Takkuilua arkipäivässä

First topic message reminder :

Joskus kun "ropleemat" alkavat kerääntyä niin loppua ei tunnu näkyvän.

Minulla alkoi tällainen kierre pari viikkoa sitten kun tietsikan näyttö pimeni.
Onneksi on läppäri, mutta valokuvat ja kuvienkäsittelyohjelmat ym. ovat
siinä kiinteässä koneessa. Enhän minä tomppeli osaa niitä siirtää läppäriin.

Sitten tuli nämä helteet ja välillä tekee mieli hakeutua päivänvarjon alle jäähylle.
En käsitä, kuinka päivänvarjo on voinut kiertyä yläpäässä olevan nivelen ympäri
sellaiseen asentoon, että varjoa ei voi aukaista. Se on Hoffmanin tuotantoa
(onkohan Hoffmanin Seikkailuista?) ja tukevaa, tuulenkestävää mallia.

Eilen sitten mankeloin päiväpeitettä ja se juuttui mankeliin ja pysyy valssissa
niinkauan kuin saan apua. Olen aina mankeloinut paksummat tekstiilit vaan
puolitiehen, ottanut sitten pois mankelista ja mankeloinut toisen pään. Eilen oli
ajatukset muualla ja ennenkuin huomasin töppäykseni, oli se myöhäistä!

Odottelen apua Göteborgista ennen juhannusta ja toivon että Team Ahma ratkaisee
pulmat, ennenkuin niitä ehtii tulla lisää!

Yleensä ostan ruskeaa leivinpaperia, mutta jostain syystä viimeksi tuli ostettua valkoista ja vielä rullalla. Sain idean paistaa omenapannaria. Repäisin rullasta sopivan palan pellille , sulatin sillä ensin uunissa voinokareita, että tulisi houkuttelevan kullanruskeaa ja vähän kupruilevaa . Viipaloin tavallisen pannaritaikinan päälle runsaasti ohuita omenaviipaleita kauniisiin tiiviisiin riveihin, päälle ripottelin sokeria, kanelia ja kookoshiutaleiden loput.

Tuoksu oli herkullinen, pannari näyttikin ihan miltä piti. Leikkaan yleensä pitsat ja pannukakut pellitä taloussaksilla, ettei tule naarmuja. Nytpä en saanutkaan paperia irti leivonnaisesta, sillä olin käyttänyt voipaperia. Teräslastalla sitä sitten koetin kaapia irti, palat menivät mytylle, mutta syötyä tuli.

Ostan siis tästälähtien aina ruskeaa leivinpaperia.

Yks tyypillinen esimerkki, kun poikkeaa totutusta. Meillä on kaksi pyöräsuojaa. Jos joskus vienkin pyörän siihen toiseen mitä en yleensä käytä, niin pomminvarmasti en muista sitä ulos lähtiessä, vaan menen väärään suojaan.
Joskus olen tehnyt niin, että kaupungille lähtiessä menen pyörällä bussipysäkille ja jätän pyörän siihen kaupan pyörätelineeseen. Arvatkaa muistanko ottaa se sykkelin kaupungilta tullessa. On se siinä yönkin ollut kerran. Ehdin jopa ihmetellä mihin pyöräni on suojasta hävinnyt.

Tämä on vaan lohdutukseksi muille.

Ehtii unohtua ett noita ropleemoita, ratkaisemattomia sellaisia on varastossakin,
ties kuinka paljon. Ratkaisu löytyy sitten vahingossa, jos hyvin sattuu.

Pieni musiikkisoittimeni on ollut hukassa monta päivää. Käytän sitä kun olen
lenkillä tai kun lekottelen auringossa. Etsin sitä joka paikasta, ns. "varmoista
paikoista" ja vähemmän varmoista. Soitin oli ja pysyi poissa.
Viime yönä heräsin taas pikkutunneilla, enkä saanut unen päästä kiinni, niin
tulin yläkertaan ja istuin läppärin ääreen. Läpäri on sivupöydällä työhuoneessa,
oven tuntumassa. Yks kaks osuivat silmäni siihen kadonneeseen musiikkimakapääriin!
Se roikkui oven rivassa! Täytynee noteerata oven ripakin erääksi "varmaksi paikaksi",
koska olen ripustanut soittimen siihen sen takia että se osuu silmiini ja on taatusti
tallessa!

- Mitä vanhat tekevät?
- Vanhat etsivät.

Joskus kun "ropleemat" alkavat kerääntyä niin loppua ei tunnu näkyvän.

Minulla alkoi tällainen kierre pari viikkoa sitten kun tietsikan näyttö pimeni.
Onneksi on läppäri, mutta valokuvat ja kuvienkäsittelyohjelmat ym. ovat
siinä kiinteässä koneessa. Enhän minä tomppeli osaa niitä siirtää läppäriin.

Sitten tuli nämä helteet ja välillä tekee mieli hakeutua päivänvarjon alle jäähylle.
En käsitä, kuinka päivänvarjo on voinut kiertyä yläpäässä olevan nivelen ympäri
sellaiseen asentoon, että varjoa ei voi aukaista. Se on Hoffmanin tuotantoa
(onkohan Hoffmanin Seikkailuista?) ja tukevaa, tuulenkestävää mallia.

Eilen sitten mankeloin päiväpeitettä ja se juuttui mankeliin ja pysyy valssissa
niinkauan kuin saan apua. Olen aina mankeloinut paksummat tekstiilit vaan
puolitiehen, ottanut sitten pois mankelista ja mankeloinut toisen pään. Eilen oli
ajatukset muualla ja ennenkuin huomasin töppäykseni, oli se myöhäistä!

Odottelen apua Göteborgista ennen juhannusta ja toivon että Team Ahma ratkaisee
pulmat, ennenkuin niitä ehtii tulla lisää!