Eikös olekin hauskaa olla perinne? Itse en tiedä, olenko perinne vai mikä, mutta
olen kuulemma se täti joka OSASI leikkiä ja keksiä kaikenlaista hauskaa ajankulua.
Olen miettinyt mistä se mahtaa johtua, että minusta tulee aina lapsellinen lasten
seurassa. Ehkä se johtuu siitä, että tuntui ettei lapsena saanut leikkiä tarpeekseen.
Muistan että minulla oli vintillä piilotettuna nukke, jolla leikin salaa aina kun oli
tilaisuutta. Minulle olisi naurettu jos olisin leikkinyt sillä toisten nähden. Olinhan jo
iso tyttö.
Sisarusteni lapset muistelevat aina tavatessa, mitä kaikkea tehtiin yhdessä. Lapset
ovat 9-53 ikävuosien välillä.
Viimeksi olin kotimiehenä veljen perheessä ja 9-vuotias olisi halunnut että olisin
jäänyt heille asumaan pysyvästi.
Pääasia, ettei käy mielessä että nyt se kauhea täti tulee käymään!