Poikani oli morsiamensa kanssa käymässä luonani viikonloppuna. Auton perä oli
täynnä tyhjennettyjä muuttolaatikoita, joita tulen tarvitsemaan kun/jos muutan
itse. Hänellä ja minulla on ollut yhteisessä käytössä muuttolaatikot. Pariskunta
on äskettäin muuttanut yhteen asumaan ja muuttolaatikot vievät liikaa tilaa
heidän pienessä varastossaan.
Pyysin poikaa käymään läpi kaiken roinan mitä hänellä on minun varastoissani,
mm. kaikenmaailman kemikalioita joita hän on käyttänyt vanhaa autoa korjates-
saan ja huoltaessaan. Sitten oli monta painavaa laatikkoa koulukirjoja ja muita
lapsuusajan muistoja, jotka hän vihdoin viimein kävi läpi. Osa edelleen säilytet-
täväksi, osa kaatopaikalle heitettäväksi.
Hänen autonsa oli paluumatkalla yhtä täynnä kamaa kuin tulomatkalla, koska
hän sai viedä "edelleen säästettävät" tavarat mennessään.
Heidän lähdettyään kävin vielä kerran läpi kaatopaikalle luokiteltuja kamoja ja
pelastin läjästä mm. aivan ensimmäiset kouluvihkot, jonkun ainevihkon, käsi-
töitä (puu- että ompelutöitä), jokunen piirustusmappi jne. Ensimmäinen koulureppu
pelastui myös. Aion pestä sen ja laitan siihen sitten nuo muut pelastetut objektit!
Ajattelin että nyt alkaa napanuora olla lopullisesti poikki ja pojan kouluaika
muistoineen, kirjoineen työvihkoineen, tentteineen häviää Västervikin kunnan
lämpökeskuksen uuniin kunhan saan lastattua kaikki säkit ja laatikot omaan autooni.
Toivottavasti en ehdi katua ja ala aukoa säkkejä "pelastaakseni" vielä jotakin!
Haikeita tällaiset aikajaksojen päätökset ovat!