Vanhuus ei tule yksin

Alustavien tietojen mukaan 25. marraskuuta. Sopivasti känny pakettiin
joulun ajaksi. No, joululahjahan sekin on, varsinkin jos leikkaus auttaa.

leikkaus lähenee?

Tonttini on pieni ja puolet siitä on tuijan peitossa. Luumupuu varistaa parhaillaan
lehtiä mutta kyllä se tuuli korjaa ne naapurin tontille. Samoin parin pensasaan
lehdet, jotka ovat vielä lujasti kiinni.
Heti kun selkä oli paremman tuntoinen, kävin leikkelemässä kukkivat pensaat
ja jätettä kertyi 6 säkillistä. Ne saa poika kuskata pois kun tulee käymään.
Tonttityöt on minun puolestani tehty tälle syksylle.

Joo, kyllä niin on, että saa olla kiitollinen ylimääräisistä kiloistaan kaikesta
huolimatta. Sääliksi käy niitä, jotka ovat langanohuita ja sairastuessaan
muuttuvat luurangoksi hyvin nopeasti.
Äitini laihtui 5 vuodessa 75 kg:sta 45 kg:aan. Lääkkeet varmaankin turmelivat
makuaistin niin ettei hänelle maistunut mikään. Hän näki varmasti nälkää viimeiset
elinvuotensa. Lääkkeitten kemialliset vaikutukset sitten moninkertaistuivat kun
hän niitä tyhjään vatsaan nieleskeli.

--Onneksi MdK:lla tuo polla säteilee vielä hyvin. Osaa ennakoida toipilasolonsa ja tehdä etukäteisvalmisteluja, jotta sitten pärjää omillaan. Luulen että apua pyytelee vasta kun on ihan pakko.
Meikäläisellä ei ole muuta vaivaa noista vaahteranlehdistä, jotka täällä pyörii, kuin kuunnella huoltomiehen lehtipuhaltimen pärinää. Siinä mies on hippasilla lehtien kanssa, kun niitä yrittää kasaan komentaa.
Otan osaa Mirjamarja. Omakotitalon ja mökin pihojen hoidossa riittää huolta ja hommia. Keväällä ulkotyöt maistuvat paremmalta.

--Noista ylimääräisistä "lihoistani" en minä ainakaan pysty irti pääsemään, niillä kun on bumerangin ominaisuus. Siitä on kokemuksia arkistossa. Varma on että jos alan laihtumaan, tietää se kuolemansairautta. Noiden kansansairauksieni kanssa tulen erinomaisesti toimeen, tulehdussairaudet pysyvät minusta erossa aika hyvin.

MdK kirjoitti:

Kyllä on vielä tuoreessa muistissa tuo "arvokkain askelin" käveleminen!...
Suuria mattoja olen tänään vedellyt ulos tuulettumaan, ennenkuin lumisateet tänne
ehtivät. Siinä alkaa olla joulusiivousten esimakua.

Saatko selkäsi ja peukalosi kanssa haravoiduksi lehdet pihaltasi, vai viekö ne syksyn tuulonen?
Minä katselen synkkänä taas tammen lehtiä, jotka menevät ikkunan ohi vasemmalta oikealle ja hetken päästä takaisin.
Nehän eivät maadu ja tuuli tanssittaa niitä koko asuinalueellamme.

Syksyllä sitä toivoisi asuvansa Saharassa.

mirjamarja kirjoitti:

Koetan muistaa itsetykönäni nauttia jokaisesta terveestä päivästä. Viikon alussa iskenyt noidannuoli auttaa asiassa, sillä se pitää minut hyvässä ryhdissä ja pakottaa kävelemään arvokkain askelin.

Kyllä on vielä tuoreessa muistissa tuo "arvokkain askelin" käveleminen!
Jopa tuonne WC:n valtaistuimellekin istahdin hyvin tökkinä ja majesteettisesti.

Parin viikon päästä pääsen leikkaukseen ja olen ehkä kuukauden päivät "yksikätinen rosvo".
Olen alkanut jo valmistautua siihen että voin tehdä kaikenlaista oloni helpottamiseksi.
Esimerkiksi voin petata useampia sänkyjä valmiiksi, ainakin neljäksi viikoksi eteenpäin.
Pussilakanoitten ja tyynynpäällisten vaihto ei ehkä yhdellä kädellä onnistu.

Suuria mattoja olen tänään vedellyt ulos tuulettumaan, ennenkuin lumisateet tänne
ehtivät. Siinä alkaa olla joulusiivousten esimakua. Ruokaa aion myös laittaa pakasteeseen
annonspurkkeihin, että saan ottaa lunkisti niin kauan kuin käsi on paketissa.

