Elämän(kö) menoa

mirjamarja kirjoitti:

Kun olin nyt joulun tiedoissa sairaalassa, oli siellä käsidesipulloja joka paikassa, ja minä sain siitä aineesta hengitysvaikeuksia. Yskin ja haukoin henkeäni, ja kun kävin uudelleen maaliskuussa, meni ääni vuorokaudessa. Kuiva yskä jatkui pari viikkoa ja alkoivat epäillä, että minulla on astma. Se oli vain se desinfiointiaine! Sillä korvataan siivous nykypäivänä.

 

Olen samaa mieltä kanssasi, että näyttää siltä kuin katsottaisiin desifiointiaineitten
riittävän. Sitä käytettiin tullen, mennen ja palatessa. Joka huoneen oven pieleen oli
vielä kiinnitetty leuhka lappu: "Ammattilaisella on aina puhtaat kädet".
Olisin halunnut tehdä lisäyksen: ---"koska ne eivät likaan koske".    

Muistan kun olin Kätilöopistolla v. 1960. Vuoteeni yläpuolella oli lukulamppu, joka oli niin pölyinen, että en uskaltanut koskea siihen, kun pöly karisi silmille. Jouduin olemaan sen alla useamman päivän ilman poistumislupaa, mutta heti kun sain nousta, kiisin hakemaan jonkun rievun, jolla putsasin lampun, kun ajattelin, että kirpun kokoisen poikani naamalle ei noita pölyjä kyllä karistella.
Siivooja oli juuri samaa lajia kuin Mdk:n tuttavuus, eikä hänelle kannattanut huomauttaa mistään. Hän teki vain sovitut työt, eikä niihin kuulunut lamput.

Kun olin nyt joulun tiedoissa sairaalassa, oli siellä käsidesipulloja joka paikassa, ja minä sain siitä aineesta hengitysvaikeuksia. Yskin ja haukoin henkeäni, ja kun kävin uudelleen maaliskuussa, meni ääni vuorokaudessa. Kuiva yskä jatkui pari viikkoa ja alkoivat epäillä, että minulla on astma. Se oli vain se desinfiointiaine! Sillä korvataan siivous nykypäivänä.

 

mirjamarja kirjoitti:

Kuivuivatko vuodevaatteet ikinä?

Ensimmäisenä syöksyin parvekkeelle tarkastamaan kuinka homeessa
täkit sun muut ovat, mutta ei mitään hätää. On käynyt välillä kova tuuli
ja kuivattanut sen mitä sade kasteli.

Olen yrittänyt käyttää kansalaisoikeuttani ja katsonut mitä verorahoilla
saa.
Täytyy sanoa että hoito ja huolenpito on hyvää kunhan saa ensin
sairaanhoidon tajuamaan että alkaa olla tosi kysymyksessä.

Mutta viikon aikana huomasin myös vakavia puutteita. Esim. sairaalan
siivoaminen on ala-arvoista. Tietojen mukaan potilashuoneet siivotaan
joka päivä, mutta näin siivoojan huoneessani ainoastaan kahtena päivänä,
jolloin hän sipaisi lavuaarin reunaa, veti vessan (!) mutta ei pessyt pyttyä.
Siivooja oli nuori tyttö eikä varmaankaan otteista päätellen ole ikinä siivonnut
omaakaan huonettaan. En ole varma oliko hänellä lattiamoppi tukena ettei kaadu,
mutta kyllä niin vetelästi teki yhden kaarevan liikkeen oven edessä.
Ei puhettakaan että olisi kiertänyt koko huoneen seinän vieruksia myöten,
sängyn aluksesta puhumattakaan.
Suihkuosasto on varmaankin oikein bakteerien pesä. Oikein lujaan pinttynyttä
töhnää joka paikassa. Suihkussa oli myös musta jakkara, joka oli niin siivottoman
näköinen ettei siihen kyllä olisi paljaalla takapuolella istahtanut! Ja vielä synnytys-
osastolla.  Pölyjä ei pyyhitty kertaakaan. Potilaspöytä oli tahmea mehusta ja sen
pyyhin itse käsipyyhkeillä. Lattialla oli myös mehuroisketta.

