Muistatteko Iilin?

No nyt Ruune selitti pahaenteiset sanansa. Hänen diabeteksensä oli pahana ja lisäksi yllättävä tulehdus vienyt voimat.
Oli poloinen ilmeisesti jo valmis ikuiseen lähtöön, mutta nyt runoilee viestin taas lukijoilleen.
En suinkaan erityisesti kuulu hänen ihailijakaartiinsa, monta kertaa ainakin edellisinä vuosina olin melko tuohtunut hänen kommenteistaan, mutta toivon tietenkin jokaiselle kuitenkin terveitä elinpäiviä ja pitkää ikää.

Minua huolestuttaa Suomi24:n Ruune. Hän kirjoitti kummallisen aloituksen 11.8., jossa vihjaisi siirtyvänsä "pilven päälle". Vaikka hän on ollut meidän monen mieliharmi vuosikausia, niin onhan hän tullut tutuksi jokaiselle.
Mitä hänelle oikein mahtaa kuulua.
Muistan, että Katleija kerran sanoi, että ei koskaan sanoisi moitetta Ruunesta, hänen elämänkohtalonsa on ollut vaikea.

Monet palstalaiset ovat hänen kanssaan huonoissa väleissä. Muistan itsekin, että minua alkuaikoina ärsytti hänen jokapaikan mielipiteensä, mutta sitten otin sen asenteen, että palstahan on mielipidepalsta, jokaiselle avoin. Mitä se minua heilutti, jos Ruune yritti olla kunkkuna. Minulla on ollut lähisuvussa ihan samanlainen tietoniekka, joka yritti aina kumota toisten mielipiteet. Sain suorastaan valaistumisen tunteen, kun kerran päätin, että hän saa olla minun puolestani ihan mitä mieltä vain, minä en enää provosoidu.

Nyt olen sitten vain huolestunut. Ihan turhaanko, Katleija? Tiedätkö sinä tarkemmin hänen vointinsa?

Kiitos, mirjamarja!

mirjamarja kirjoitti:

Varmaan tässä ikääntymisen mukana tulee vastaan näitä surullisia asioita yhä enemmän.

Totta. Kai sitä ajattelee että oma tulevaisuus on takanapäin, mutta on vielä
nuoria ihmisiä tai keski-ikää lähestyviä, jotka tieten tahtoen pilaavat terveytensä.
Minua huolestuttaa eniten tuo nykynuorten, jopa lasten, älytön alkoholin käyttö.
Minkälainen tulevaisuus heillä on edessä?

Aina se on yllätys. Otan osaa.

Joskus kuitenkin toivoo, että ei tarvitsisi enää kauan odottaa. Eräs sukuuni kuuluva on - omasta syystään - kovin sairas. Maksakirroosi.
Ei kuitenkaan tunnu kohtuulliselta se rääkki, mitä hän joutuu läpikäymään, poloinen. En edes tuntenut häntä ensin, kun sattumalta tavattiin. Niin oli laihtunut, silmät kuopalla, kroppa pöhöttynyt, ennen niin sopusuhtainen urheilullinen vartalo oli mennyt muodottomaksi ja kävely raahustamista. Sydäntä särkee, kun muistan, kuinka hurmaava lapsi hän aikoinaan oli, ja varttuessaan niin aikaan saapa ja kaikesta innostunut. Mikä meni vikaan?

Varmaan tässä ikääntymisen mukana tulee vastaan näitä surullisia asioita yhä enemmän.

https://www.youtube.com/watch?v=dZccNxcYdDE

Tämä ruotsalainen virsi "Min plats på jorden" (Paikkani maailmassa) on myös kaunis
ja sopii monelle lähtijälle. Olkoon myös veljeäsi saattelemassa!

Itsekin sain suruviestin toissapäivänä. Miesystäväni oli kuollut pitkien sairastelu-
kausien jälkeen. Ei kolleegoillansakaan enää neuvot riittäneet. Edellisen sairaala-
reissun jälkeen hän oli jo intoa täynnä ja suunnitteli kesän matkoja asuntoautolla
ennenkuin myisi sen pois.  Suunnitelmat voivat katketa äkkiä.

Eilen saatoimme Iilin viimeiselle matkalleen. Tyhjä olo.
Tilaisuus oli lämmin, muistotilaisuudessakin olimme melkein 3 tuntia, kun kukaan ei halunnut lähteä pois.
Toinen veljeni puhui hyvin kauniisti Sakarin elämästä ja sanoi, että niin hieno veli on ollut suuri rikkaus hänen omassa elämässään.
Omalta kohdaltani olen täysin samaa mieltä.

Psalmi 17:ää mukaillen: Varjele häntä kuin silmäterää, kätke hänet siipiesi suojaan.

Tuo kuolema taitaa olla oleellinen osa elämää - meillä kaikilla

m-m

laitoin sinulle yksityisviestin

Kiitoksia osanotosta.

Olipa sinullakin oli aika koettelemus ihan yllättäen. Mukava kuulla, että meni ohi kuitenkin.

Meillä on ongelmana, että emme pääse hänen tietokoneelleen, ja kaikki hänen tietonsa ovat salasanan takana.
Hänellä oli paljon ystäviä ja työn kautta laaja tuttavapiiri, emmekä nyt tiedä oikein mitä tehdä. Onneksi pari ystävää on löytynyt, niin että ehkä sana kulkee eteenpäin. BeataBarbaran kanssa hän myös kirjoitteli viestejä silloin tällöin, onko sinulla hänen meiliosoitteensa?

