Murheellista seurattavaa

Tällaisia ihmisiä ei voi oikeastaan kukaan auttaa, vaan muutoksen on
tultava omasta itsestä, että se olisi pysyväistä. Ehkä uskoon tuleminen
tai joku muu "tärisyttävä" kokemus saisi havahtumaan ja muuttamaan
elämän kulkusuuntaa jatkossa. Poliisit ja linnareissut eivät enää pelästytä.
Täytyy olla jotakin muuta.

  

Tämän naapurin alamäki senkun jatkuu. Ei voi kuin murehtia, kun näkee, että ihmisen koko elämä on hunningolla, on ollut ja jatkuu vuodesta toiseen.
Hän asuu nyt yksikseen perheen asunnossa, josta on katkaistu sähkö ja kaukolämpö.
Uudenvuoden aattona oli kiertänyt pyytämässä rahaa naapureilta, ja jostain oli varmaan saanutkin, koska oli ilmeisesti ehtinyt Alkoon. Iltapäivällä oli pihassa sitten kaksi poliisiautoa. En tiedä veivätkö miehen mennessään, koska en sentään lähtenyt tiedusteluretkelle.
Asuntomme ovat puurakenteiset ketjutalot, jotka kyllä palavat soihtuna jos tuli irti pääsee. Kaveri joutuu käyttämään kynttilöitä valaisuunsa. Mitenköhän tästä talvesta selvitään, lähinaapurit varmaan joutuvat olemaan varuillaan kaiken aikaa.
Syksyllä hän oli käyttänyt pihassa hiiligrilliä, onnistunut kaatamaan hökötyksen, polttanut itsensä ja sytyttänyt pihanurmen, mutta pahimmalta vältyttiin silloin.

Suku on hänet hylännyt, kukaan ei käy, äitimuori on muuttanut kuulemma Pohjanmaalle. Joku oli nähnyt hänet kantamassa isoja kasseja autoon. Ilmeisesti tyhjentää huushollia.

Tällaiseen radaltaan suistuneeseen mieheen varmaan ei tepsisi mikään muu kuin uskonnollinen kääntymys, niin että onnistuisi pyristelemään korkeimpien voimien avulla kaikesta vanhasta irti. Jotkuthan ovat joskus onnistuneet. Ei taida vain sopivaa käännyttäjää löytyä tähän hätään.

     

Veikkaat oikein. Hän pukeutuu joka aamu tummaan pukuun ja kävelee salkku kainalossa jonnekin. Hän on vetänyt oikeuteen naapurin, joka oli rikkonut heidän kuistinsa oven.
Hän tekee "bisnestä" ja säilyttää luvatta kaverin autoa ja peräkärryä muiden makamissa parkkiruuduissa, koska niitä tarvitaan tärkeissä ajoissa.
Hän uskoutui miehelleni kaikista niistä vääryyksistä, joita hän oli joutunut kohtaamaan tämän naapurinsa takia.

Pariin viikkoon ei ole ollut maisemissa. Toivottavasti löytyy joku luukku hänelle, ettei ihan kuusen oksalle joudu.

Raaka veikkaus, että mies kokee kohtalonsa muiden aiheuttamaksi! Ei pysty muuttamaan suuntaa.

Tosi murheellinen tarina. Keski-ikäinen mies ja tulevaisuus alkaa
hänelläkin olla takanapäin.
Mitä tuosta asunnon pakkomyymisestä seuraa, saattaa olla
aikamoinen isku. Mahtaako olla kypsä pyytämään apua ja muuttamaan
itse lopputaipaleensa suuntaa, vai räjähtääkö? Onhan sitä ruutia
varmaankin kertynyt vuosien mittaan...
 

Jatkoa tähän surulliseen tarinaan, että poika on nyt yksinään asunnossa, koska äiti sai tarpeekseen ja muutti jonnekin. Pojalla ei ole rahaa mihinkään, vuokrarästejä kuukausia, sähkö ja lämpö maksamatta ja katkaistu. Talo on pimeänä ja kylmillään, talvi pukkaa päälle. Taloyhtiö on alkanut myydä huoneustoa, pilkkahinnalla, koska niin paljon maksamattomia laskuja on rästissä.
Asunto on saatava myydyksi, sillä sitä ei voi päästää jäätymään. Yhtiö tekee isoa kattoremonttia parhaillaan, ja sen vuoksi yhtiövuokrakin kaksinkertaistui pariksi vuodeksi.