Mutta: siivoojat ovat nykyään siivousfirmojen työntekijöitä ja heidän on näköjään
ehdittävä tehdä pieni pintasilaus alle minuutin ajassa, sillä enempää ei aikaa
käytetty ainakaan minun huoneessani.

Jopa nyt jotakin   

Onneksi petivaatteita myydään vapaassa kaupassa, jolleivät kuivu

Onneksi minulla ei toistaiseksi ole muuta (normaalin verenpainelääkityksen lisäksi) kuin kipeä olkapää.
Noita kipujahan alkaa kulumisen myötä tulla kelle vaan.

Eipä voi muuta sanoa, että olet perusteellinen ihminen, kun johonkin ryhdyt. Ei mitään hipaisua, vaan koko ohjelma alusta loppuun synnytyssairaalaa myöten.

No sitten tietää elävänsä, kun ruopii kaiken pohjamutia myöten.   
Kuivuivatko vuodevaatteet ikinä?

Katleija kirjoitti:

Miten voit MdK, joko vaivat ovat hellittäneet ja silmät hoidettu. Toivottavasti.

Tämä sairaskertomus jatkuu...
Juhannuksen jälkeen maanantaina piti mennä terveyskeskukseen jättämään verikoe.
Senkka oli kohonnut 180:een ja kuumetta oli edelleen antibiootista huolimatta.
Lääkäri kirjoitti lähetteen akuuttiosastolle. Kysyin tyhmänä että koskahan sitä
pitäisi mennä. Hän vastasi silmät ymmyrkäisenä: - Että koskako? Nyt heti, sairas-
kuljetus vie!
Minä aloin haroa vastaan että kotona on ikkunat levällään, tietsikka päällä eikä
minulla ole kotona ketään auttamassa. Kyllä minun on päästävä käymään kotona.
Väiteltiin siinä vähän aikaa ja lääkäri sanoi että saat mennä omalla vastuulla, sillä
jos jotain sattuu niin hän ei halua olla vastuussa siitä että on päästänyt sairaan
ihmisen liikenteeseen.
En ole ajanut ikinä tuota väliä yhtä lujaa kuin silloin. Ikkunat kiinni, tietsikka
kiinni ja takaisin tullessa muistin että petivaatteet olivat parvekkeella ja vettä tuli
taivaan täydeltä. Mutta sinne jäivät.
Olipahan sitten verenpainekin sopivasti kohonnut kun sairaskuljetus vihdoin viimein
lähti viemään sairaalaan.

Akuuttiosastolla olinkin sitten koko päivän eri kokeissa ja CT-kuvauksessa.
Käsivarret on olleet neulatyynynä ja mustelmia täynnä.
Vietiin illalla kirurgiselle hoito-osastolle ja saisin myöhemmin tavata pari kirurgia
jotka päättäisivät leikataanko vai ei. Tultiin sitten sanomaan että viedään minut
naistenklinikalle. Siellä oli paikat täynnä, niin vietiin SYNNYTYSOSASTOLLE!
Juttelin yhden tuttavan kanssa puhelimessa ja hän olisi tullut moikkaamaan.
Kysyi millä osastolla olen. Sanoin että synnytysosastolla, mutta en ole vielä
synnyttänyt. Taitaa olla valeraskaus.

Siellä minä olen maannut koko viikon, saanut antibioottia suoraan suoneen.
Penicilliinistä johtuen on nyt vatsa ns. "huli-vili-sonnalla". Senkka on laskenut ja
kuumekin on poissa.
Maanantaina on taas mentävä terveyskeskukseen verikokeisiin ja vihdoin
viimein myös saan viedä koeputkessa kuravelliä. Oli näppärä putki, mukana
pieni "lapiokin".   

Ihmeellinen infektio kun ei saada selville mikä sen on aiheuttanut.
Olen ehdottanut magneettikameraa jolla saisi terävämpiä ja yksityiskohtaisempia
kuvia jos vatsassa on vaikka jokin tumööri, joka ei CT:ssä näy.

Jos ei tuota infektiota saada kuriin niin epäilen että kolmannen piikin saanti
silmään viivästyy. Aina kysyvät onko mitään infektiota ennenkuin ovat pistäneet.

