Vanhuus ei tule yksin

First topic message reminder :

Tänään taas kerran olen saanut muistutuksen mitä lähestyvä vanhuus
tuo tullessaan, tai paremminkin vie mennessään.
Muisti on kuin katkoviivaa, on ollut jo monta vuotta, mutta pahenee
koko ajan. Tänään esim. etsin muovitohveleitani, joita täällä sanotaan
"Foppatohveleiksi" ja tiesin, että olin eilen illalla käyttänyt niitä viimeksi.



Tohvelit olivat ja pysyivät poissa. Olin etsinyt niitä joka paikasta pariin ,
kolmeen kertaan, mutta tuloksetta. Nyt sitten iltapäivällä, kun tulin alakerrasta
niin rappusista on näkymä keittiön lattiatasoon ja siellähän ne "fopat" olivat
keittiön pöydän alla minne ne olin potkaissut illalla jaloistani!

Kun olin siitä ärtymyksestä selvinnyt niin tuli heti perään toinen.
Olin laittanut housuihini vanhan vyön, jossa on sellainen lukkolaite, että
olin vuosien kuluessa ehtinyt unohtaa, miten se aukaistaan.

Syntyi katastrofitilanne, kun oli mentävä vessaan, enkä osannut avata
vyön lukkoa! Ajattelin jo ottaa sakset ja leikata vyön poikki kun vihdoin
viimein onnistuin saamaan vyön auki...



Päivän kokemus johti siihen, että voi paremmin sisäistää tarinat entisajan
siveysvöistä, kun tuollainen tavallinen kangasvyö lukkoineen sai melkein
huonot menemään housuihin.

mirjamarja kirjoitti:

Frederiikka kirjoitti:

Ne olivat mielestäni rumimmat jalkineet, jotka olin eläissäni nähnyt.

Ihmeellistä on, miten silmä tottuu kaikkeen. En olisi ikimaailmassa voinut ajatella ennen, että ostaisin neonvihreät crocsifeikit, mutta niin vain tein. Tänne kaupunkiin ostin maastokuviolliset vastaavat, ja niillä voin mennä ostarillekin ihan pää pystyssä.

Maastokuviolliset "fobat" on minullakin. Mahtavat menopelit. Niillä on käyttöä niin puutarhassa kuin kauppamatkoillakin. Olen huomannut, että jalkineissa tasapaino on tärkeää. Piikkareita kannan lähetyskirpparille aina kun jaksan. Ihmettelen, kuinka paljon noita korkokenkiä olen oikein tarvinnut. Maailma muuttuu "Eskoseni".

Frederiikka kirjoitti:

Ne olivat mielestäni rumimmat jalkineet, jotka olin eläissäni nähnyt.

Ihmeellistä on, miten silmä tottuu kaikkeen. Niiden värimaailmakin on jotain ihan kammottavaa. En olisi ikimaailmassa voinut ajatella ennen, että ostaisin neonvihreät crocsifeikit, mutta niin vain tein. Tosin sentään mökkikäyttöön.
Mutta tänne kaupunkiin ostin maastokuviolliset vastaavat, ja niillä voin mennä ostarillekin ihan pää pystyssä.

Jos vielä viitsii verestää englannintaitoaan, voi opiskelun yhdistää jumppaan!

MdK kirjoitti:

... "fopat" olivat keittiön pöydän alla minne ne olin potkaissut illalla jaloistani!...

Näitä Aino-tossuja kannattaa myös pitää silmällä. Olen empiirisen tutkimuksen kautta todennut, että ne kävelevät. Niiden paikka on huushollissani makuuhuoneen sängyn vieressä, mutta ne löytyvät aina keittiön pöydän alta.

MdK kirjoitti:

Tohveleista on tullut jymymenestys ainakin täällä puukenkien kultamaassa, koska fopat ovat paljon kevyemmät kuin puukengät.

Minulla on käytössä jo kolmannet fobat. Käytän niitä kesäisin puutarhakenkinä. Sain ensimmäiset lahjaksi. Ne olivat mielestäni rumimmat jalkineet, jotka olin eläissäni nähnyt. Hämmästykseni oli suuri, kun sujautin ne jalkaan. Todella mukavat ja kevyet jalassa. En yhtään ihmettele, että miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ovat näihin kenkiin ihastuneet. Itselläni on ollut vain feikkejä. Olisivatkohan aidot vielä mukavammat? Hintaero ainakin on huomattava.

Katleija kirjoitti:

Meillä sanotaan vain krokseiksi (crocs).

Oikea nimitys onkin Crocs, mutta täällä sanotaan "foppatohveleiksi" sen
takia että ruotsalainen jääkiekonpelaaja Peter Forsberg (Foppa) alkoi
tuoda niitä Ruotsiin 2002 Amerikasta.
Tohveleista on tullut jymymenestys ainakin täällä puukenkien kulta-
maassa, koska fopat ovat paljon kevyemmät kuin puukengät.

faari kirjoitti:

Äläpä ota turhia murheita
vanhat aivot ovat paremmat joissakin tapauksissa

Mahtaako aivotkin saada enemmän kurttuja vanhetessa ja niihin
kurttuihin tarttuu tiedonjyväsiä paremmin kuin nuoriin putkiaivoihin?

MdK kirjoitti:

Tänään esim. etsin muovitohveleitani, joita täällä sanotaan"Foppatohveleiksi" ja tiesin, että olin eilen illalla käyttänyt niitä viimeksi.

Minulla on muuten vieläkin käytössä 13 vuotta sitten työssä käyttämäni puupohja hollannikkaat. Kestävät varmaan loppuikäni, kun käytän niitä roskisessa käydessäni. Joskus kun jalat ovat kipeät pitkästä kävelystä, ne vievät kivun pois oikealla tavalla jalkaa tukien.

Meillä sanotaan vain krokseiksi (crocs).

Äläpä ota turhia murheita
vanhat aivot ovat paremmat joissakin tapauksissa

PS lukkoseppä oli linnanrouvan paras ystävä miehen poissa ollessa

Tänään taas kerran olen saanut muistutuksen mitä lähestyvä vanhuus
tuo tullessaan, tai paremminkin vie mennessään.
Muisti on kuin katkoviivaa, on ollut jo monta vuotta, mutta pahenee
koko ajan. Tänään esim. etsin muovitohveleitani, joita täällä sanotaan
"Foppatohveleiksi" ja tiesin, että olin eilen illalla käyttänyt niitä viimeksi.



Tohvelit olivat ja pysyivät poissa. Olin etsinyt niitä joka paikasta pariin ,
kolmeen kertaan, mutta tuloksetta. Nyt sitten iltapäivällä, kun tulin alakerrasta
niin rappusista on näkymä keittiön lattiatasoon ja siellähän ne "fopat" olivat
keittiön pöydän alla minne ne olin potkaissut illalla jaloistani!

Kun olin siitä ärtymyksestä selvinnyt niin tuli heti perään toinen.
Olin laittanut housuihini vanhan vyön, jossa on sellainen lukkolaite, että
olin vuosien kuluessa ehtinyt unohtaa, miten se aukaistaan.

Syntyi katastrofitilanne, kun oli mentävä vessaan, enkä osannut avata
vyön lukkoa! Ajattelin jo ottaa sakset ja leikata vyön poikki kun vihdoin
viimein onnistuin saamaan vyön auki...



Päivän kokemus johti siihen, että voi paremmin sisäistää tarinat entisajan
siveysvöistä, kun tuollainen tavallinen kangasvyö lukkoineen sai melkein
huonot menemään housuihin.