Naapuruutta

No, olipa kellahdus! Ikäihmisten luusto saattaa olla haurasta
kuin perunalastu ja paraneminen hidasta jos jotakin sattuu.
Toivottavasti vaimosi käsi ja sen lihakset kuntoutuvat talven aikana.

Itse odottelin ortopedille pääsyä kolme kuukautta, mutta koska
pystyin könkkäsemään vastaanotolle ilman keppiä, niin käynti
lekurin luona meni läpihuutojuttuna. Vähän väänteli ja käänteli,
mutta ei edes uutta röntgeniä otettu. Arveli vaan että kyllä se
itsestään paranee. Odotellaan...

Käytiin vaimon kanssa elokuun alussa Hossassa ihmettelemässä 3000 v vanhaa taidetta. Paluumatkalla erämaapolulla kilometri ennen parkkipaikkaa vaimo kellahti kätensä päälle ja värttinäluu murtui. Ensin terveyskeskukseen Kuusamoon, jossa kipsit. Sitten Turussa tarkastuskäynti parin viikon päästä ja tuomiona oli, ettei luutuminen ole alkanut. Titaania ja ruuveja luuhun ja uusi kipsi kuukaudeksi. Tuo 6 viikon kipsaus kyllä teki kädem "käyttökelvottomaksi". Nyt menossa herätystoimet. Päästiin sentään tulemaan Välimeren rannalle, jossa vesijumppaa.
Olenpahan oppinut uudelleen "kotihengeksi". Omaishoitaja-palvelija onkin uusi kokemus...

Merkitsee paljon, kun  on onnistunut saamaan jalkansa oven rakoon
noissa hoitopaikoissa! Ja kun siinä onnistuu niin varmasti saa hyvää
ja asianmukaista hoitoa.

Toivottavasti miehesi ongelmat ovat sellaisia jotka saadaan hallintaan.
Kun läheinen saa jotakin vaivoja niin vaivat eivät ole vaan hänen
vaivojansa, vaan siinä on mukana koko perhekunta vaikka ei muuta
pystyisikään tekemään kuin olemaan tukena.

Itselläni on ollut ainakin 50 % hyvää onnea, että pääsin silmälääkärille
nopeasti. Silmävaivat ovat kai sellaisia vaivoja ettei niitten kanssa voi
odotella kuinka kauan tahansa.  Parin viikon päästä saan molempiin
silmiin hoitopiikit ja käsittelyä jatketaan  4-6 viikon väliajoin.
Toivottavasti voidaan näköä pelastaa, sillä tällä hetkellä tuntuu, että
näön (tai näkemättömyyden) vuoksi sattuu kaikenlaisia tilanteita.
Välillä saa nauraa, välillä melkein itkeä.

Polvivaivaa pääsen tutkituttamaan vasta syksyllä. Vika-asento tuntuu
aiheuttavan vaivaa myös sääriluussa ja nilkassa, jotka särkevät.
Voltaren geeliä ja Buranaa kuluu.
Elämä on.

Kokeita tehdään ja ensi tiistaina kuullaan tähänastiset tulokset.
Vaikka olen kuullut usein moitteita yleistä terveydenhoitoa kohtaan, en voi omalta kohdaltani yhtyä niihin. Miehen ongelmat on otettu vakavasti ja hän on ollut monissa kokeissa ja tutkimuksissa kahden viikon aikana.
Raskastahan tämä välillä on, mutta kun saman kävimme läpi 7 v. sitten, on helpompaa nyt, kun ei kaikki ole niin vierasta ja huolta herättävää. Henkilökuntakin Peijaksessa on ensiluokkaista ja empaattista.

