Uusi nysse tuli.

Minä en uskaltanut katsoa koko matsia, vilautin vaan silloin tällöin
että näen mikä tilanne. Toisessa erässä näytti lupaavalta ja toivo
alkoi herätä, mutta sitten kun näin 4-2 ja viimeksi 5-2 niin ajattelin
että kävi taas vanhanaikaisesti.

Täällä Ruotsissa oltiin näkevinään piilotettu mikrofoni jäähyllä olleen
valmentajan ranteessa. Sen avulla hän kuulema voi kommunikoida
avustavan valmentajan kanssa pelin aikana.

Katselin tappelua Venäjä-Suomi, samalla kun avasin tämän sivuston. Eipä kestänyt hermo katsoa surströmmingvideota loppuun asti, kun jo valmiiksi mahaa kääntää tuo jääkiekoksi nimitetty tappelu.
Voissa olisi paljonkin paistettavaa taas.

mirjamarja kirjoitti:

"Siis suomalainen perinneherkku!?" sanoi tullimies yökkäillen.

  

Samaa luokkaa kuin ruotsalaisten hapansilakka.
Tässä on suomalaiset lähettäneet pienen näytteen rapakon taakse!

  

Kalakukosta on paljon iloa ollut aikojen kuluessa. Muistan 50-luvulta irlantilaisen kirjailijan, joka oli ihastunut Suomeen. Minulla on hänen kaksi pakinakirjaansakin hyllyssä, mutta en voi nyt tarkistaa nimeä, kun olen mökillä asti.
Hän kertoi eräässä jutussaan, kuinka hän päätti viedä ystävilleen NY:kiin kalakukon tuliaisiksi. Lento lähti illalla, tuore kalakukko pakaasissa hyvin pakattuna. Totta kai koneeseen tuli jotain ongelmaa, ja lento pysähtyi vuorokaudeksi Lontooseen. Kesäkuumalla kalakukko sitten muhi lentokoneen ruumassa, ja kun tultiin sitten loppujen lopuksi NY:n tulliin, avattiin pakinoitsijan matkalaukku, koska se vaikutti epäilyttävältä. Pakinoitsijalla oli selittämistä.
"Siis suomalainen perinneherkku!?" sanoi tullimies yökkäillen.

  

Kyllä tarkenee täälläkin! Jopa iltamyöhällä on yli +20º, tuntuu kuin olisi
jossakin Kanarialla.  Onneksi on rinnekerros monta astetta viileämpi ja
siellä nukunkin kesäkauden aikana.

Vai olet joutunut suulaan puhemyllyn uhriksi.

V 2001 kirjoitin Ellinpoksissa kalakukosta mm näin:

Yhellä voorumilla eevät suaneet selevee, onko se kala vae lintu.
Minä ratkasin kiistan ja olin varma asijasta, että kysymyksessä on ihan selevästi kalakukko
(lat. Callaween Muicku), joka oekeestaan ee oo lintu vaen rukkiinen muna, jonka sisällä on
läskiä ja kaloja. Lauluiäni muistuttaa pierua ja hengitys on pahanhajunen.
Pessii torilla. Erityisen ihastunu Kuopijon maesemmiin.  

Mutta sinusta on tullut puolisavolainen kun aika uskottavasti, savolaiseen tyyliin,
osasit miesparkaasi muiluttaa!

 

Nimittäin helle. Mökkiolosuhteissa!
Tuli sellainen helleaalto, ettei voi kuumempaa odotella näillä seuduilla. Kolmeakymppiä huitelee, kuistilla ainavarjossa mittarissa 27 ja ylikin, vielä illan suussa.
Kerrankin ollaan mökillä oikeaan aikaan.
Ei hyttysiä vielä. Kaikki on vaalean vihreää, uutta tainta puskee silmissä, nyt pitää illalla kastella kaikki penkit kunnolla, että saavat alas asti kosteutta. Maanantaina lähdemme pois.

Pitää ihan kertoa, että jouduin hyökkäyksen uhriksi, ja jouduin aivan avuttomassa tilassa ostamaan kalakukon.
Pihaan syöksyi ennenkin tapaamani puhemylly, joka möi minulle väkipakolla uunikuuman kalakukon, TODELLA halvalla, vain 30 euroo, rouva! Kyllä minä hänet muistin aikaisemmiltakin kesiltä, ja aina olen jäänyt toiseksi. Ihan hyvä kukko, eihän siitä ole kysymyskään. Savolaiset osaavat. Eikä ole suunsoitossakaan koskaan häviäjä.

Isäntä sattui olemaan päiväunilla, ja kun myyjän auto oli häipynyt, katoin pöydän kuistille ja kutsuin sankarin syömään. Ihan meni täydestä, kun sanoin, että kukko on kuuma, kun justiin otin sen uunista, varo vähän. "Missä välissä sinä tämän teit", äimisteli isäntä. Ei edes ihmetellyt, mistä oli muikut taikonut.
Huomattakoon, etten ikimaailmassa ole muikkukukkoa tehnyt. Mutta täydestä olisi mennyt, jollei rehellisyyden puuska taas olisi iskenyt.

Helteen ansio varmaan. Mikään ei ole mökillä muuttunut. Autoradallakin ihan sama meteli kuin viime vuonna.