Lankkuaidan koristeet

Toissa syksynä istutin 2 kpl kun olin saanut tuon säleikön valmiiksi.
Kyllä se kasvoi nopeasti ja oli pitkiä rönsyjä täynnä jo viime syksynä, mutta nyt tämän
kesän aikaan siitä on tullut tiheämpi. En ole leikannut sitä ollenkaan, mutta rönsyt olen
kietonut säleikköön sitä mukaa kuin ne alkavat roikkua valtoimenaan.

Olen tyytyväinen "näkösuojaan", kottikärry ja ruohonleikkuri ym. työkalut ovat piilossa
säleikön takana.

Kyllä on kaunis. Oliko sinulla valmiina tuo villiviini, missä ajassa se on ehtinyt noin kasvaa.

Syksy alkaa värittää tontilla kasveja, mutta muuten ei vielä luonnossa
näy kovin paljon ruskan värejä. Täällä on ollut vielä liian lämmintä, öisinkin.

Omin käsin nikkaroimani säleikkö on saanut nätin värisen peiton peittelemään tekoviat.

Ystadissa on kasvuvoimaa! Tämäkin sinisade (Wisteria sinensis) pitää kyllä kattotiilet
paikoillaan syysmyrskyn tullen!

St Marian kirkko keskellä kaupunkia oli pitkään kokonaan villiviinin peittämä, mutta
sitten otettiin viini pois seiniltä ja katolta (katsottiin että ehtoollisviini riittää) ja siitä
tulikin seurakunnalle kallis lasku ennenkuin tiiliseinät oli puhdistettu.
Mahtavan näköinen villiviini oli kesävihreydessään ja sitten syksyn tullen kun lehdet
muuttuivat punaisiksi, kunnes sitten talven yli oli paljaat liaanit.

Tänään on meillä aurinkoista ja lämmintä, n +25º.

mirjamarja kirjoitti:

Tuota pitääkin koettaa ensi vuonna, sillä koreahan salaattikin on.

Kannattaa kokeilla. Istutin siemenet Mustaan Puutarhamultaan. Olisiko siinä jääsalaatin kasvuihmeen salaisuus?

Tuota pitääkin koettaa ensi vuonna, sillä koreahan salaattikin on.
Minulla on ollut vastaavassa lootassa orvokkeja, mutta ne riehaantuvat joskus kasvamaan pituutta niin että retkottavat reunan yli kuin mikäkin riippuva puutarha.

Tästä lankkuaidan koristeesta on ollut tänä kesänä paljon iloa. Kylvin jääsalaattia ulkovajan aitauksessa olevaan kukkalaatikkoon. Aikaisemmin siinä on ollut krasseja, mutta tänä keväänä unohdin ostaa siemenet. Olipa hyvä unohdus. Nyt olen saanut kesäkuusta saakka herkutella päivittäin tuoreella jääsalaatilla. Ihme salaatti! Kasvaa aina uutta raikasta ja rapeaa syötävää, vaikka poimin sitä päivittäin aimo annoksen. Kuinkahan kauan se jaksaa?

faari kirjoitti:

Tehän tietysti istutatte ne samat kuuset rajalle?

Hah!

Naapuri lähetti miniänsä sanomaan, että hän voi joustaa jonkin verran, sillä voihan rajassa olla hiukan mutkia.
Odottelee naapuri vain, että asiasta tullaan sopimaan, hän lupasi olla kinastelematta. Kun hän on rakentanut aidan ja istuttanut kuusia meidän puolelle polun päälle, niin tunnemme todellakin suurta kiitollisuutta, että hän lupaa olla kinastelematta.

Onneksi olimme juuri lähdössä kaupunkiin kun tämä sovinnon ele tultiin tuomaan, joten voimme unohtaa sen.
Me nimittäin saattaisimme tuntea houkutusta kinasteluun, ja sitähän olemme yrittäneet välttää jo vuodesta 1992, jolloin aita rakennettiin vaikka kuinka vetosimme viralliseen lainhuudatukseen ja rajapyykkien sijaintiin.

mirjamarja kirjoitti:

Aita!
Tuleepa mielenkiintoinen juhannus, kun naapuri ja me tapaamme toisemme tonttiemme rajalla. Naapuri nim. on aidan lahoamisen jälkeen alkanut siirtää metsäkuusia polkumme reunaan, ja me revimme niitä pois jatkuvasti, sillä kukapa haluaisi poluilleen kuusiaitaa.

Tehän tietysti istutatte ne samat kuuset rajalle?

Katleija kirjoitti:

...kunnes pyydätte virallista rajatarkistusta virkamieheltä, jolle asia kuuluu.