Tulin pitkästä aikaa tänne ihan mirjamarjan tänpäiväisen viestin takia 70+:ssa. Tuossa kirjoititkin jo vähän asiasta, huolestuttaa.
Vieras on tulossa pakko lopettaa ja palata paremmalla ajalla.
pärjäilkää

Tähän mennessä on hyvä tuuri jatkunut, ainakin näitten ensimmäisten
käyntien kanssa.
Viime maanantaina olin hakemassa auton suomalaisia rekisterikylttejä,
kun kotimatkalla soi puhelin ja toisessa päässä oli Tampereen Silmä-
keskuksesta ajanvarauspuhelu. Oli heti samalla viikolla kaksi vaihtoehtoa:
keskiviikko tai perjantai.
Sain järjestettyä autokuskin, koska en olisi saanut itse ajaa.
Lähete Ruotsista oli tullut ja ylilääkäri oli ollut sitä mieltä että nopeaa
käsittelyä tarvitaan.  Silmänpohjakuvaukset tehtiin ja odottelen nyt
kutsua seuraavaa käyntiä varten.

Polvijutun kanssa tuli takapakkia, kun ortopedilta tuli vastaus että
pääsen vastaanotolle 3 kk sisällä. Aion alkaa hoputuskampanjan, koska
nyt on alkanut tuntua että polven vika-asento vaikuttaa sääreen ja
nilkkaniveleen, joita on alkanut särkeä ja nilkka on turvonnut
muodottomaksi.  Mahtaisiko nopeampi hoito tulla yhteiskunnallekin
halvemmaksi ja säästäisi potilastakin pitempiaikaisilta kivuilta?
P.S  Ortopedi on Hämeenlinnan keskussairaalassa. En ole vielä ottanut
selvää mitä muita mahdollisuuksia olisi. Mahtaako Mehiläisessä olla
ortopedejä?

Meillä on toiminut oikein hyvin. Nyt on menossa miehen tutkimukset. Viikko sitten kävi puhumassa kauheasta hengenahdistuksestaan, ja nyt on tutkittu veret ja käyty röntgenissä, samat uudelleen huomenna, ultratutkimus perjantaina, seur. viikolla taas - en muista mikä - ottivat vakavasti ongelman, ja epäilyt kohdistuvat moneen suuntaan. Karsitaan pois vaihtoehtoja. Ei vitkasteltu.
On lopputulos sitten mikä tahansa, voi olla rauhallinen, koska on tunne siitä, että on hyvissä käsissä.

Joskus tuo yleinen terveys toimii ja joskus vastassa on "pykäliintuijottaja", jolle pitää olla lääkärintodistus, että pääsee lääkärille

Olen tänään testannut suomalaista terveyskeskusta.
Hyvä ensivaikutelma oli. Soitin tänä aamuna ja sain tulla
jo parin tunnin päästä vastaanotolle.
Neuvonnassa annettiin minulle (uudelle "asiakkaalle") lappu
kouraan missä oli kahden oman lääkärin nimet ja oman
hoitajan nimi, jolle voisin soittaa tarpeen tullen.

Minulla ei ole vielä KELA-korttia, mutta tietoni olivat kyllä
jo terveyskeskuksenkin koneella.  Uutta veloitussysteemiä
sovellettiin, eli sain maksaa 16,10 € tästä käynnistä.
Sain tietää että saan vielä käydä kaksi kertaa á 16.10€/käynti,
jonka jälkeen ei lääkärissäkäynnit  maksa mitään loppuvuoden
aikana.
Lääkärintarkastuksen jälkeen marssin röntgeniin, jonne lääkäri
oli jo lähettänyt lähetteen.
Lääkäri soitti juuri, että röntgenkuvat on tarkastettu ja arvioitu,
että ortopedin apua tarvitaan. Lähete ortopedille on lähetetty.
Kertakaikkiaan tehokasta toimintaa!

Jännittävää kuinka silmähoito tulee hoitumaan, kunhan tulee
ajankohtaiseksi.