Tässä on viimeisimmät uutiset tästä sairaalarallista.

  

MdK kirjoitti:

Tulin juhannusaattoiltana kotiin. Ja nyt tänään, sunnuntai-iltapäivällä
tuntuu olo hieman paremmalta ja vatsakipu alkaa helpottaa, mutta ei ole
vielä lakannut.

Miten voit MdK, joko vaivat ovat hellittäneet ja silmät hoidettu. Toivottavasti.

No onpa tämä juhannus koetellut nörttejä kunnolla. Oman terveyteni murheet kyllä haalenevat näiden muiden koettelemusten rinnalla.
Sain noidannuolen ja olen jäykkä kuin rautakanki, ja joka liike vihlaisee. Vähän on jo vertynyt, niin että voi liikkua. Eilen en uskaltanut mennä saunalle, kun pelkäsin, etten pääse ylämäkeä takaisin mökin turviin.
Mutta eihän tämä mikään valittamisen aihe ihan todella ole.

Sukulaisrouva oli omassa mökissään korkeassa kuumeessa. Oli ollut vatsavaivojensa vuoksi juuri sairaalassa puolitoista viikkoa, antibioottikuurilla ja kipulääkityksessä. On sanonut moneen kertaan, mikä vaiva on, mutta en ikinä oikein kuule sitä. Suolisto ei toimi, ja häntä uhkaa avanneleikkaus. Nyt oli soittanut päivystykseen, ja sieltä käskettiin tulla heti osastolle. Pahimmassa ruuhkassa nyt sitten lähtivät, poloiset.

Kuvittelin jo että leikkaus ja sen jälkivaivat menisivät ohi ihan vähin äänin.
Viime viikolla minua alkoi palella kauheasti ja kun keskiviikkona huomasin
että on kuumetta niin soitin sairaalaan torstaiaamuna. Ajattelin että on
pitkä pyhänseutu edessä ja jos asia ei korjaannu omia aikojaan niin hätäilen
koko pyhän ajan. Vatsanpohjakin oli entistä kipeämpi oikealta puolelta.

Sairaalassa pyysivät että tulisin näyttäytymään. Oli sen verran vaistoa,
että pakkasin laukkuun välttämättömintä jos minut otettaisiin "huostaan".
Niin kävikin. Oli (ja on varmaan vieläkin) korkea senkka kuumeen lisäksi.
Sain jäädä sairaalaan ainakin yön ajaksi. Otettiin CT ja mahdottomasti
verikokeita. Ei jummarreta, mikä on vikana. Ei sillä ainakaan ollut mitään
yhteyttä leikkauksen kanssa, sanoivat.
Lääkäri sanoi ettei antibioottihoitoakaan voi aloittaa kun ei tiedetä mitä
hoidetaan.

Lähete sisätautien päivystykseen. Siellä otettiin keuhkoröntgen ja lisää
verikokeita. Ei sielläkään jummarrettu. Yritin kimittää että jos se on umpi-
lisäke jota on ärsytetty kun sen ympäriltä kaiveltiin niin paljon törkyä pois.
Ei uskottu että siinä olisi vikaa. Sain kuitenkin vahvan antibioottikuurin,
vaikka ei sisätautiosastolla oltu sen viisaampia missä oli vika.

Tulin juhannusaattoiltana kotiin. Ja nyt tänään, sunnuntai-iltapäivällä
tuntuu olo hieman paremmalta ja vatsakipu alkaa helpottaa, mutta ei ole
vielä lakannut. Epäilen vaan että oma diagnoosini pitää paikkansa ja jos
umpilisäke oli tulehtunut niin antibiootti alkaa siihen purra.

Jotta sellainen oli minun mittumaarini. Vieraitakin olisi ollut tulossa, mutta
sain ilmoittaa että siirretään myöhempään vaiheeseen, nyt makaa emäntä
sängynpohjalla.

Voi hyvänen aika mitä olet vatsaontelossasi kantanut. Hyvinpäinhän kaikki lopulta kävi. Voit ihan tyytyväinn olla. Toivottavati silmäkin tulee kuntoon.

Katleija kirjoitti:

Onnittelut anopiksi tulon johdosta!