Metsänhoitoyhdistyksen edustaja on ihan laillinen maanmittari, ja hän alaisineen teki työn kummankin osapuolen poissaollessa.
Haluamme vain tietää missä raja kulkee, koska sääntöjen mukaan ei alle 5 m saa uudisrakennusta rakentaa, ja tyttärellä on aikeissa pykätä uusi piharakennus tontille. Rajahan on aikanaan mitattu ja merkitty v. 1968, ja metsänhoitoyhdistyksellä on tonteista kartat.
Tonttimme on siitä kohtaa niin kapea, että tarkennus on paikallaan. Meidän puolemme kapenee kapenemistaan rantaan mennessä, joten uusi riidanaihe muhisi vajan rakennuksen kohdalla.

Sanoin perheelle päättäväisesti, että asia on tällä pihvi: Raja on mitattu ja asiasta ei tarvitse keskustella sen enempää. Me maksamme laskun, joten naapurille ei tule kustannuksia.
Vuosikymmenien ajan naapuri on jäynännyt sinnikkäästi, ja me olemme pitänet suumme kiinni. ...On ihan järjetöntä meidän mennä mukaan kiusantekoon. Pelkkää keskustelua ei synny kuitenkaan.

Metsäkaistaleella ei ole mitään käyttöä, kuuluu se sitten kummalle puolelle tahansa. Puut ovat tällä kohdalla pelkkiä näreitä ja pihlajaa, maan peittää mustikat.

... ...

Tuollainen rajariita oli eräällä ystäväpariskunnalla, joka osti vanhan omakotitalon
Göteborgin ulkopuolelta. Lähellä oli vaan yksi naapuri, joka oli ottanut osan ystävieni
tontista parkkipaikakseen, koska "alue on ei-kenenkään-maata". Ystävieni tonttia ei
oltu aikaisemmin mitenkään rajattu, mutta tonttikartan mukaan naapurien omima
parkkipaikka oli heidän tontillaan. He kutsuivat maanmittausviraston mittamiehet
merkkaamaan rajat kunnolla. Maksoihan se tietenkin, mutta välttyvätpähän
riitelemästä jatkossa.

Ystäväni istuttivat tontin ympärille pensasaidan, joka kasvaa korkeaksi. Naapurit
alkoivat leikellä pensasaitaa, tallasivat taimia matalaksi ja yrittivät alkuun tehdä kiusaa.
Ystäväpariskunta laittoi tontin ympärille vielä korkean verkkoaidan, jotta pensasaita
varmasti saisi olla rauhassa. Sanoivat vaan naapurille että verkkoaita laitetaan, ettei
kauriit ja muut metsän elävät pääse tekemään tuhojaan.

mirjamarja kirjoitti:

Nyt pyysimme metsänhoitoyhdistyksen miehet merkkaamaan rajan, kun se aita on poissa. Heidänkin asenteensa on, että raja on jana kahden kiven välissä, kuten virallisessa lainhuudossakin v. 1968 on merkitty.

Epäilen rajaerimielisyyksien jatkuvan, kunnes pyydätte virallista rajatarkistusta virkamieheltä, jolle asia kuuluu. Ja viisasta on tehdä se yhdessä naapurin kanssa ja olla paikalla toimenpiteen ajan. Teillä on jo pitkään tuo asia muhinut ja ehtinyt tehdä myyräntyötä sisikunnassanne, ei hyvä. Naapurikin on oikeassa olevinaan.

Aita!
Suomessa on kulemma yksi suurimmista naapuririitojen aiheista aidat, tontin rajat ja istutukset.
Jokainen varmasti tuntee jonkun, jolla näitä murheita on ollut, tai sitten on itsellä.

Meillä on mökillä naapurin kanssa 150 m yhteistä rajaa. Rajakivi on rannassa venevajan takana, ja toinen on meidän pihanurmikolla. Kivien välissä on metsää ja mäkeä, niin että silmämääräisesti ei rajaa voi arvioida tarkasti. Aikanaanhan se tietenkin oli merkitty, mutta metsää on kaadettu ja raivattu, niin että raja on ollut vuosia epäselvä. Meidän saunapolkumme luikertelee pihalta rantaan kivien ja puiden välistä rajaviivan tuntumassa.
Naapuri rakensi aidan saunapolkumme päälle ja kovan suukovun jälkeen siirsi sitä 2 metrillä. Hänen mielestään raja kulkee pitkin polkua. Meidän käsityksemme mukaan raja on suora viiva kahden rajapyykin välillä.
Emme tapelleet aidasta sitten sen enempää, vaikka se oli ihan hirveän näköinen ja lahosi pystyyn vuosien saatossa, kunnes romahti lopullisesti viime vuonna.
Nyt pyysimme metsänhoitoyhdistyksen miehet merkkaamaan rajan, kun se aita on poissa. Heidänkin asenteensa on, että raja on jana kahden kiven välissä, kuten virallisessa lainhuudossakin v. 1968 on merkitty.
Kävi niin, että raja mittaajien mukaan on 3-4 m. polun reunasta naapurin puolella. Meidän tontimme tässä kohtaa onkin aika paljon isompi kuin olemme luulleetkaan, 150 m pitkän ja 3-4 m leveän kaistaleen verran.