Rauhallista mittumaaria
toivottelee multiraihnainen MdK  

Oho!
Onpa sinulle kertynyt vaikeutta ja vastusta muuton myötä. Oletko täällä terveyskeskuksen asiakas, vai onko siinäkin jotain byrokratiaa, ennen kuin saat apua polveesi ja muuhun!
Ja suomalaiset virukset näyttivät, että puolustus pelaa!
Täällä kun on tuo pakkoruotsi niin pinnalla, että viruksetkin jo on koulutettu toimimaan.

Toivottavasti saat niistä selkävoiton ilman että kylkiluut katkeavat.

   

Kiitos myötätuntoisista ajatuksistanne, rakkaat nörtit!  

Tänään sain vihdoin viimein netin toimimaan ja kirjoitin tänne piiiitkän
storyn, mutta se hävisi taivaan tuuliin.

Olen vielä hengissä ja toivoinkin että rytäkästä rajan yli selviäisin, mutta
nyt on tullut takapakkia: olen kovassa flunssassa ja yskinyt niin että tuntui
kuin kaikki kylkiluut olisivat poikki. Nyt on kipu asettunut oikealle puolelle
alimman kylkiluun seutuville ja sattuu niin kovasti yskiessä että on pideltävä
molemmin käsin kupeesta, joka on nyt mustelmilla!

Ennen muuttoa meni näkö melkein kokonaan terveestä silmästäni ja
jouduin käymään silmälääkärillä. Sitten kiertyi polvilumpio niin pahasti
ruohikkoa leikatessa rinteessä että olen linkannut muutaman viikon.
En ole vielä näyttänyt sitä lääkärille suurempien toimenpiteitten tai
leikkauksen pelossa. Ostin vaan apteekista tulevan polvituen ja porskuttelen
edelleen.

Mutta kaikesta huolimatta olen selvinnyt viime viikon aikana monesta
suomalaisesta byrokraatista: maistraatista, KELAsta, Nordeasta, Telia
Sonerasta ja Tullista.  Auton maahantuonti on kimurantti juttu.
Ensi viikolla tulee vakuutusyhtiön edustaja tänne kotiin neuvottelemaan
täytyykö minun ruveta keräämään autovakuutuksen bonuksia alusta,
kun olen ollut jo vuosikymmenien ajan korkeimmassa bonusluokassa
Ruotsissa.

Rivitaloasunto on hieno, tontit vielä alkutekijöissä. Vihertyöntekijät
tosin ovat jo levitelleet ruokamullat ja kylvänyt heinänsiemenet
niille jotka haluavat nurmikon 20 m² tontille.
Minä en halunnut. Veli on auttanut "kivierämaan" luomisessa.
On tullut katseltua espanjalaisia ja italialaisia patioita!  

Muuten en ole vielä ehtinyt tuntea että "miltä nyt tuntuu", mutta
sunnuntaina on ensimmäinen lähiomaisten tapaaminen. Juhlimme
veljentyttären maisterintutkintoa ja maanantaina hän muuttaa
Chigagoon.  Suomessa ei siis väkiluku pääse muuttumaan. Yksi
tulee ja yksi lähtee maasta pois!

Hyvää juhannuksen odotusta täältä Kanta-Hämeestä!  

Tervetuloa Suomeen!  

... ...

Eipä ole sää suosinut, myrskyä on luvassa. Tosin välillä aurinko paistoi, toivottavasti juuri silloin kun ajoi uuteen kotipihaasi.
Nyt on urakka edessä, että saat kaikki paikalleen.

Mielenkiinnolla odottelen MDK viestia,miten paluu Suomeen sujui.no onhan siita vasta viikko,kestaa aikansa ennenkuin ehtii koneelle.Toivottavasti juhannuksena on kauniit ilmat,varmaan tuntuu ihanalta viettaa se omassa kodissa omaisten kera,Hyvaa kesaa sinulle!!

