omaishoitajana

Kyllä omaishoitajan osa on raskas. Olen nähnyt kun oma äitini oli isälle hoitajana,
pari kuukautta ennen isän kuolemaa vietiin hänet sairaalahoitoon. Äiti oli jo 83 v,
elämän kuluttama itsekin mutta täytti tunnontarkasti lupauksensa "kunnes kuolema
meidät erottaa". Eli itse vielä 10 vuotta leskenä ja nautti "helpoista päivistään".
Äidistä oli aika ihmeellistä että kun viralliselta taholta päätettiin, että isä tarvitsee
hoitajan ja äidiltä oli kysytty jaksaisiko hän ainakin yrittää ja että hänelle maksettai-
siin hoitopalkkaa.
Äiti nauroi ja sanoi että hänhän on saanut koko ikänsä hoitaa isää, vaikka isä oli
nuori ja terve, niin hän oli kuin pikkulapsi avuton ja passattava. Eikä hän ole hoito-
palkkaa ikinä saanut. Sai tuonkin ihmeen kokea.

Tuolla naama kirjassa MDK ja Mirjamarja jo tietavatin olen ollut omais hoitjana viimekuun alustalahtien,mieheni sai aivan arvaamatta sydankohtauksen,artery oli myos tukossa,siita sitten akkia lahinpaan sairaalaan ,tukos poistettiin jne,mieheni oli sairaalassa n10 paivaa ja sitten hanen hoitonsa lankesi minulle,ensimmainen viikko oli tosi tressaava,eniten siksi etta ei jaanyt aikaa nukkumiseen ja raskasta se on ison miehen hoito sangyssa yksin.
onneksi loysin nuoren miehen joka tulee kolmeksi tunniksi aamupaivisin,ajaa parran,auttaa suihkuissa,silittaa vaatteet ym,kylla helpotti,sillaikaa kun han hoitelee miestani mina pikaisesti kayn asioilla ja kauppareissuilla.
Nyt mieheni kavelee ja pitaa itsestaan huolta.