Tuleepa mielenkiintoinen juhannus, kun naapuri ja me tapaamme toisemme tonttiemme rajalla. Naapuri nim. on aidan lahoamisen jälkeen alkanut siirtää metsäkuusia polkumme reunaan, ja me revimme niitä pois jatkuvasti, sillä kukapa haluaisi poluilleen kuusiaitaa.
Saunapolkumme ei häiritse naapuriamme millään tavalla, sillä hän ei edes näe siihen omalta pihaltaan, mutta arvelee kuitenkin, että kiusa se pienikin kiusa.

Frederiikka kirjoitti:

Tunnustan, että mieliala on ollut viime päivinä lumihuolista apea. Mielessä on käynyt, ettei tämä asumismuoto ole enää minulle järkevää kovinkaan montaa vuotta.

Sama täällä! Ensimmäisen kerran näinä kahdeksana vuonna täällä maalla tuli
mieleen, että ei taida yli seitsemänkymppisen kroppa kestää toista tällaista
talvea!

Rupesin jopa katselemaan asuntoilmoituksia myynnissä olevista vapaista
asunnoista, että jos sittenkin vaihtaisi toiseen asumismuotoon...
Mutta äkkiä karisi ne ajatukset, kun näin että tämän talon hinnalla ei saa
kuin pahaisen 2 h+k asunnon, kuukausimaksut olisivat siitä huolimatta samat
kuin talossa. Ei olisi omaa saunaa, ei uimapaikkaa kesällä vieressä, ei samoja
ulkoilumaastoja eikä samoja tiloja, jotka ovat joskus tarpeen, varsinkin kun
tulee isompi joukko vieraita.

Ajatukset ovat muuttuneet nyt siihen suuntaan, että on löydettävä ratkaisuja,
jotka helpottavat asumista. Naapurit ovat kaikki vanhoja, 65-87 vuoden väliltä.
Olemme auttaneet toinen toisiamme.
Jokainen haluaa kuitenkin asua talossaan niin kauan kuin se on mahdollista.

Kaikki muut, paitsi minä, ovat tällä kylällä syntyneet ja kasvaneet. Minä olen
kuitenkin tottunut vaihtamaa paikkakuntaa, mutta tällä kertaa ottaa ensimmäisen
kerran elämässäni sellainen ajatus vastaan.
Jotakin on keksittävä!

mirjamarja kirjoitti:

Minä luotan kevätauringon voimaan. Hämärä muistikuva aikaisemmilta kaukaisilta lumivuosilta on, että kunhan aurinko alkaa paistaa, niin hanget hupenevat silmissä. Eivät lumet kokonaan vedeksi muutu. Kyllä lumesta haihtuu varmaan puolet ilmaan, kuten vesi valkopyykistä ulkona narulla. Hyvä tuuli vielä, niin lumet sulavat.

Ihanan lohdullista luettavaa! Tuollaiseen kevätauringon voimaan haluan minäkin uskoa. Vuodatin tuolla "Arkeologisissa kaivauksissa" lumikuormaani ihan olan takaa. Tunnustan, että mieliala on ollut viime päivinä lumihuolista apea. Mielessä on käynyt, ettei tämä asumismuoto ole enää minulle järkevää kovinkaan montaa vuotta.

Minunkin lankkuaitani lumikoristeet hivelevät silmää tänä talvena. Tänään pudottelin luudalla suurimpia lumitöttöröitä alas, ettei aita ala kallistua. Huomasin, että yllättävän painavaa lunta oli. Onneksi kevätaurinko tulee pian avuksi lumitöihin.

MdK kirjoitti:

...ei ehkä tarvitse kastella etupihaa koko kesänä, kunhan kaikki lumet
on sulaneet ja häipyneet jonnekin maan uumeniin.

Minä luotan kevätauringon voimaan. Hämärä muistikuva aikaisemmilta kaukaisilta lumivuosilta on, että kunhan aurinko alkaa paistaa, niin hanget hupenevat silmissä. Eivät lumet kokonaan vedeksi muutu. Kyllä lumesta haihtuu varmaan puolet ilmaan, kuten vesi valkopyykistä ulkona narulla. Hyvä tuuli vielä, niin lumet sulavat.
Nyt ei ole edes suojakelejä ollut, niin että välissä ei ole jääkerroksia.

