Leikkausta odotellessa

Ei ikinä tiedä, mitä seuraavassa hetkessä voi tapahtua ja miten elämä saattaa muuttua.
Eräs saattohoitaja kertoo allaolevassa linkissä mitä elämänvalintoja potilaat katuvat,
kun elämä alkaa hiipua käsistä.


http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/2011/08/1377836/saattohoitaja-kertoo-naita-elamanvalintoja-potilaat-katuvat

Omalta kohdaltani huomaan, että kaikki on aivan OK omassa elämässäni, elämä tuntuu
olevan parhaimmillaan ja olisi sääli lähteä "kesken kaiken", paitsi jos se kävisi nopeasti
eikä tarvitsisi kitua kauan.

Toivotan maikin miehelle hyvää toipumista ja maikille itselleen jaksamista. Omaisten
liikkumavara on rajoitettu kun on potilas kotihoidossa. Elämä pyörii tästä lähtien potilaan
ympärillä.
Miniäni joutuu läpikäymään vielä 5 viikon ajan sädehoitoa, turvallisuussyistä sanovat.

”Nukuin nimittäin kellon ympäri viime yönä, aivan sen takia että uni taas maistui
kun olen viettänyt unettomia öitä sen takia että poikani kihlattu oli sairaalassa
ja hän leikattiin alkuviikosta.”

”Nain arvaamattomasti yhtakkia eläma muuttuu tassa iassa.”

Kyllä omat vaivat jäävät sivuosaan kun läheisillä on vaikeuksia. Minä olen myös sellainen valvoja noissa tilanteissa. Asia pyörii pyörimistään mielessä ja koettaa löytää apua ja tukea. Kyllä sairaudet ja kuolema muuttuvat eri tavalla todeksi, kun ne tulevat tarpeeksi lähelle. Se kai onkin tarkoitus, että jää sitten voimavaroja niiden käsittelyyn.

Se on ikään kuin luonnon laki, että vanhuuden edetessä sairastumisten todennäköisyys kasvaa. Kun sairaus kohtaa nuorella iällä, se vaan tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta. Onneksi ihmisellä elämänhalu on voimakas. Nykyään syövän hoitotulokset ovat valtavasti parantuneet, joten toivo ei ole utopiaa.

Sinä Maire olet kertonut miehesi Alzheimerin taudista (oliko se dg.tehty), joka lienee edennyt hitaasti. Nyt sitten tällainen isku. Onneksi teillä on mahdollista saada parasta hoitoa siellä ja voi vaan toivoa että miehesi taas toipuu. Ainahan tuollainen vanhalla ihmisellä tietää kunnon heikkenemistä ja toipuminen on nuorta hitaampaa. Hän on onnekas, että on ikioma sairaanhoitaja.

Toivorikasta syksyä molemmille nettiystäville

Mieheni sai vakavan sydankohtauksen 11pv,olimme aamukavelylla 7am ja joimme teeta nurmikolla kun mieheni haipyi sisatiloihin,10 minuttia eika hanta kuulunut,teekin oli jo kylmaa kupissa, menin makuuhuoneeseen ja siella han istui sangynlaidalla,hikoili valtavasti ja oli aivan harmaa kasvoiltaan,kysin onko kipuja,ei oli vastasi,mutta soitin perhelaakarille ja han sanoi,nayttaa sydankohtaukselta akkia sairaalaan.
Siella todettiin vasemman etukammion failure ja iso thrompi aaterissa,heti leikkaukseen,trompi poistettiin mutta sydan lihas oli vaurioitunut annettiin 50% selviytys mahdollisuus.
Uudessa yksityis sairaalassa oli tosi hyva hoito,laakari aina osastolla ja mieshoitajat osasivat hommansa.Iso oli laskukin,lapset maksoivat laskut,miehellani ei ole minkaanlaista sairasvakuutusta.
Rankkaa on omaishoitokin,mutta onneksi loysin nuorenmiehen joka tulee paivittain auttamaan suihkussa,parranajossa ym,kylla helpotti.
Nain arvaamattomasti yhtakkia elma muuttuu tassa iassa.Yhteiset matkaat Suomeen ja USA:han on lennetty,nyt lapset saavat tulla tanne meita tapamaan.
Ilmat ovat viilentyneet eikohan se tasta taas elamakin tasaannu.

Otsikkona oli "Leikkausta odotellessa", mutta kirjoitanpa tähän jatkoksi vaikka
kysymyksessä ei olekaan minun leikkaukseni tällä kertaa.

Nukuin nimittäin kellon ympäri viime yönä, aivan sen takia että uni taas maistui
kun olen viettänyt unettomia öitä sen takia että poikani kihlattu oli sairaalassa
ja hän leikattiin alkuviikosta. Solumyrkkykäsittelyt eivät tehonneet toivotulla
tavalla. Leikkauksen tulokset epävarmat, koska ei oikein tiedetty onko 4x9 cm
kyhmy kasvanut pahasti kiinni lähellä oleviin elimiin vai ei, sen tietäisi vasta kun
vatsa on aukaistu. Kirurgi ainakin oli vakuuttanut että kaikki asiaankuulumaton
on saatu pois.
Helpotus oli kaikille läheisillekin suunnaton, kun saatiin tietää että kaikki näyttää
menevän hyvin.

Oma käsileikkaukseni ei onnistunut 100 %:sti, aivan sen takia että yksineläjä
joutuu pakosta käyttämään käyttökelvotontakin kättään, varsinkin lumenluonnissa.
Kuntoutus on viivästynyt ja vasta nyt, 9 kuukauden jälkeen, toimii käsi mutta ei
peukalo, joka pitäisi leikata erikseen, mutta taidan jättää sen leikkauksen
tekemättä nyt kun tiedän mikä rääkki leikkauksen jälkeen odottaa. Toinen
käsi pitäisi myös leikata, mutta olen ajatellut että omat kremppani eivät ole
hengenvaarallisia niinkuin esim. tulevan miniäni vaivat!

Milloinkas se leikkuupöytä tasan tarkkaan onkaan?

Toivottelen hyviä unia tai muuten vaan rentoutunutta oloa,
jos muilla systeemeillä puukotetaan.

Ennen kaikkea hyvää heräämistä takaisin tähä mualiman melskeeseen!

Onkohan proteesin omistaja uimassa vai sukelluksissa

takapuolen pyyhintään myyvät amerikoissa liinaa, jossa on vetonarut

Siellä alkaa takapuolen mitat olla sellaisia, ettei normaalikäsi yletä.

Poikani ja tyttöystävänsä olivat viikonloppuna olleet jossakin Göteborgin
ulkopuolella ja tehneet ylläolevan löydön rantakallioilla.
Uuden näköiset kengät, "käsiproteesi" ja valkoiset housut.

Sipettelin pojalle, että olisit ottanut sen käsiproteesin kun tiedät että mutsisi
on kohta ilman toimivaa toista kättä.
Hän vastasi että jätti sen sinne kun näki että se oli vasen käsi ja oikeahan
sinulta leikataan!

Hmmm. Olisihan sitä voinut käyttää jatkokätenä vaikka takapuolta pyyhkiessä.