Jos herään ajoissa, katselen kun uit ohi parin km päästä

Perjantai-illan laivaan Tukholmasta Turkuun on varattu paikat.
Veljen vaimo tulee minulle Suomesta kuskiksi, koska minulla
on nyt silmät sellaisessa kunnossa että en itse uskalla ajaa
koko matkaa.
Lauantaiaamuna siintää Suomen ranta ja olen kotona taas.
Saa nähdä rupeaako Suomi tuntumaan kodilta. 50 vuotta täällä
naapurissa on kuitenkin vaikuttanut monella tavalla.

Positiivista ja turvallista on että rakkaan pikkuveljen perhe on
turvana. Ja tuntuvat valmistelleen uuden asuntoni niin pitkälle
kuin ovat voineet. Huonekalut ovat paikoillaan ja omaksi tehtä-
väkseni jää laatikoitten purkaminen ja tavaroitten laittaminen
paikoilleen.

Toivottavasti tavataan!

MDkOn hyvin tressaavaa toi muuttosi onhan se lopullista,Suomessa heti terveyskeskukseen tarkastukseen tai yksityiselle maksaahan Kela siita 4o%Kai sinulla on hyva muutofirma joka pakkaa tavarasi,jaksamista sinulle,joo ens vuonna taytan 80v ja toivon muksuilta matka avustusta lahjaksi,olishan se kiva jos voitais tehda vaikka paivan trffit siella.
Olen tavannut toiselta ryhmalta kolme kertaa viimeksi Hesassa ja mukavaa oli.
Poika kans alkaa hermoilla muuttonsa kanssa ,katsotaan miten kaikki onnistuu'Peukut on pystyssa sinulle ja olet iltarukouksessani,milooin on muutopaivasi?

Maikille piti vielä sanoa että toivotaan että pääset jo seuraavana kesänä käymään
Suomessa!  En minäkään uskonut että pääsisin jopa asumaan Suomeen, kun talo-
kaupat jurrasivat paikoillaan. Sitten alkoi tapahtua ja ykskaks olisi ostajia ollut
useampia.
Pari, joka osti, halusi muuttaa tänne mahdollisimman nopeasti, joten ei ollut
muuta vaihtoehtoa kuin pistää tuulemaan.
Olen vaan toivonut että pääsisin elävänä rajan yli! Niin on tuntunut keho
särkyvän jäsen jäseneltä.

Niin on kuulkaa hyvät ikinörttiystävät, että 50 vuoden tomut karisevat
jaloista ja Suomen puolella olen lauantaiaamuna.

Muuttotouhuja on häirinnyt ensinnäkin vioittamani polvi, joka ilmeisesti
kiertyi kun vedin ruohonleikkuria rinteessä mäen päälle.
Viime viikon lopulla sitten huomasin tv:tä katsellessa että kaikkien kasvot
olivat vääristyneitä enkä pystynyt lukemaan tekstiä.
"Tervein silmäni" pilalla. Toista silmää on käsitelty jo vuoden ajan ja
se on parantumaan päin.  Nyt sitten piti toisenkin silmän alkaa renkkaamaan.
Tänään pääsin aivan onnen kaupalla silmäklinikalle ja saan lähetteen
Tampereelle jatkotoimenpiteisiin. Poika oli kuskina ja auttamassa näissä
loppuselvittelyissä.
Liekö verenvuoto aiheutunut siitä kun olen yksin täällä pakannut ja yrittänyt
päästä liioista huonekaluista eroon. Olen raahannut painavia lasteja ja kuten
arvata saattaa niin kerrosten välillä liikkuminen on tuskallista.

Rivitalon pätkä odottaa asukasta. Veljeni asuu 3 km:n päässä ja on talon
rakentanutkin. Ei tarvitse enää olla huolissaan mitä paikkaa pitää alkaa
korjaamaan tai mikä kone seuraavaksi pettää.
Talossa on lattialämmitys ja takkakin siellä. Talven puut pinossa, jos haluaa
lisää lämpöä.  Uimapaikka (joki) alle 100 m:n päässä.