Varmaan aikaisemmin kerroinkin, että minuun iski syöpä tässä takavuosina. Se keksittiin niin ajoissa, että en joutunut leikkauksen lisäksi mihinkään muuhun hoitoon enkä lääkitykseen, ja vointini on ollut hyvä.
Samoihin aikoihin naapurin rouva sai saman tuomion, ja joutui sytostaattihoitoihin ja raskaisiin lääkityksiin. Kuitenkin toipui ennelleen.
Nyt hän on kuluneen vuoden aikana laihtunut laihtumistaan. Käy kyllä tarkastuksissa, eikä muka mitään sairauteen viittaavaa löydy, mutta hän on vain varjo entisestään. Tänään tapasin hänet ruokakaupassa. Hänen silmänsä ovat vajonneet kuoppiinsa ja iho on oudon värinen. Huokaili, ettei tiedä mitä söisi, kun ei mitään tee mieli.

Pakko on olla omalta kohdalta kiitollinen. Minulle on aina korostettu, että ihmisen pitää syödä terveellisesti ja kuntoilla kohtuudella. Pakko tunnustaa, että olen aika harvoin millään lenkillä, ja ruokaa menee yli tarpeen.
Tämä ystäväni on niitä lenkkeilijöitä ja luomuruuan ystäviä. Hän on aina pitänyt itsensä ihannepainossa, mikä pienikokoisella ihmisellä on todella vähän. Nyt sitten käy näköjään, että kunto laskee nopeasti, kun vararavintoa ei ole ja ruokahalu on kateissa.

Pahalta tuntuu katsoa ihmistä, joka ennen on aina niin freesinä ja innokkaana osallistunut kaikkiin rientoihin. Nyt ei jaksa kuin hitaasti kulkea kodin ja kaupan väliä.
Koetan muistaa itsetykönäni nauttia jokaisesta terveestä päivästä. Viikon alussa iskenyt noidannuoli auttaa asiassa, sillä se pitää minut hyvässä ryhdissä ja pakottaa kävelemään arvokkain askelin.

Hurraa! -
Kolmen viikon hampaitten kiristelyn jälkeen olen vihdoinkin voinut nukkua kuin tukki.
Herännyt omaan kuorsaamiseeni. Selässä ei enää tunnu se pirullinen kipu.
Sain ortopedillä käydessäni tulehdukseen lääkettä ja se näköjään on auttanut
jo muutaman tabletin oton jälkeen.
Täysremontti muuten edessä. Aloitetaan oikean käden leikkauksella lähiviikkoina.

Tässä viikonloppuna on testi mitä selkä kestää kun on vieras tulossa ja pitää ehtiä
tehdä rästiin jääneet työt.
"Det är mycket med det jordiska" (Paljon tämän maallisen kanssa), niinkuin kirjailija
Gerda Antti sanoo.

olen pyrkinyt pitämään nestemäisiä rypäletuotteita varastossa

faari kirjoitti:

vaimolla iski leukaluuhun nivelrikkosärky.

Serkkupojallani oli (ja on) nivelrikkosärky leuassa kun tavattiin kesällä.
Ei voinut syödä mitään kiinteätä, mutta ruokajuomat, kuten olut ja viini
menivät helpommin alas.

vaimolla iski leukaluuhun nivelrikkosärky. "Hauskan näköistä" kun ei voi purra mitään, vaan on velliruokinnassa. Sekin juomalla, koska kusikointi
aiheuttaa kielen liikkeen, joka taas vihloo nivelen tulehtuneita osia...

Olen tehnyt hampaat irvessä pienen lenkin joka aamu aamiaisen jälkeen.
Sauvat tukena ja turvana. Voidellut Zen-voiteella kipeimmät lihakset ja
sitten särkylääkettä tasaisin väliajoin. Iltapäivällä aina hiukan helpottaa,
mutta yön jälkeen sitten on alettava taas alusta, voideltava ja mutusteltava
tabletteja.
Eilen illalla kun olin saunonut ja ottanut särkylääkkeet niin ei tuntunut
mitään kipua. Tänä päivänä on taas iltapäivällä helpottanut, vaikka olen
istunut autossakin pari tuntia kun oli pakko käydä asioilla.
Toivottavasti muutaman päivän sisällä voi taas tehdä ainakin vähän töitä.