Terv. m-m.

Mirjamarjalle

Otan osaa suruusi. En ole käynyt palstalla 14.6. päivän jälkeen. Oli hyvä että sain tietää Sakarin poismenosta. Olemmehan hänen kanssaan aina silloin tällöin viestitelleet jo muutaman vuoden, viimeksi vielä tässä keväällä. Kauanhan hän sairastella sai ja urhoollisesti osansa kesti. Hän kertoi olevansa tyytyväinen vointiinsa, olihan hänellä ollut tätä kevättä vaikeampiakin aikoja. Hänellä oli aina niin viisaita ajatuksia ja viestinsä antoivat aina paljon.

Itse jouduin ambulanssikyydillä sunnuntai-iltana TYKS:n neurologian klinikalle äkkiä tulleen puhehäiriön vuoksi (aivoverenkierron häiriö), joka meni ohi neurologisia jälkiä jättämättä. Aivot kuvattiin tietokoneella heti ja seuraavanakin päivänä. Mieluitenhan aina terveenä olisi loppuun asti, ei vaan se toive useinkaan toteudu.
Hyvää kesää nörttiystäville Katleija

mirjamarja kirjoitti:

Nämä arkiongelmat sitovat mielen.

Voisitteko ratkaista ongelman niin että kuolinilmoituksessa pyytäisitte
ystäviä tulemaan itse siunaustilaisuuteen kirkkoon? Ja jos on tarkoitus
järjestää tarjoilua muistotilaisuuden yhteydessä niin voisi pyytää
ilmoittamaan tulostaan esim. puhelinnumeroon? Sillä tavalla tietäisi
suurinpiirtein kuinka moni ottaisi kutsun vastaan.

Kuolema ei ota ihmisten kiireitä ja lomia huomioon.

Kiitokset.
Meille - veljelleni ja minulle - on ongelmana hänen tuttava- ja ystäväpiirinsä. Hänellä on paljon tuttavia, joita me emme lainkaan tunne. Tuntuu aika tylyltä, että emme saa sanaa hänen kuolemastaan sellaisille ihmisille, joita hän on tavannut vuosikymmenet säännöllisesti, eri puolilla Suomea. Puhelimen muistissa on suuri määrä etunimiä!

Kai nämä asiat selkiytyvät, tuntuvat nyt vain niin vaikeilta ja huolestuttavilta. Näin loma-aikana ihmisetkin ovat matkoillaan ja mökeillään. Lähiomiasistakin ovat monet jo talvella hankituilla matkoillaan joko juuri lähdössä tai jo perillä.
Nämä arkiongelmat sitovat mielen.

Voi ei!
Muistan kyllä hänet hyvin, eräs asiallisimmista kirjoittajista.
Kirjoittelimme niihin aikoihin kun hän oli vielä täällä Ikinörteissä, myös
yksityisviestejä. Puhuimme terveysasioistakin, koska itselläni on ollut
samansuuntaisia kokemuksia kuin hänellä oli. Juttelimme myös matkoista.
Sitten kirjoittelut jäivät kun hän lopetti täällä nörteissä.
Olen monta kertaa halunnut kysyä sinulta hänen vointiaan, mutta
en ole rohjennut ettei vaikuta tunkeilevalta koska hän oli hyvin tarkka
yksityisyydestään.

Otan osaa suureen suruunne!

On surun tummaa usvaa hetki hiljainen
Kun aika pysähtyy jää yksin ihminen
ei vuoroaan voi tietää meistä ainutkaan
Mutta jokainen sen kokee vuorollaan.

Surunpisaroita yöhön hiljaiseen
kun ystävä on mennyt maahan kaukaiseen.
Surun sävel hiljaa kaikkialla soi
se soi niin hiljaa ettei aina sitä kuulla voi.
(Joel Hallikainen)

Pikkuveljeni Iili kirjoitteli ahkerasti ensin Suomi24:llä ja sitten täällä Ikinörteissä.
V. 2007 hän sairastui vakavasti ja eli laina-ajalla tähän iltaan asti.

Nyt hän lähti rajan taakse. Olihan se arvattavissa vuosikausia, ja pystyn ajattelemaan, että hänen on nyt parempi olla, kun loppumattomat kiputilat eivät enää vaivaa. Hän oli saanut äkillisen sairauskohtauksen saunan jälkeen. Toinen veljeni oli keskustellut hänen kanssaan puhelimessa vajaa tuntia ennen, ja silloin kaikki oli vielä hyvin. Se on lohduttava ajatus, ettei tarvinnut enää tätä viimeistä taistelua käydä letkuissa ja teholla.

Kuitenkin yöunet menivät ja toivoisin voivani olla yhteydessä jonkun kanssa, joka hänet muistaa. Ikinörtitkin tietysti ovat unten mailla, mutta kerron murheeni kuitenkin teille.

Iili oli monilahjakas, hän tunsi laajalti musiikkia, kävi viime kevääseen asti taidehistorian luennoilla, terveytensä aikana hän piirsi ja maalasi. Hän oli opiskellut arabiaa ja puhui sekä englantia että ruotsia hyvin. Hän matkusteli paljon jo työnsäkin puolesta eri puolilla maailmaa.

"Murheell´ ei saa muistoansa viettää", sanoo jokin runoilijakin.