva kun naytit elonmerkkia.Muisti mullakin huononee kesken kirjoitusta suomalainen sana ei vaan tule mieleen,sanakirjaa tulee usein kaytettya jos muistan mita sanaa haen.Aijonkin kayda mitattamassa muistini psygologilla,ettei vaan ole tarttunut mieheltani,yhden on muistettava asiat.
Mieheni vastailee puhelimeen lupaa kayda tapaamassa ja sitten kysyy minulta kukas toi oli tuttuko?
Toisaalta iloiset asiat muistaa ja huonot ovat painuneet unholaan,hyva niin,just muistin han tayttaa 80v tanaan.olen 3tuntia teista edella.

Paivisin on viela 26 astetta mutta yoksi lampo putoaa 20 astetta elika nyt on vain 6 astetta.lampo on paalla meidan makuuhuoneessa oisin.
Kiva luekea linnuista ja toi Heli Laaksosen runo oli just paikallaan.
Missas Tinat seikkailee hanhan matkustelee paljon?

Lukuharjoituksia minäkin täällä Ikinörteissä olen viime aikoina enimmäkseen pitänyt, ja kun ei ole pitkään aikaan aktiivisesti osallistunut, on tipahtanut aiheiden suhteen kärryiltä. Beatan näkyminen pitkästä aikaa ilahduttaa minuakin. Onneksi olkoon pikkutytöstä ! Meidän 5-vuotias on yhä nuorimman lapsenlapsen statuksella, osaakin ottaa siitä ilon irti.Välimatka pitenee hiukan, kun suurperhe rakentaa uutta taloa, mutta vähintään viikottain tavataan.

Harvinaisemmista linnuista puheenollen, harmaapäätikka käy viereisessä metsikössä tonkimassa muurahaispesää. Karjalohjan Karkalin luonnonpuiston pähkinähakit vierailevat joskus, kun pähkinäpensaissa on syötävää, näyttää lintulaudan pähkinätkin kelpaavan. Plusasteita on niin paljon, että aika hiljaista on ruokintapaikalla ollut.

Olipa iloinen yllätys lukea viestisi beataB! Tänään tuli muitakin yllätyksiä. Minulle tulee entisen työpaikkani henkilöstölehti edelleen, vaikka olen ollut eläkkeellä jo yhdeksän vuotta. Tämän päivän lehdessä oli ilmoitus viidestä työtoverista, jotka jäävät nyt eläkkeelle. Miten ihmeessä vuodet hurahtavat nykyisin nopeammin kuin ennen ja "nuoretkin" siirtyvät jo oloneuvokseksi. Pitkiä ovat työrupeamat olleet itse kullakin saman työnantajan palveluksessa. Yhdellä melkein 50 vuotta. Lämpimiä muistoja nousi noista työtovereista mieleen. Toivottavasti saavat viettää monia terveitä ja antoisia eläkevuosia ja nauttia "Mettäelävän työpäivistä" Heli Laaksosen tapaan.

Mettäelävän työpäivä

Semsen päivä mää tee ittellen
Ko mettäelävä tekke.
Mene maate ko nukutta
Syän ko o nälk
Juan ko o jano
Istun keinus ja luve
Fletkuttelen kintui
Kilju välil ko kunnavaivane varpune:
Pysykkä pois!
Häippykkä helkkari!
Tämä o mu oma piirkunta!

Tervetuloa bB pitkästä aikaa. Vähiin on joukkomme kutistunut, tämä se perustajajoukko vissiin. Alareunasta näkyy että käy täällä vierailijoitakin. Jokunen on liittynyt jäseneksi, mutt' ei ole sanaakaan kirjoittanut. Mennyt jänis pöksyihin.
Pimeää aikaa tämä on, mutta parin viikon päästä sytyttelemme kynttiläsarjat ikkunoille, ja te joilla omat pihat laitalle valoja sinnekin. Siitä sitten kahden viikon kuluttua haen muovikuusen vintiltä tuulettumaan parvekkeelle, ties kuinka monennen kerran. Semmoista aikaa nyt elelemme.

