Aamuhöpinöitä

Niin mekin täällä kalliolla kukkulalla juttelemme kesällä enemmän ja
olemme yhteyksissä kun jokainen puuhastelee tontillaan. Tänä kesänä
varsinkin, kun ei ole satanut juuri ollenkaan, olemme melkein asuneet
ulkona. Talvella nähdään useimmiten lumitöitten merkeissä.

Tuntuu kuin eläisimme hieman erillään muusta asutuksesta, koska tänne
kalliolle ei yleensä vahingossa eksytä vaan ainoastaan "asioimaan".
Kaikki vieraat huomataan heti ja ihmetellään että kukahan tuo on, mitä
lienee asiaa ja kenelle meistä. Kun muutin tänne, sain ensimmäisinä
vieraina erään ystäväparin yökylään. Heillä oli koira mukana ja mies meni
aamulla tuohon vastapäiselle kallion kukkulalle koiraa ulkoiluttamaan, niin
yhdestä talosta oli tultu kysymään kuka hän on ja ketä hän etsii!
Sosiaalinen kontrolli toimii, eikä tänne tuntemattomat tule huomaamatta.

Meillä on hieman rahaa kassassa kun maksamme joka vuosi pienen summan
yhteisiin kukkalaatikoihin ostettaviin kukkasiin ja muihin yhteisiin menoihin.
Joka kesä järjestämme myös yhteisen illan ja grillaamme, jos on hyvä ilma,
juomme kahvia (ja omia juomia joka haluaa). Tänä kesänä istuimme
erään naapurin lasiterassilla ja söimme voileipäkakkua, jälkiruoaksi kahvia
ja hyvää kahvileipää.
Välillä saattaa olla aivan spontaaneja kahvikekkereitä. Olemme kaikki jo
eläkeläisiä. Nuorin on 68 ja vanhin 89, muut siltä väliltä. Pari naapuria on
kuollut tänä aikana kun olen asunut tässä talossa.
Näitä naapureita tulee ikävä se päivä kun pääsen muuttamaan tavalliseen
asuntoon.

piti käydä korjaamassa tuo otsikko Ammuhöpinät Aamuhöpinöiksi  

Näin kesäaikaan tulee paljon enemmän pidettyä yhteyttä naapureihin. Meitä yksineläviä vanhoja naisia on aika monta taloyhtiössämme. Jotkut ovat eläneet tällä alusta 1967 asti ja ovat jo yli kahdeksankymppisiä.
Tuolla pihalla olemme istuskelleet ja maailmaa parannelleet, talon asiat on selvitetty, mihin ja millaisia uusia asukkaita on tullut kuka kuollut ja kuopattu ym ym.

Minn rapussani on kolme sijoitusasuntoa, joissa vuokralaiset aina silloin tällöin vaihtuvat. Onneksi ovat olleet rauhallista väkeä. Viimeksi tuohon yksiöön muutti nuori nainen. Samoihin aikoihin kellariin kylmäkomeron eteiseen ja kylmätiloihinkin ilmestyi kasat tyhjiä pahvilaatikoita. No niitä sitten pähkäiltiin ja joku oli IHAN varma että tytön ne ovat. Minut kun tiedetään yllytyshulluksi koettivat saada soittamaan vain tytön ovikelloa ja komentamaan korjaamaan laatikot.

No, minä ratkaisin asian niin että printtasin ilmoitustaululle ystävällissävyisen kehoituksen laatikoiden omistajalle korjata lootat pois kartonkijätteisiin.
Oottelin aikani mutta mitään ei tapahtunut. Koska tiesin pommin varmasti että kukaan muu ei niitä korjaa eivät huoltomiehetkään luvanneet, minä sitten otin puukon ja purin laatikot ja hiissasin ne kartonkijäteisiin. Tein sen homman iltahämärissä säästyäkseni päivittelyltä.
Säästin asian "käsittelykuluja" muilta, sillä siellä ne olisivat maailman tappiin lojuneet. Turkulaiseen mentaliteettiin ei kuulu tehdä mitään mikä ei "minulle kuulu". Tyttö ei muuten kauan talossa pysynyt vaan muutti pian pois
Muuten kyllä ihmiset ovat holtittomia, ei mitään järjestystä.