Aikansa tuo vie, mutta tuskallista. Sitä tuskaa helpottamaan kannattaisi ottaa reilu tulehduskipulääkekuuri. Burana (vaikuttava aine ipuprofeeni) 600mg 2-3x/pv. Koska kipualeella on myös kova lihasjännitys, lääkärit määräävät myös usein siihen lihaksia rentouttavan lääkkeen. Ennen se oli Sirdalud, joka vaikuttaa keskushermoston kautta ja väsyttääkin. En tiedä mitä nykyään käytetään. Tämä onkin sitten kovempaa troppaamista, jotta pääsee vaikeamman vaiheen yli.
Makaamaan ei tarvi jäädä, sopiva liikunta on hyväksi. Istuminen pitkään ei taas ole hyväksi.
Pieni jumppaohje kokeiltavaksi:
Käy selällesi-koukista varovasti polvet vatsan päälle-vie kädet sivulle alustalle- käännä pää-käännä polvet vastakkaiseen suuntaan-toistele.
Koeta kestää, kyllä se ajan kanssa ohi menee, mutta pieni nitkahdus voi sen alussa uusia.

mirjamarja kirjoitti:

Rasititko selkääsi liikaa, kun metsästit tappajaetanoita! Luojan luomiahan ne ovat, ja niinpä nyt Luonto kostaa!!
Joku tappajaetanoitten suojeluspyhimys varmaan asialla.

Ei ole etanoita näkynyt muutamaan päivään, kun alkaa illat kylmetä.
Luultavasti olen nostanut liian painavaa ostoskassia huolimattomasti. Olen nimittäin
alkanut valmistautua siihen, että jos oikea käteni leikataan niin on oltava pakasteessa
leipää ja ruokaa riittävästi, ja olen alkanut hamstrata jauhoja ym. painavaa, joita ei
jaksa kantaa jyrkkiä mäkiä ylös kun ei sitten autollakaan voi ajaa...

Minulla oli työelämässä vielä ollessani riesaa iskiaksesta. Silloin se oli aina oikealla
puolella ristiselässä. Vasen puoli on säästynyt näihin päiviin asti, mutta nyt se on
iskenyt kunnolla! Vanhasta kokemuksesta tiedän, että pahin vaihe menee ohi
muutamassa päivässä. Paras paikka on nukkua lattialla, mutta nyt olen sellainen
könttyrä etten pääse lattialta ylös, niin tein petin penkeille terassille. Särkyvoidetta
ja särkytabletteja ensi hätään. Eiköhän se siitä. Täytyy ajatella, että jollakin toisella
voi olla asiat pahemmin.
Kaikenlaisista ruumiillista voimaa vaativista töistä saa näköjään luopua pikkuhiljaa.

Ei tuohon auta kuin lääkäri. Parsta mennä niin kauan kuin liikkeelle pääset!
Minulle on jonkin kerran iskenyt ns. noidannuoli, joka ei anna hievahtaakaan. Ensi kerran vuosia sitten se jysähti pääsiäismatkalla kesämökillä. Isäntä raukka joutui miltei kantamaan minut autoon ja kyöräämään 40 km päähän keskussairaalan ensiapuun. Siellä antoivat jonkun tabletin ja kirjoittivat reseptin. Oli aikamoinen troppi, koska laukaisi kouristuksen parilla kolmlla kapselilla. Mutta samaan kohtaan se iskee odottamatta harvakseltaan.

Muistan kyllä. että pahimmoillaan ei päässyt sänkyyn eikä sieltä pois, Piti istua etukönössä keittiön tuolilla, eikä käsi noussut edes tukkaa kampaamaan. Kummasti huomaa, että jokainen lihas kropassa on kuin ketjun osa, niin että kun yksi kohta on jumissa, se vaikuttaa kaikkii lihaksiin.
Ensi kerrasta opin, että apua on haettava heti paikalla, koska vaiva vain pahenee, jollei kipukohtaa saa laukeamaan.

Rasititko selkääsi liikaa, kun metsästit tappajaetanoita! Luojan luomiahan ne ovat, ja niinpä nyt Luonto kostaa!!
Joku tappajaetanoitten suojeluspyhimys varmaan asialla.

Nukuin viimeyön tuolla alakerran lasiterassilla. Siellä on kaksi omatekoista
penkkiä, jotka vedin vierekkäin ja latasin kaikki penkin tyynyt poikkiteloin
päälle. Sopivan tukeva alusta, jota pehmensin hieman vanhalla täkillä.
Nukuin kyllä, mutta tuntui herättyä kuin ristiselkä ja vasen lonkka olisi murskana.
Ei kärsi vetää syvään henkeä karjaisematta perään!

Outoa toi iskias kipusi,nimittain kahdella tuttavallani just nyt on sama vaiva,itse olen ollut kipee pari paivaa ja lonkkaa kolottaa,voin vain pikaisesti vilkaista viesteja,muuten lonkka ei tykkaa istumisesta,kipulaaketta otin illalla ja nukuin kellon ympari,en ole tottunut minkaanlaiseen laakitykseen.
Maailman laajuinen iskias kipu menneilla.