Ensi viikolla on maaliskuu!

Viikonlopuksi uhkaavat jäätävillä vesisateilla. Kiitos ja ylistys, että lumet eivät enää paina kattoa.

mirjamarja kirjoitti:

Rhododendronit ovat olleet joulusta asti lumen peitossa, ja nyt niiden päällä on 2 m kasa lunta . Samoin muidenkin talon lähellä kasvavilla kasveilla. Onkohan keväällä puutarhan uusiminen edessä! No kyllä sitä jo kannattaakin miettiä, kun olemme asuneet tässä jo kohta 40 v.

Kun kaivelin etupihan seinänvierustaa, niin sieltä jostakin pikotti rhododendronin vihreä lehti.
Muutama vuosi sitten halkesi pensas kahtia kun olin luonut sen päälle lunta. Luultavasti
tämä jäljellä oleva puoliskokin on nyt murtunut, kun nurkalla on pari metriä lunta.
Ainoa lohtu on että ei ehkä tarvitse kastella etupihaa koko kesänä, kunhan kaikki lumet
on sulaneet ja häipyneet jonnekin maan uumeniin.

Meidän lankkuaitaa koristaa lumikerros tällä hetkellä. Katolla oli n. 70 cm lunta, ja tänään se pudotettiin alas. Lankkuaita on 2 m korkea. Lumikinokset yltävät sen kanssa tasoihin. Ikkunoista ei paljon muuta näe kuin lumikasoja. Linnut saavat odottaa ruokaansa jonkin aikaa, sillä ruokintapaikalle on kaivauduttava monta metriä.

Eilen oli ulko-oven avaaminen niin työlästä, että oli uskottava, että lumi painaa nyt liikaa. Tänään poika ja pojanpoika tulivat hätiin. Kiitollisin mielin katsoimme, kuinka lumet pöllysivät ikkunoiden ohi. Isäntä sanoi, että häneltä olisi takuulla mennyt ainakin kaksi päivää tuossa työssä.

Rhododendronit ovat olleet joulusta asti lumen peitossa, ja nyt niiden päällä on 2 m kasa lunta . Samoin muidenkin talon lähellä kasvavilla kasveilla. Onkohan keväällä puutarhan uusiminen edessä! No kyllä sitä jo kannattaakin miettiä, kun olemme asuneet tässä jo kohta 40 v.

joka iltapaiva kello 2 tama mies soittaa ovikelloa ja vie meidan roskat ym,en ole kysynyt mita kuormalle lopulta tapahtuu

Pitänee sanoa niinkuin "Kerman Kalle" sanoi sään kyselijöille: Ilimoja riittää!
Kalle oli kanavamiehenä (lussirenkinä) Kerman kanavalla ja piti kirjaa sääilmiöistä.

MdK kirjoitti:

Tämän tähtisilmän laitoin koriin keväällä ja se kieltäytyy lakastumasta, vaikka ollaan marraskuun lopussa. Katsotaan kuinka kova pakkanen sen nujertaa.

Voi, miten kaunista! Ei tähtisilmäsi välttämättä edes halua lakastua. Kampaajani kertoi unohtaneensa sen menneenä talvena ulos ruukussa ja siinä se säilytti lehtensä kevääseen saakka. Hyvältä oli näyttänyt lumihunnun alla lehdet ruskistuneinakin.

Minulla on lankkuaidat koristelematta. Laitoin taloni ikkunoiden alle ja kuistille ruukut, joissa on kanadantuijaa ja callunoita. Asetelmia kertyi seitsemän eikä näy missään. Ellei niitä olisi, saattaisi "näkyäkin" viherpeukalon silmissä. Unohdin kaupunkimatkallani ostaa paristot kameraan, joten kuvien laittaminen amppeleistani ei nyt onnistu. Onneksi muistin ostaa sentään porkkanat.

On tämä ilmaston muutos ihmeellistä. Tänäänkin haravoin lehtiä nurmikolta, kun tammi vihdoin suostui viimeisensä luovuttamaan. Lämpöasteet hipovat kymmenen tienoilla ja sataa tihuttaa melkein joka päivä. Nurmikkokin kasvaa. Sen leikkaus jouluksi olisikin uusi joulusiivouksen muoto. Lupaisivatkohan vaarin sääkartat valkeaa joulua? Tulisi minunkin lankkuaitani koristelluksi.

Tämän tähtisilmän laitoin koriin keväällä ja se kieltäytyy lakastumasta,
vaikka ollaan marraskuun lopussa. Olin ajatellut laittaa sen tilalle valkoisen
kanervan niinkuin portin toisella puolella laatikossa on, mutta en ole raskinut
heittää pois. Katsotaan kuinka kova pakkanen sen nujertaa.