Kiitos Katleija! Juuri kun oli puhetta tuosta lukkosillasta, niin luin että
sillan kaide alkaa antaa periksi lukkojen painosta.

Muihin asioihin: Soittivat eilen sairaalasta ja kertoivat suullisesti leikkauksen
kulusta. Kirjallista tietoa tulee myöhemmin. Mutta helpottavaa ettei ainakaan
verikokeen perusteella ennen leikkausta pitäisi olla mitään syöpään viittaavaa.
Sitten sain tietää että siinä kystassa oli 750 ml nestettä! Se oli jo kooltaan
semmoinen että kaikki sen ympärillä oleva on poistettu.

Ei ihme että jo kymmenisen vuotta sitten, kun vielä treenasin, en saanut
vatsalihaksia litteämmäksi enkä pystynyt tekemään sit-upseja, joten luovuin
ja annoin pullataikinan kohota rauhassa! Nyt on pallea litistynyt itsekseen.
Sekin ihme tapahtui että ei tule enää vatsahapot suuhun syönnin jälkeen.
Eikä tarvitse enää juosta yhtä tiheään vessassa. Moni asia korjaantui kun
tuo nestevarasto poistettiin! En ole enää varustautunut kamelin tavoin
erämaavaellukseen.

Tänään menen silmäklinikalle saamaan piikki nr 2:n silmääni. Pitkä päivä,
kun on mentävä bussilla kaupunkiin ja pääsen vasta illan aikana kotiin.

MdK kirjoitti:

Niin, minusta on tullut oikeasti anoppi. Poikani ja morsiamensa olivat
menneet kenellekään kertomatta naimisiin ja seuraavana päivänä
lensivät Pariisiin ja lukitsivat rakkautensa erään sillan kaiteeseen lähellä
Sacre Coeuria ja heittivät avaimen Seineen. Oli siellä sillalla ollut varmaan
miljoonia muitakin lukkoinensa kuvista päätellen.    

Onnittelut anopiksi tulon johdosta!

Kiitos vaan, hyvin tämä tuntuu tästä menevän!

Pari päivää leikkauksen jälkeen tuntui tosin herätessäni että tiejyrä
vähintäänkin on ajanut yli! Jopa korvanlehdetkin olivat hellät, samoin
suupieli, kaulalihakset, kurkku (tietenkin nukutuslaitteiden takia),
olkapäät, rintakehä (vatsasta puhumattakaan), pohkeet...

Nyt on reidet mustelmilla kun amatöörinä otan itse veritulppaa estävät
piikit. En nähtävästi osu pelkkään läskiin vaan alla on lihaksiakin.

Älä puhu Katleija mitään silakoista! Mmmm   
Silakoita tekee joskus niin mieli että on pakko paistaa, jos ei tuoreempaa
ole tarjolla, niin pakastetut saa kelvata

Edellisviikonloppuna tarjosin pojalleni ja miniälleni * päivällisen tässä
lähettyvillä olevassa ravintolassa. Pääruoaksi söimme voissa paistettuja
ahvenia. Ihan sen takia etten ole pitkiin aikoihin syönyt ahventa.
Oli todella hyvää!

* Niin, minusta on tullut oikeasti anoppi. Poikani ja morsiamensa olivat
menneet kenellekään kertomatta naimisiin ja seuraavana päivänä
lensivät Pariisiin ja lukitsivat rakkautensa erään sillan kaiteeseen lähellä
Sacre Coeuria ja heittivät avaimen Seineen. Oli siellä sillalla ollut varmaan
miljoonia muitakin lukkoinensa kuvista päätellen.   

Miten voit MdK, oletko hyvin toipunut? Uusi operaatiosi lähenee, oletko valmis? Näin ne asiat yksi kerrallaan tulevat hoidetuksi ja pääset kesästä nauttimaan.
Minä taidan tästä polkaista markettiin rysäsilakoita ostamaan, jotta saan tuoreita. En ole pitkään aikaan kokonaisia silakoita paistanut. Pitää ostaa sen verran että saa suolattuakin niitä silakkalaatikkoa varten. Sekin harvinaista herkkua, jota harvoin tulee tehtyä. Voi sitten pari rasiaa pakastaakin.
On tämä kesäaika sitten ihana. Ei ole vielä liian kuumaa ollut Turun seudulla. Tällainen hieman yli 20 astetta sopii minulle hyvin.
Mirjamarjalle myös terveisiä, eihän meistä muut täällä enää kirjoittele. Tulepas faarikin sieltä kertoilemaan kuulumisia.   

