Onko kaikki sanottu?

Lorena* kirjoitti:

En mene arvailemaan mikä operaatio MdK on tulossa.

Minulla on todettu artroosi molemmissa käsissä ja jaloissa. Oikea käsi
on kuitenkin hyvä olla käyttökunnossa ja se leikataan ensimmäiseksi.
Peukalontyveen on suunniteltu laitettavaksi implantti, ja hermopinteen
leikkaus rannekanavassa on toinen toimenpide, mikä tehdään.

Ei mikään iso leikkaus, mutta oikea käsi on pois pelistä muutaman viikon
ajan, sopivasti ennen joulua.

En mene arvailemaan mikä operaatio MdK on tulossa. Reilu vuosi sitten olkapää meni operaatiokuntoon kun joku heitti kaupassa korin jalkoihini. Operaatio meni hyvin, seuraavana päivänä kotiin hiemän kipuilua, mutta ne päivittäiset toiminnot kun oikea käsi oli pelistä pois 4 viikkoa! Kipulääkitystä käytin todella säästeliäästi.

Peseytyminen oli oma seremoniansa. pukeutumisen uudistaminen. Puserot pois päältä ensin terve käsi ja sitten toinen. pukeutuminen taas päinvastaisessa järjestyksessä. Nukkumisasento. Siteessa kanto 4 viikkoa, hiha piti pujottaa puseron ja päällysvaatteen sisälle, milloin mitenkin. Kyllä se siitä lutviutui pikkuhiljaa. Koska operaatio tapahtui kaatumisen jälkeisenä päivänä ruokaa ei ollut valmiina, mutta kyllä sekin onnistui tosin vei aikaa enempi. Ulkoilin miltei joka päivä aikakin kului paremmin, kirjasto oli matkankohde.

En kokenut koko aikana mitään paniikkia, kun ystäviä tuli kyläilemään tarjosin sitä mitä kaapista löytyi. Aika paljon leivonnaisia löytyy marketeista. Tämä sepustus ei ole neuvo eikä ohje, kertomus siitä ettei korjausoperaatio ole mikään maailmanloppu, vaan kokemus kokemusten joukossa. Senverran pitää sissihenkeä olla että kestää ja selviytyy eri tilanteiden vaatimalla tavalla ja yksin, koska lapset ovat satojen ja tuhansien kilometrien päässä. Huolta kannettiin, puhelinyhteyksin ja vasurilla nettiä käyttämällä.

Sissihenkeä toivon kaikille silloin kun joku kremppa osuu kohdalle, kyllä sitä selviää tahdonvoimaa käyttämällä.

positiivisen näköinen likka!

Sunnuntai-iltana päätin että marraskuussa on yritettävä tehdä kaikki
mahdollinen ja mahdoton ennenkuin olen ilman toista kättä.
Siispä olen leiponut koko alkuviikon. Joulu on pelastettu. Ruokaa olen
myös laittanut niin paljon ettei pakasteeseen mahdu enää yhtään mitään.
Huomasin jopa siivuttaa pari mallaslimppua valmiiksi!
Minun invalidina oleminen kestää vaan muutaman viikon ja olen yrittänyt
silti ennakoida tilanteet missä tulee "tenkkapoo" eteen.

Tässä on videon pätkä Lena Maria Klingvallista, joka syntyi kädettömänä
ja 1 ½ -jalkaisena. Ei hänellä ole ongelmia, kuinka selviytyä arkipäivästä.
Kävi musiikkikorkeakoulun, soittelee jaloillaan. Ajaa autoa jaloilla. Kutoo
villapuseroita jaloilla, ompelee myös, maalaa tauluja. Jalat ovat hänen
"kätensä". Konsertoi paljon aasialaisissa maissa ja on siellä tunnetumpi
kuin täällä kotimaassaan.

beataB* kirjoitti:

Eihän me mihinkään häivytä.

Ei ole kaikki vielä sanottu, ehei. Sanottavat ovat alkaneet minulla puuroutua takkuiluun arkipäivässä. Ja kun takkuuntuu, niin puuroutuu myös tämän nörtin sanainen arkku.

