Tv:ssä on ohjelmasarja, jossa etsitään kadonneita sukulaisia. Usein kysymyksessä on isukki, joka on kadonnut lapsen ja hänen äitinsä elämästä ehkä jo ennen lapsen syntymää.
Ohjelma sitten pitkittää etsimistä viime hetkiin, mutta AH - sieltähän se isä löytyy, onnellinen perhe, lauma sisaruksia, sukua ja isovanhemmat.
Tänäänkin oli yksi ohjelma, jota en tosin katsonut tällä kertaa, joten en tiedä miten siinä kävi - onnellisesti varmaan.
Tulin tässä ajatelleeksi, miten suomalainen isä suhtautuisi, jos jostakin maailman äärestä tultaisiin kameroiden ja tulkkien kanssa kertomaan, että tämä tässä on sinun lapsesi, josta et ole mitään tiennyt.
Kuvittelin vain, kuinka Savon sydämessä kesämökin saunarannassa mr. Turhapuro hakkaisi halkoja ja joutuisi yht´äkkiä tv-kameroiden ristituleen ja vierailla kielillä pulisevat ihmiset esittäisivät asiaansa.
Ja mitä sanoisi rouva ja muu perhe! Olisimmeko yhtä sydämellisiä kuin ulkomailla näytään olevan? Emmekö oitis ajattelisi, että justihin - uusi perillinen ja verisukulainen lisää! Mitä jaettavaa tässä jää enää kenellekään.
Mileikuvitukseni ei riitä.