Katleija kirjoitti:

Kirurgiassa on menetelmät muuttuneet entisistä ajoista.

Eikä pelkästään kirurgiassa, muutenkin hoitomenetelmissä ja
apuvälineissä.  Esim. sellainen juttu että voi ultraäänilaitteella
katsoa kuinka paljon on virtsaa rakossa. Minulla oli nimittäin pissi
tiukalla (tissi piukalla) leikkauksen jälkeen niin tulivat luotaamaan
sellaisella laitteella navan alapuolelta! Näkivät tarkalleen että oli
esim. 468 ml vettä rakossa. Seuraavan pissareissun jälkeen olin
jo onnistunut tiputtamaan decilitran verran. Kotiin ei olisi päästetty
ennenkuin tämä toiminta oli kunnossa.

Mitä tuohon vanhaksi tuloon sanoisi, niin kai siihen pieni totuttelu-
aika on itsekullakin. Toisilla se ei edes käy mielessä. Minäkö muka
vanha, pah!
Minun on ollut vaikea uskoa että ruumiilliset voimat esim. voivat
hävitä niin nopeasti.  Monta vuotta siihen totutteluun on kulunut.

MdK kirjoitti:

No niin, ohi on tältä kertaa! Ainoat hellät paikat ovat nuo kolme "napinreikää" vatsan päällä.
Eilinen päivä meni nukkuessa, ja yö meni siinä yhteen kyytiin.
Nyt on seuraavana odotettavissa piikki silmään 12.6. Joten kroppani on "vaiheessa".
Kai se on kohta uuden veroinen.

Kirurgiassa on menetelmät muuttuneet entisistä ajoista. Ennen olisi sinullekin tehty pitkä leikkaushaava navasta alaspäin ja aijaijai kuinka seuraavana aamuna olisi ollut vaikea päästä sängystä liikkeelle. Valtava edistysasket tuo tähystyskirurgia, niin säästävä hoitoajoissa ja potilaan toipumisessa.

Minä tuosta kun meinaa vanhuus tulla. Ei niin kauan hätää kun pystyvät viat korjaamaan ja hoitamaan. Aina pittää touhuta jottain, vaikka ei enää entiseen tahtiin kaikki suju. Kyllä minunkin on vielä Naantalissa pyörällä käytävä ja meriveteen uimaan sukeltaa. Nimenomaan sukeltaa niinkuin viime kesänäkin uimarannan laiturin päästä pää edellä. Pikkupojat innostuivat näyttämään taitojaan kun kerran mummokin sukelsi. Oli meillä hauskaa,pojat helssasivat minulle rannalta lähtiessään. 

Katleija tuossa mietti, että tämmöistä se on kun meinaa vanhaksi tulla. Jäi mieltäni vaivaamaan, sillä kaikki eivät meinaa.

Tapasin mieheni suvun edustajan, johon tutustuin nuorena morsiammena kauan sitten. Sukulainen oli tuolloin 3-vuotias, aivan ihastuttava lapsi, kikkarapäinen, puuhakas ja puhelias. Vuosien mittaan hänen vauhtinsa vain kiihtyi, hän oli urheilullinen, hyvä koulussa, mitä vanhemmaksi tuli, sitä paremmat piirteet ja olemus. Tyttöystäviä riitti. Vanhempansa ylpeilivät pojan vauhdista, kertoivat aina saavutuksista ja suunnitelmista. Hän opiskeli kaupallisella alalla, toimi monissa kaupan alan tehtävissä ja perusti sitten omia yrityksiä.
Hänellä oli perhe, vaimo ja kolme lasta ja omakotitalo, auto ja oma yritys, kun sitten kaikki alkoi rakoilla.
En tavannut häntä vuosiin, mutta kuulin, että ero tuli, talo meni myyntiin, uusi vaimo, uusi ero, ohitusleikkaus jne.
Nyt tapasin hänet sattumalta, ilmeisesti maksa on loppuun käytetty, elimistö kerää nestettä, jatkuva sairaalakierre, asuu vanhan isänsä kanssa, ei ilmeisesti pysty oikein syömään, koska on niin laiha, etten tunnistanut ensin lainkaan, tukka poissa jne.

