Naapurikylällämme sattui viime syksynä omituinen tapaus, kun sienestämään
lähtenyt 63-vuotias nainen löydettiin kuolleena lähellä rantaa. Koira tuli yksin
kotiin ja aviomies lähti etsimään vaimoaan. Hän teki tuon kauhean löydön.
Vaimon keho oli pahasti ruhjoutunut. Seuraavana päivänä pidätettiin aviomies
murhasta epäiltynä.
Vaurioitten sanoivat poliisien teknikot johtuneen siitä että mies oli ajanut
vaimonsa yli muutaman kerran ruohonleikkuutraktorilla. Mies oli pidätettynä
viisi kuukautta kunnes hänet päästettiin vapaaksi ilman mitään selityksiä.
Hänelle ei kerrottu että kriminaaliteknillisessä laboratoriossa tultiin siihen
tulokseen, että naisen kehosta ja haavoista löydettiin hirven karvoja ja
kehossa oli myös runsaasti hirven saliivia ja sarvien ja sorkkien aiheuttamia
ruhjeita. Kuukaudet kuluivat. Aviomies kertoi, että naapureitten silmissä
hän edelleenkin oli murhaaja.
Tänään, 13 kuukautta myöhemmin hän on saanut lopullisen vahvistuksen,
että häntä ei enää epäillä murhasta. Hän itse oli esittänyt hirvi-teorian heti
alkuun, kun asuivat maisemissa, missä hirvet tulivat ihan tontille asti. Sitä
paitsi koira oli vielä penikka ja oli varmaankin saanut hirveen vauhtia,
paennut sitten emäntänsä suojiin ja emäntä oli seuraava kohde.
Kuuntelin tuon aviomiehen haastattelua äsken radiosta. Hän kertoi, että
oli tuntenut vaimonsa 50 vuotta, ehtinyt olla hänen kanssaan naimisissa
46 vuotta ja että heillä oli aina ollut hyvä suhde, sen voivat heidän
lapsensakin todistaa. Että leimautuu yllättäen murhamieheksi, tuntui
niin epätodelliselta ettei sitä voi vieläkään käsittää. Ymmärrettävistä syistä
hän oli katkera siitä, että syyttäjä ja poliisi tiesivät jo kauan sitten kuinka
hänen vaimonsa kuoli, mutta eivät ottaneet häneen minkäänlaista yhteyttä.
Tänään oli poliisilla lehdistötilaisuus, mutta sinne ei häntä pyydetty.
Vaimon kuolemansyyn hän sai lehtimiehiltä.
Mahtoiko olla paikallisille dekkareille liian kova pala nieltäväksi, että
murhaaja olikin perinpohjin äkämystynyt hirvi?