Ei Nörtti mihinkään katoa. Ikinen on. Kyllä minäkin tästä vielä...

Katos ny Mirjamarja,miten kävi!
Pelästytimme palstalaiset, hyvä kun persuksiin potkaisu tehosi, toivotaan että se oli onnenpotku. Että oikein rivi uusia juttuja, goooood!

Eihän me mihinkään häivytä.

Saamattomuus vaan vaivaa,
vaikka olisi joskus jotain sanottavaakin, niin ei viitsi.
laiskottaa, kehtuuttaa

Hyvä kun faari jaksaa vielä pullit pississa pitää,
oh, menipäs kieli solmuun.

No hyvä niin!

Ikävää olisi, jos ei täällä kukaan kuolemattomia ajatuksiaan julkitoisi.
Meikäläisen ajatukset ovat kyllä puuroutuneet, mutta toivon yhä valoisia aikoja.

maikki kirjoitti:

Ei tama nain voi loppua,valiaikaista vain,kayn lukemassa paivittain,en vaan ole osannut kirjoittaa mitaan kiinnostavaa,alkaa nyt minnekaan haipyko.

En minä ainakaan meinaa vielä pulleja pissiin laittaa!

Ei tama nain voi loppua,valiaikaista vain,kayn lukemassa paivittain,en vaan ole osannut kirjoittaa mitaan kiinnostavaa,alkaa nyt minnekaan haipyko.

kyllä minä "paikoillani ollessani" vähintään kerran viikossa tänne kurkkaan. Silti voinee tuon sp-osoitteen luottolaitokseen laittaa

Ikinörteistähän piti tulla vaan väliaikainen paikka, missä saisi rauhassa
kirjoitella, kun S24:llä meni elämä hulinaksi. Mutta väliaikaisesta tuli
pysyvä.
Ei ole tullut siellä kirjoiteltua montaakaan viestiä lähdön jälkeen, mutta
olen huomannut että ainakin pahin "häirikkö" on tainnut väsähtää.

Ikinörteistä tuli ainakin minulle vakipaikka, minne olen kirjoitellut eniten.
Viime aikoina on ollut liikaa muuta aikaa viepää touhua, joten kirjoituspuuhat
ovat tahtoneet jäädä sivuseikaksi.
Jos palsta häviää, niin mielestäni on hyvä tuo Katleijan ehdotus vaihtaa
sp-osoitteita.
Laitoin omani tuonne alimpaan lokeroon Luottolaitos/Pulinapussi, jonne pääsee vaan
jäsenet.

Nyt olen lähdössä kaupunkiin parin daamin makutuomariksi. He aikovat ostella
vaatteita.

mirjamarja kirjoitti:

Emmekö enää puhu kuin ilmoista! Puheenaiheet loppuneet, ikinörtit vajoamassa talvilepoon? Onko ajateltava, että aikansa kutakin?

Todellinen tilaanne palstalla on tuo mitä Mirjamarja sanoo. Oli kevätväsymys, kesäloma, syys on mennyt ja talvilevon horros tulossa. Paljon olemme mielipiteistämme ja kokemuksistamme kirjoitelleet. Samalla tämä pieni piiri on tutustunut toisiinsa ja kiintynytkin. Aikansa kutakin, mutta jotenkin kaihoisa olo tulee ajatellessa, että tämä paikka poistuu, mihin joka päivä on tullut kurkattua. Muista en tiedä mitä te ajattelette.
Minä mietin että miten tämän ratkaisisi, jos hirvee ikävä jäsenten perään iskee ja haluaisi kuulla mitä monivuotisille nettiystäville kuuluu.
Siksi ehdotan semmoista, että voisimmehan laittaa yksityisviestissä sähköpostiosoitteemme niille kenen kanssa halluaisi jatkossa joskus olla yhteydessä. Näin nimittäin jos tämä mööttipaikka suljetaan.
Millä mielellä muut?????????

Emmekö enää puhu kuin ilmoista!
Puheenaiheet loppuneet, ikinörtit vajoamassa talvilepoon?

Onko ajateltava, että aikansa kutakin?