Ei hän varmasti meinaa vanhaksi tulla. Ihmettelin jo silloin, kun ohitusleikkaus oli tehty, että eikö elämäntapoja pidä muuttaa tuollaisen operaation jälkeen, vähän rauhoittua, seurata terveyttään ja lopettaa sekä tupakat että alkoholit. Mutta ei kai se onnistunut sitten, koska nyt on tulos mitä murheellisin.

Tämä se on ikäihmisen musta puoli: Näkee monenkin ihmisen elämänkaaren alusta loppuun.

Onneksi olkoon
Noin se vain meni sutjakkaasti. Minunkin piti pistää mahanahkani ruiske päivässä oman operaationi jälkitunnelmissa. Olin mustelmilla kuin paremmankin tappelun jäljiltä.

Mutta muistotkin ovat jo haalistuneet niin mustelmista kuin muistakin toimenpiteistä.
Nyt kun vielä saisin sirot (?) nilkkani takaisin. Parempaan suuntaan olen jo menossa, menee kengätkin jo jalkaan ja kävely sujuu entiseen malliin.

Kesäkin on tullut. Ennustavat joka päivä hellettä, mutta villatakki minulla nytkin on päällä.

No niin, ohi on tältä kertaa!

Aikainen oli herätys eilen aamulla. Klo 7 piti olla sairaalassa ja 6 aikaan
lähti naapuri viemään ettei tarvinnut istua tuntia linja-autossa. Hyvät
naapurit ovat ihania.

Olin ensimmäisenä leikkausjonossa, leikkaus oli kestänyt melkein kaksi tuntia
mutta oli sujunut oikein hyvin. Tunnen sen itsekin, että kipu alavatsasta
on poissa. Ainoat hellät paikat ovat nuo kolme "napinreikää" vatsan päällä.
Eilinen päivä meni nukkuessa, ja yö meni siinä yhteen kyytiin.

Aamulla rondin jälkeen aloin hoputtaa kotiin pääsyä ja tilasivat sairaskuljetuksen
kotiovelle saakka. Hoito pelaa kyllä hyvin täällä, kunhan sitä ensin onnistuu
saamaan. Saan olla oma hoitajani ja ottaa ruiskeen joka päivä, kuutena päivänä
veritulpan estämiseksi.

Nyt on seuraavana odotettavissa piikki silmään 12.6. Joten kroppani on "vaiheessa".
Kai se on kohta uuden veroinen.   

Aika vähän puhutaan lääkkeiden sivuvaikutuksista. Minulla on iho sellainen se ilmoittaa minulle mikä lääke ei sovi. Verenpainettani on hoidettu v:sta 1977 lähtien. Silloin aloitettiin yleensä diureetilla (nesteenpoistolääke). Se häiritsi elektrolyyttitasapainoa mm kalium laski ja sitten taas piti syödä Kaliumtabletteja. Beeta salpaaja oli seuraava lääke. Hyvin monet aiheutti kutinaa ja ihottumia. Sitten tulivat nämä uuden sukupolven kalliit lääkkeet, joita edes kela ei alkuun korvannut.
Minulle aloitetiin Atacand 8 mg/pv, jota vuosien varrella nostettiin aina maximiin asti 32mg/pv. Kerroin kuinka toissavuona ilmestyi paha ihottuma, jonka vuoksi jouduin ihotautilääkärin hoitoon. Psoriaasia epäiltiin, mutta koepalat eivät dg:a vahvistaneet. Varmuuden vuoksi koepala otettiin kaksi kertaa, kun psoriaasi näytti niin varmasti olevan heidän mielestään.
Julkitoin epäilyni Atacandista ihottuman aiheuttajaksi. "Ei näin pitkän ajan jälkeen allergia ilmene", sanoi ihot. lääkäri.