Tänä aamuna en tahtonut päästä sängystä ylös. Iskias on iskenyt, enkä
ole ikinä moista kipua kokenut vaikka selkävaivoista olenkin kärsinyt
vuosikymmenet.
Nyt ei uskalla edes vetää syvään henkeä muuta kuin kovan karjaisun
seuraamana!
En käsitä, mitä outoa olen tehnyt kun ristiselkä on noin ärsyyntynyt.

Olen minäkin istahtanut kerran vieraan Mersun etupenkille ja hihkaisin:
- Ja nyt mentiin! Vilkaisin kuskia, joka katseli hölmistyneenä, eikä
ollutkaan oma mieheni. Olimme molemmat "kauhiast hämmästyneitä".
Oma siippani kurvasi samanvärisellä Mersulla tämän toisen Mersun taakse,
ruokakaupan oven eteen niinkuin olimme sopineet!

Istuit sentään oman autosi takapenkillä.
Ennen ei autojen ovia aina kukittu , autojakin oli harvakseltaan meidän kirkonkylällä. Äitini kauppareissullaan ilahtui, kun näki tutunnäköisen auton ja meni etupenkille kasseineen odottelemaan isää. Ihan vieras toispaikkakuntalainen mies ilmaantuikin siihen kuskiksi ja toi äidin omaan pihaan. Ei äiti kuulemma edes muistanut meidän auton rekisterinumeroa. Olen minäkin avaimia kilistellen lähestynyt väärää autoa, mutta vieraannäköiset tavarat sisätiloissa havahduttivat.

Käväisin äsken ennakkoäänestämässä ja kun piti lähteä ajamaan
kirjastoon äänestyspaikan pihalta, niin huomasin istuvani takapenkillä.
Odottelin siinä vissiinkin kuljettajaa, kunnes tajusin että kuski olen minä!
Toivottavasti ei kukaan nähnyt ja ihmetellyt, miksi istuin oman autoni
takapenkillä.

Tässä päivänä muutamana sovittiin pojan (3v) kanssa, että mummi menee käymään työpaikalla,
odotat kiltisti sisällä. Joo.
Kun ovi räpsähti kiinni, tajusin että kotiavaimet jäivät sisälle, samoin känny
Yritin postiluukusta neuvoa, kuinka avata,
muttei sen ressukan sormivoimat riitä jäykkään lukkoon.
Onneksi työpaikalla oli känny ja soittamaan huoltomiehille, lupasivat tulla.

Sitten oli muutaman minuutin välähdys kuin jännityselokuvassa.
Juoksen rappuja ylös alas ja oveani ei ole missään, luen nimiä,
aivan outoja, naapurin ovikin on kadonnut, samoin alapuolella oleva ja lapsi on hävinnyt
puuttuvan oven taakse.
Huh!
Kunnes tajusin, että olin hätäpäissäni juossut ensimmäisen talon ala-aulaan
katsomaan sitä huoltomiesten numeroa. Poika löytyi aivan rauhallisena,
ei ollut saanut mitään paniikki kohtausta, vaan oli sisällä tutti suussa ja uniriepu kädessä.
30 euroo sain sitten käydä pulittamassa tuosta huolimattomuudesta.

MdK kirjoitti:

Toivottavasti saa vessanpesuainepullo olla rauhassa, tai Klorite.

Klorite - uutta valkeutta hampaillesi

Tänään kun harjasin hampaitani, huomasin että "hammastahna" maistui tai
tuoksui saippualle. Olinpa vetäissyt pullosaippuaa harjan päälle... Toivottavasti
saa vessanpesuainepullo olla rauhassa, tai Klorite.

mirjamarja kirjoitti:

Frederiikka kirjoitti:

Ne olivat mielestäni rumimmat jalkineet, jotka olin eläissäni nähnyt.

Ihmeellistä on, miten silmä tottuu kaikkeen. En olisi ikimaailmassa voinut ajatella ennen, että ostaisin neonvihreät crocsifeikit, mutta niin vain tein. Tänne kaupunkiin ostin maastokuviolliset vastaavat, ja niillä voin mennä ostarillekin ihan pää pystyssä.

Maastokuviolliset "fobat" on minullakin. Mahtavat menopelit. Niillä on käyttöä niin puutarhassa kuin kauppamatkoillakin. Olen huomannut, että jalkineissa tasapaino on tärkeää. Piikkareita kannan lähetyskirpparille aina kun jaksan. Ihmettelen, kuinka paljon noita korkokenkiä olen oikein tarvinnut. Maailma muuttuu "Eskoseni".