Murheellista on, ettei ketään pojan ongelmat kiinnosta. Tietenkin ollaan vain tyytyväisiä, kun häirikkö katoaa maisemista, mutta hänen on oltava itsensä kanssa ikuisesti. Vaikea ymmärtää, mihin hän nyt joutuu.

Meidän taloyhtiömme teki jo 20 v. sitten uudet katot, koska niistä oli aina ongelmia talvisin. Naapuriyhtiö ei lähtenyt samaan urakkaan, vaan teki korjauksia talo talolta näihin päiviin saakka. Nyt sitten vauhdilla uusitaan kattoja kovalla rahalla.
Yhtiössä on jo 3 asuntoa myynnissä ja lisää on tulossa.

 

Tähän ikään mennessä on nähnyt monenlaisia ihmiskohtaloita. mm. lapsia, joiden elämä on mennyt vinksalleen jo ennen kouluikää.
Yksi tällainen on naapurustossa. Poika syntyi kahdelle teini-ikäiselle aikanaan. Isä oli sittemmin autokuski, äiti tilapäishommissa, kaupan hyllyillä, siivoojana jne. mutta lyhyitä aikoja, sillä tähän meidän naapuriimme muuttaessaan perheessä oli jo kaksi poikaa. Isälle maistui juhliminen, ja uskon, ettei äitikään lasiin sylkenyt. Kolmas poika syntyi, kun esikoinen oli kouluun menossa.
Hyvin nuori äiti lapset hoiti, puki ja syötti, mutta oli siinä tietämistä, kun kolme vikkelää poikaa vilisti sisään ja ulos. Kova komento aina silloin tällöin, karjuntaa ja huutoa, mutta pianhan se ohi meni ja sama iloinen mekastus jatkui. Neljäs poika syntyi sitten muutaman vuoden kuluttua. Esikonen oli silloin teini-iässä. Ristiäisiin kutsuttiin sukua ja juhlat aloitettiin jo ristiäisten aattoiltana.
Aamukahvilla isä sai "slaagin" ja kuoli siihen paikkaan perheen silmien edessä.

Raha oli ollut jo muutenkin tiukassa ja nyt meni isän tienestit. Teini-ikäisellä oli kaikenlaista tarvetta, joten hän oppi livahtamaan naapureihin ja tyhjentelemään kukkaroita.
Ei sitä aluksi edes käsitetty, moni vain ihmetteli. Kunnes jäi kiinni.
Muutakin tapahtui ja poika oli välillä linnassakin.
Viina ja huumeet tulivat mukaan jo aikaisessa vaiheessa. Nuoremmat pojat lähtivät kotoa heti kun pääsivät, mutta tämä vanhin jäi peräkammarin pojaksi, työttömäksi ja viinaan meneväksi. Meille naapureille on aina ollut kohtelias ja hyväkäytöksinen. Leikkasi nurmikot ja pensaat.

Ajokortti on mennyt, pari autoa on ajanut solmuun, rattijuopumuksesta ollut lirissä monta kertaa, ja eilen ajoi taas tosi kolarin, kahteen autoon liikennevaloissa ja pakomatkalla vielä jonnekin muuallekin, puhalluksessa oli 4,6 promillea. On nyt 43-vuotias, pitkäaikaistyötön alkoholisti.

Tietenkin kaikki tekoset ovat hänen omiaan, en niitä puolusta, hänhän olisi voinut tappaa itsensä ja muut pahimmassa tapauksessa!
Olen vain aina ajatellut, että hänellä ei ole ikinä ollut rauhallista ja ymmärtävää kasvatusta, vaan hän on aina ollut se joka on kolttoset keksinyt ja tehnyt ja rangaistu. Ajattelin jo hänen lapsena ollessaan, että hän on surullinen esimerkki laiminlyödystä lapsesta.

Vaikea on ollut sivusta seurata, eikä tämä ole ainoa. Ystävättäreni pojan kohtalo on samaa rataa kulkenut, ja siihen yritin puuttua aikoinani, koska tosiaan olimme läheiset ystävykset, mutta ystävättäreni mies sai raivokohtauksen ja kielsi minua sanomasta sanaakaan hänen kasvatusmetodeistaan.
Se poika ei ole linnassa, mutta välit äitiin täysin katkenneet jo vuosia sitten.