Seuraava etappi, uusi vanhustentalo, valmistuu veljen taloa vastapäätä.
Hän sanoi että asetumme heti jonottamaan paikkaa ja vietämme vanhuuden
siellä. Hänen vaimonsa on niin paljon nuorempi että hän voi tulla meitä
katsomaan vaikka päivittäin!

Hei.
Niinkö on muutto lähellä! Mahtaa olla outoa, täällä on kevätkin myöhemmässä varmasti. Toivottavasti kaikki sujuu kuitenkin kuin rasvattu.
Hyvää tulomatkaa!

Minulla on onneksi hyvät naapurit. Sanon "onneksi", koska tontit
ovat pienet, mutta tuppaahan se joskus hymyilyttämään kun huomaa
että omalla tontillani on istuttamaani näkösuojaa sen verran että se
haittaa niin paljon että on mentävä parvekkeelta seuraamaan jos
tontillani liikkuu joku vieras ihminen.
Sellaista liikettä on ollut nyt kevätpuolella usein, kun talo on ollut
myynnissä ja tietenkin olisi mielenkiintoista nähdä edes vilaus mahdollisista
uusista naapureista.  Mutta on ymmärrettävää että melkein liikuntakyvyttömillä
vanhuksilla ei ole paljon ajankulua. Mitä ulkona tapahtuu, on sitten siellä
ulkona jota ei pääse läheltä seuraamaan muuta kuin ikkunasta (tai parvekkeelta).

Uusi naapuri aikoo laittaa matalan aidan takapihan puolelle koiransa takia,
että se oppii tietämään missä raja kulkee. Kun itse muutin tänne niin iskin
entisen lahon "koira-aidan" matalaksi- Kysyin kyllä ensin naapureilta onko
siitä heille haittaa, jos aita häviää.

Tällä viikolla lähtee loputkin kamat sinne Suomen puolelle.
Tulevista naapureista en tiedä mitään. Ken elää, se näkee.  :cheers:

Joitakin vuosia sitten kerroin täällä polkuongelmasta, joka hiersi kesämökkinaapurin ja meidän välejä.
Siitä on jo niin kauan, että ko. naapuri on ennättänyt siirtyä tuonilmaisiin ja polkuongelma on ohi. Pyysimme nimittäin maanmittarin mittaamaan rajan uudelleen ja merkkasimme sen muutaman metrin välein. Se palveli naapuriakin, jonka jälkikasvu sai tehdyksi perinnönjakonsa.
No, nyt seuraava polvi on sitten isäntänä. Raja on tiedossa, ja nuori isäntä siivoaa omaa puoltaan metsästä. Risukkoa piisaa ja risukasat kasvavat. Ne ovat rajaviivalla siten, etteivät ne näy heidän pihalleen ja häiritse näköalaa. Me sen sijaan kuljemme polkuamme risukasalta toiselle. Ihmeeksemme he siivosivat näkymät suoraan omalle saunan kuistilleen ja laiturilleen, ja kuvioon kuuluu nyt, että he valittavat sitä, että meidän puoleltamme näkyy suoraan heidän saunomisensa. Heidän mielestään on epämiellyttävää saunoa, kun meidän puolellamme liikutaan pihapiirissä, grillataan ja oleskellaan puutarhatuoleissa.
Ei voi kuin ihmetellä. Tilaa kun olisi. Olisi eri asia, jos tontit olisivat muutaman sadan neliömetrin kokoiset, mutta tilaa on useita hehtaareja. Silti naapurin toiminnat keskittyvät rajan tuntumaan kuin keräämään valituksen aihetta.

Joillekin vaikeuksien herättely on muodostunut harrastukseksi. Toistaiseksi emme ole provosoituneet. Me emme ole muuttaneet omia elintapojamme millään lailla. On myös korostettava, että naapurin saunominen ei ole mielestämme mielenkiintoista seurattavaa, joten he voivat olla meidän puolestamme kuinka nakuina tahansa. Mutta nyt se häiritsee heitä itseään!