Minulla on hyvä omalääkäri TK:ssa, jonka kanssa voi keskustella ja hän kuuntelee. Soitin hänelle ja kysyin josko hän kuitenkin kokeeksi voisi vaihtaa tuon Atacandin toiseen lääkkeeseen, ellei siitä ole kovasti hänelle vaivaa.
Uskokaa tai älkää, kuukausi lääkkeen vaihdon jälkeen saatoin iholääkkeen lopettaa ja nyt on iho ollut terve jo 2 vuotta.

Mitä tuo yletön särkylääkkeiden käyttö ihmisille tekeekään. Minun kolmeviikkoinen kivulias "noidannuoleni" vaati resepti lääkkeet. Ne teki pöpiksi ja suu oli kuiva kuin korppu. Onneksi sain ne lopetettua.
Nyt haluan omalääkärin juttusille saadakseni varmuuden että oliko selkäkipuni syynä fasettinivelen lukko ja miten voin sen estää ja miten voin jumpata.
On tämä tämmöstä kun vanhaksi meinaa tulla.

Kiitos Katleija!

Jalat ovat kohta ihan kunnossa. Olen ollut ilman A:a noin viikon päivät. Tilasin taas lääkärin ja menen näitten troppieni kanssa sinne. Ehkä nyt alkuvuodesta määrättyjen lääkkeiden syytä on myös se kihelmöivä kutina, joka on iskenyt parin kuukauden ajan. Iho punoittaa ja kutisee. Jos maltan olla koskematta kohtaan, lakkaa kutina jonkin ajan kuluttua, mutta kerrankos sitä ajatuksissaan raapaisee kutiavaa kohtaa. Sitten olenkin ihan pulassa.

Ikä ei tule yksin! Nämä murheet ovat pienet vielä, mutta kiusalliset.

Potutti, kun oli mentävä vähän parempaan tilaisuuteen, ja kintut olivat kuin ratapölkyt. Menin ostamaan "juhlahousut", kesämökin lähellä vaatekaupasta. Siellä ymmärretään, ettei jokainen asiakas ole ihannemitoissa, ja eri kokoja on kiitettävästi. No, sieltä sitten ostin housut, jotka peittävät jalkani, menin kaupungissa tilaisuuteen, joka kesti muutaman tunnin. Kun vaihdoin kotona arkiasuun, huomasin, että vastaostettujen laatuhousujen sivusauma on rispaantunut auki. Ne eivät ole suinkaan mitkään pillifarkut, huomattakoon. Onneksi oli sen verran pituutta jakussani, että ratkeamaa ei ainakaan oitis huomannut. Tyyki on sen laatuista, että sauma rispaantuu ihan harsoksi. Potuttaa. Nyt on mentävä vaihtamaan toisiin, toivottavasti kokoja on jäljellä. Soitin sinne oitis, ja he olivat ymmärtäväisiä.

  

mirjamarja kirjoitti:

Surffailin netissä, ja siellä osui silmiini tohtori Kiminkisen vastaus jollekin kysyjälle, että verenpainelääke Amlodipin saattaa aiheuttaa jalkojen turvotusta.

Tuo lääkkeesi kuuluu ns. kalsiumsalpaajiin, joilla on todella tuo turvotustaipumus. Minulle se määrättiin kerran, mutta en halunnut sitä käyttää turvotusten takia.
Kiminkinen on aika taitava lääkäri ja osaa kansantajuisesti selvittää asiat. Joitakin ärsyttää hänen puhetyylinsä.

Se on totta niinkuin MdK sanoi että kun silmät sulkee niin samalla se on ohi.  Ei hetkenkään ajan tajua nukutusajalta. Tekeeköhän ne operaation tähystyksessä. Silloin ei jäisi edes haavaa, jokunen reikä vain.
Huomisen jälkeen alkaa toipuminen. 

Tiedän että leikkaus on ohi siinä hetkessä kun silmät lupsahtavat kiinni.

Tuosta jalkojesi turvotuksesta tulee mieleen ruotsalaisen geriatrian
professorin tutkimus eräässä vanhusten hoitolaitoksessa, missä hän kävi
kaikkien asukkien lääkitykset ja lääkkeitten sivuvaikutukset läpi.

