Kunniamurhan suunnittelu

Nuo kulttuurikunniat on historian jäänne, jossa joku itseensä pettynyt on vierittänyt syyn toiselle (tavallisimmin naiselle) ja sitten se on "uskonnollistettu" maan tavaksi...

Noissa kulttuureissa istuu selkäytimissä perheen kunnian säilyttäminen.
Mitä perheen kunniaan sisältyy on mm. naisen täydellinen alistaminen.
Perheen ja koko suvun miesjäsenet päättävät mikä on naiselle soveliasta, '
mikä ei.
Ruotsissa nämä tapaukset ovat  yleisiä ja muutamat kunniamurhat ovat olleet
niin huomiotaherättäviä, että uhrien kuolinpäivänä ruotsalaiset järjestävät
julkisen muistotilaisuuden muistuttamaan uhrien maanmiehiä että Ruotsissa
kunniamurha on kauhea rikos ja rangaistava teko.
Ruotsissa  perustettiin organisaatio GAPF (Glöm Aldrig Pela och Fadime) murhattujen
Pelan ja Fadimen muistolle ja tukemaan uhanalaisia tyttöjä.

http://gapf.se/glom-aldrig-offren-for-hedersmord/

Surullista todeta että samat murhenäytelmät alkavat kuulua suomalaiseenkin
yhteiskuntaan.

Tänään on uutisissa, että suomalaistunut irakilaistyttö on saanut suojelun Suomen lakien mukaan.
Hänen isoveljensä oli suunnitellut siskon tappamista, koska tämä ei ole toiminut uskonnon ja perheen vaatimusten mukaisesti, vaan tavannut muunuskoisia ikätovereitaan kodin ulkopuolella, pukeutumisessakin on sanomista. Kunnian palauttaminen edellyttäisi tyttären tappamista.
Perhe on paennut Irakista 5 v.sitten, isä palannut Irakiin, ja isoveli on nyt sitten ollut isännän asemassa kotona.
Tyttö on paennut, veli on etsinyt häntä aseen kanssa ja uhannut tappamisella.
Nyt hänet on tuomittu linnaan yli 2 vuodeksi.
Mahtaa olla ällistys!
Ei ole varmaan helppoa muuttaa aivan erilaisesta maailmasta tänne, mikään ei ole kuin kotona. Voi hyvin kuvitella, miten nyt 20-vuotias kaveri on ulalla uudessa kotimaassa, missä joutuu tekemisiin kaikenlaisten ihmisten kanssa, kuten häpeämättömien naisihmisten, jotka katsovat silmiin, pukeutuvat pöyristyttävästi, vaativat arvostusta ja tasavertaisuutta. Pojan isä on poissa Irakissa, vieraassa ympäristössä ei ehkä löydy samanhenkisiä kotimaan uskonveljiä. Oman maan tapoihin ja uskontoon ripustaudutaan kynsin hampain. On ilmeisesti mahdoton käsittää, että pakolaisuuden mukana on luovuttava muustakin kuin kotimaahan jääneestä suvusta ja irtaimistosta, on luovuttava tavoista, tottumuksista ja periaatteista. Sopeutuminen ei muuten onnistu.
Kotiutuminen on vaikeaa.
Miten perheen äiti mahtaa selviytyä! Perinteiset tavat tuskin nyt toimivat. Auttaako yhteiskunta häntä sopeutumaan.      

Kaikeksi onneksi tytär oli ymmärtänyt hakea apua ja myös saanut. Sekään ei ole aina varmaa. Byrokratian rattaat toimivat hitaasti.