Ajattelin mainita omasta tulevaisuuden asumisesta, tai siitä ajatusten
mylläkästä mikä päässäni käy.
Niinkuin olen kertonut aikaisemmin, olen ollut taloani myymässä.
Viimeksi nyt keväällä mutta piti ottaa paussi terveydellisistä syistä.
Tuntuu kuitenkin siltä että voisin jatkaa nyt syksyllä ja yritän päästä
talosta eroon.
Potkua tuli lisää kun sain Suomesta sellaisen "syötin" että on vaikea
kieltäytyä ja olisi tietenkin (ehkä?) mukava palata sinne mistä on 50 v
sitten lähtenyt maanpakoon.
Toisaalta alkaa pelkkä ajatuskin epäilyttää. Vieläkö pystyisin ottamaan
vanhan "kameoljontin" nahkan päälleni ja sopeutuisin uusiin/vanhoihin
olosuhteisiin? Törmäisinkö niin suuriin eroavaisuuksiin ruotsalaisen ja
suomalaisen elämäntyylin välillä että tulisin katumapäälle? Kuinka paljon
kaipaisin tätä ruotsalaista elämää (paitsi poikaani ja hänen vaimoansa)?
Hyvänä puolena olisi tietysti että jos ruotsinkielentaito häviää iän mukana
niin olisin omassa kieliympäristössä kuitenkin. Olisi vielä sukua lähettyvillä,
niin myös muutamia entisiä työkavereita ja muita ystäviä perheineen.
Tulevaisuuden asumiseen olisi tiedossa uusi rivitaloasunto, joka valmistuu
keväällä. Houkutteleva ajatus: kaikki viimeisen päälle tehtyä, ei remontteja,
ei huolen häivää asumisen takia. Ainoa huoli on oma terveys, jota ei voi
taata asuipa missä tahansa.
Ottakaapa kantaa, hyvät nörttiystävät! Mitä tekisitte jos olisitte minun
asemassani juuri nyt?