Eräällä naisella oli niin paha jalkojen turvotus että hän ei enää pystynyt
kävelemään vaan sai käyttää pyörätuolia. Tämä professori vaihtoi erään
särkylääkkeen, jota on saatavana sekä poretablettina että tavallisena.
En muista vaihdettiinko se poretabletista tavalliseen vai päinvastoin, mutta
turvotus hävisi jaloista ja muualtakin kehosta lyhyen ajan sisällä. Paino
putosi lähes 20 kg.

Verenpainelääkkeet ovat varmaankin sellaisia lääkkeitä että saa kokeilla
ensin, mikä sopii niin ettei saa sivuoireita. Minulla oli alussa sellainen lääke
josta sain aivan kauheita painajaisia. Isälläni oli sama juttu, eikä hän
ymmärtänyt että lääke aiheutti hänen painajaisensa, mutta niin pian kun
lääke vaihdettiin hävisi painajaisetkin.

Toivottavasti operaatio on ohi ennen kuin huomaatkaan. Niin kävi minulla joulun hujakoilla. Minulla kun ei ilmeisesti ole sellaista mielikuvitusta, joka ruokkisi pelkoja terveydestä. Jouduin korkean tulehdusarvon takia tiputukseen ja tutkimuksiin.
Lääkäri vain ilmoitti, että parin kuukauden kuluttua sitten sappirakon poistoon ja niin jäin odottelemaan tyynesti kutsua.
Nyt en enää mieltäni sillä vaivaa. Taaksejäänyt rakko!

Mutta ihan oikeasti ihmettelen, voiko sappirakon muistoksi seurata turvotus jaloissa, niin että jos haluan mennä ulos tänään, on pantava kengät jalkaan heti aamusta, muuten ei voi lähteä mihinkään.
Surffailin netissä, ja siellä osui silmiini tohtori Kiminkisen vastaus jollekin kysyjälle, että verenpainelääke Amlodipin saattaa aiheuttaa jalkojen turvotusta. Lääke määrättiin minulle tämän sappijutun yhteydessä. Siihen saakka olen syönyt vain Emconcoria.
Ajattelin, että kun olen tähänkin asti selvinnyt sillä jätän A:n pois, ja olen nyt ollut ilman 3 päivää. Turvotus on miltei kokonaan poissa. Vain aavistus jäljellä ja kosketusarkuutta. Luottaisinko Kiminkiseen?
Tämä turvotus huoletti minua paljon enemmän kuin vuodenvaihteen sappijuttu. Tämä tuntui niin typerältä, varsinkin kun lääkäri sanoi, että ei tuo nyt vielä mitään, olen nähnyt pahempiakin nilkkoja. Sanoin hänelle, että tämä riittää minulle, ja hän käski hankkia tukisukat. Milläs hankit, jos kintut ovat kuin ranskanpullat! Mutta siis tuli olo, että on ihan luonnollista, että jalat saavat turvota ja haitata kävelyä ja estää kenkien käytön, pahempaakin on nähty!

Näinä tee-se-itse-aikoina on ilmeisesti täysin luonnollista olla oma lääkärinsäkin. Saan ehkä hankituksi ne sukatkin, jos oikeat mitat jaloista vielä löytyvät.

Kiitos Katleija!

Olen vieläkin vähän pyörällä päästäni enkä muistanut sanoa että
lääkäri luokitteli löydöksen kystaksi. Minkälaatuinen se on selvinnee
aikanaan. Mutta on siinä kystä kyllä!

Nukkumisesta ei tahdo tulla mitään, kun ajatukset surraavat päässä
siinä vaiheessa kun pitäisi rentoutua ja nukkua.
Tietenkin ajattelen myös onko odottaminen ollut huono asia.
Sanoin jo huhtikuussa aikaa varatessa että entäpä jos se on vaikka
syöpää ja hoito viivästyy, mutta ei sanottu oireista päätellen olevan
mitään vaaraa. Ehkä olisi pitänyt valittaa kauheasti ja tekeytyä
huonommaksi kuin kuin mitä on kipujen sietokykyä?