Ja niin joulu joutui...

Kyllä se Joulu tuli!

En keittänyt, en paistanut, en leiponut, en koristellut kuusta, en tehnyt yhtään mitään.

Menin leirikeskuksen valmiille Joululle ruokineen ja ohjelmineen .

Viiden päivän täysihoito.

Olikin hyvät ruuat ja aivan upea musiikillinen ohjelma.

Aamuin illoin pienessä kappelissa joulun sanomaa sanoin ja sävelin
Välillä oli konsertteja 6 hengen perheorkesterin voimalla ( sello, huilu, piano ja laulu)

Kauniimpiin joululauluihin eivät kaikki halukkaat mahtuneet mukaan

Joulun lempeä sanoma muuttui Tapanin päivän veriseen kivitykseen.
Ensimmäisen kristityn marttyyrin, Stefanuksen muistoksi.

.

Kyllä minunkin ruokapöydästä on karsittu vähintäänkin puolet pois.
Jos en olisi saanut vieraita, niin olisin elänyt joulun yli hyvin askeettisesti.

Koska vieraani asuvat "kalarannikolla", niin toivat tullessaan sillilaatikon,
jossa oli 6 eri lajin silliä. Niistä maistettiin 3 sorttia. Heillä oli myös tuliaisena
savustettua poronmakkaraa ja miniän leipomia kakkuja, hedelmiä, glögiä ja
piparkakkuja.

Itse olin värkännyt karjalanpiirakoita ja munavoita, lanttu- ja porkkana-
laatikoita, paistanut pienen kinkun. Kaljaakin tein ja mäskin laitoin pakasteeseen
odottamaan aikaa, jolloin on aikaa leipoa mallaslimppua.
Sitten oli ne tyypilliset ruotsalaisten joulupöytään liittyvät Janssonin kiusaus,
lihapullat ja prinssimakkarat.

Nyt yritän "kuilottaa" että saan michelinrenkaan matalammaksi.

Tapaninpäivä jatkuu täällä sateisena ja sumuisena, +2º. Jouluaattona tuli lunta
kuin turkinhihasta. Vieraat tekivät lumityöt ja minä katselin ikkunasta heidän
hikoiluaan!

Hyvää vuoden loppua!

Mites on mennyt joulu tähän asti?

Vielä on Tapaninpäiväajelut ajamatta. Me emme minnekään ajelekaan, vaan odotamme, että jälkikasvu ajelee tänne päin.

Kovin olin karsinut ruokapäydästä tilpehöörejä pois, niin että jäljelle jääneet tarjoomukset mahtuivat kaikki jääkaappiin. Yleensä olen joutunut pakkaamaan niitä kylmälaukkuihin ja säilyttämään niitä kuistilla, kunnes olen heittänyt ne menemään.

Tämän päivän tarjoilu on pelkkää kahvia ja kahvileipää. Kinkkua syökööt kotonansa.

On ohitettu jo ne ajat, jolloin joulu oli ruokajuhla. Muistan sota-aikoina, että äiti säästi kaikenmoista pientä koko vuoden jouluksi. Silloin oli sitten varaa tehdä kakku tai hyvä jälkiruoka. Aattoillan ruokapöydässä oli monta eri ruokalajia lipeäkalasta lähtien. Ne ajat ovat onneksi ohi. Tietysti omassa kodissakin aikanaan jatkettiin tätä ylensyöntiä, varsinkin, kun erilaisia ruokia ja mausteita alkoi ilmaantua kauppohin ja resepteihin. Pitihän juuri jouluksi sitten kokeilla uutuuksia. Huoh. Siitä vimmasta minä ainakin olen jo päässyt.

Nyt me syömme lipeäkalaa ennen joulua yhden kerran, riisipuuroa ei ole syöty sen jälkeen, kun lapset lähtivät kotoa vuosikymmenet sitten, ja rusinasopan syönti loppui jo paljon sitäkin ennen. Mutta nykyisin on voileipäpöytämme niin kukkuroillaan, että kinkku alkaa tuntua tarpeettomalta. Karsiva käteni iski siihen nyt voimalla.

Mutta Joulupukin säkki oli aina vaan pullollaan, vaikka jo perinteisesti on päätetty, ettei sitten mitään lahjoja hankita. Mutta kun kuitenkin yhdelle tuli hankituksi, niin kyllähän toisellekin jne....

Hyvää Joulun jatkoa nörteille!