Kiva kuulla sinusta, beataB, pitkästä aikaa!

Yksin laulellaan ja toimeen tullaan. On vaan jo niin, että jos aikoo
"suurtekoja" tehdä päivän aikana niin parasta on aloittaa aamusta, kun
on pirteä eikä (toivottavasti) paikkoja vielä kolota. Iltapäivät ja illat
menevät hissukseen ollessa.
Vanhan tavan mukaan tulee netti avattua aamulla ja Ikinörtteihin kurkkaan
joka päivä ja katson onko muita nörttejä käynyt jättämässä jälkiä!

Aurinko paistaa täällä tänään ja houkutteli lähtemään ulkotöihin. Olen tehnyt
tämän päivän urakan: siivonnut etupihan ja käynyt viemässä roskasäkin
kaatopaikalle.

Pitkästä aikaa

Hengissä ollaan
ja toimeen tullaan

Ei vaan tule kirjoiteltua.
Sanat ovat edelleen kadoksissa, eikä niiden alkua muista,
kun alusta kerran neuvottiin aloittamaan.

Lukemassa olen kyllä käynyt

Ramoona mainitsi jossain meidän samanikäisistä poikaystävistä.

Pokaystäväni jätti minut noin 3 vuotta sitten.

Asuu tällä hetkellä Helsingissä. Työn perästä vanhemmat sinne muuttivat.
Pikku siskokin (8 kk ) on tullut kuvioihin määräilemään.

Eli tääl´ yksikseni laulelen.

Tänään on sitten rikottu Ikinörttien ennätys!

Etusivun alareunassa oleva tilasto kertoo, että Eniten samanaikaisesti paikalla on ollut 18 käyttäjää, tämä oli La Marras 10, 2012 5:47 pm

Jopa Vaari meille yllätyksen järjestit. Täytyy sanoa niin kuin Tuntemattoman sotilaan Hietanen saadessaan suolasilakan:"Kyll mää täll pärjäänki jo pual vuotta!"

Nyt on mittarissa lämpöasteet nousussa ja aurinkoistakin luvattu. Se on hyvä sillä ylihuomenna on lähtö Savonlinnaan, illan ohjelmassa Lentävä hollantilainen. Seuraavana päivänä Saimaan-risteily ja Retretti. Pitää kuitenkin sontikko varalle ottaa.
[You must be registered and logged in to see this link.]

Me tulimme taas kerran mökille eilen. Kahden viikon hellittämätön sade oli kastellun piipun sisältä, joten kun panimme tunelmatulen uuniin, työnyi kaikki savu sisään.
Siinä sitä oli tunnelmaa!

Tänään olin tyttären perheen kanssa "risteilyllä". Ajettiin Nauvon lauttaa kerran sinnepäin ja parin tunnin päästä takaisin.
Saarelle pääsi heti lautalle, mutta sadekarkulaiset jonottivat poispäin - jonotusaika 30 min.

Aika tarkalleen 6 vuotta olemme kirjoitelleet. 17.7.2006 on minulla merkintö Ikinörttien
avaamisesta.

Vanhenemisesta kai se johtuu ettei enää jaksa osallistua nettikirjoitteluun yhtä ahkerasti
kuin ennen. Vanheneminen rajoittaa minullakin liikkumista. Parin tunnin patikkaretket
ovat muisto vain.

Kantarelleja kasvaa kävelyreittini varrella ja olen sieltä hakenut kesän
ensimmäiset kantarellit. Huomenna on grilli-ilta suunnitteilla ja aion tarjota voissa paistettuja
kantarelleja lisukkeina.
Mansikoita kävin keräämässä yhden ystäväpariskunnan saarelta ja nyt on syöty mansikoita
mahan täydeltä, pakasteeseenkin jäi muutama litra.

Parhaillaan on minulla vieraila, tietkonenörttejä ovat, istuvat kannettavat polvillaan sohvalla
niin minäkin pujahdin tänne koneen ääreen!

Ensi viikon lopulla on tarkoitus ajaa Skooneen ja kuunnella hieman "elävää musiikkia".