Tätä kuvaa katsellessa tuli mieleen tapaus 80-luvulta, kun olin laittanut
savinaamion kasvoille ja ovikello soi... Olen varmaankin kertonut jutun
aikaisemmin, mutta nyt tulee kuvitettuna!
Oven takana oli poika, joka tuli joka viikko myymään kookospalloja (kahvileipiä)
paikallisen urheilukerhon hyväksi. Vaikka joka kerta sanoin hänelle, etten osta,
niin hän tuli kuitenkin jokaikinen viikko tarjoamaan kookospalloja.
Niin nytkin, kun juuri olin saanut naamion paikoilleen. Poikani sanoi, että hän
avaa oven, mutta sanoin, että menen itse.
Avasin oven ja yritin olla liikuttamatta turhaan naamalihaksia. Ääni oli varmaankin
kuin vatsastapuhujalla, kun sanoin jymäkästi: "Emme osta kookospalloja!"
Poika säikähti kauheasti ja oli vähällä tiputtaa kookospallolaatikon. Ja kun minä
laitoin oven kiinni niin savet rapisivat eteisen matolle, kun nauroin niin paljon.