Homoliitot!

Homokysymys vienee aikaa ennenkuin sen on valmis hyväksymään, niin lujassa
on ennakkoluulot ja vanhojen totuttujen kaavojen noudattaminen.
Tämän sanon omien ennakkoluulojeni ja kauhistelemisteni pohjalta.
Ensimmäinen aviomieheni oli "filmitähden näköinen" ja kertoi että "hintit"=homot
olivat jahdanneet häntä Tukholmassa. Kuvittelin että Ruotsissa oli homoja vaikka
kuinka paljon. Iljettelin ja kauhistelin.
Sitten sain kampaajakseni suomalaisen mieskampaajan, joka oli ns. hintti.
Mukavampaa juttukaveria ei voi löytää. Hänen kanssaan voi jutella asioista
laidasta laitaan. Asenteeni alkoivat muuttua. Satuin saamaan sitten työkaverikseni
pojan, jota rupesin puolustamaan kun hän joutui kiusaamisen kohteeksi miespuolisten
työkavereitten taholta. Poikaparka ei uskaltanut sanoa mitään, mutta minä tyttö uskalsin!

Suomessa kuljetaan jonkun verran jälkijunassa, onhan homoliitot muissa pohjois-
maissa hyväksytty heteroliittojen rinnalla.
Minusta tuntuu että kirkkovihkiminen on homopareille jonkunlainen "kuitti" siitä että
heidät hyväksytään sekä seurakunnissa että yhteiskunnassa tasaveroisina muitten
kansalaisten kanssa.

Minä menin naimisiin Hämeenlinnan maistraatissa sen takia että mieheni ei kuulunut
kirkkoon, eikä meitä suostuttu vihkimään kirkossa.
Mieheni olisi pitänyt ensin liittyä seurakuntaan ja käydä rippikoulu, eikä hänellä
ollut halua tuhlata aikaa moiseen. Ruotsissa olisi riittänyt että toinen kuuluu
seurakuntaan. Olisimme kyllä voineet elää avoparinakin, eli susiparina niinkuin
siihen aikaan kauniisti sanottiin, mutta äidin painostuksesta menimme naimisiin.
Äiti pelkäsi että seurakunnan pappi tulisi meille nuhtelemaan meitä, kun
"elämme synnissä"! Se oli sellainen häpeä, jota hänen olisi ollut vaikea kestää.
Ennen korjattiin synnin jäljet menemällä pakkoavioliittoon. Niin teki omat vanhempani.
Ja äiti varmaankin pelkäsi että minullekin kävisi "vanhanaikaisesti".

Nyt on muotia kannattaa homoavioliittoja.
On aikaisemminkin voitu rekisteröidä samaa sukupuolta olevien liitot, mutta nyt halutaan käyttää nimitystä AVIOliitto, ja solmia se kirkossa.
Muu on syrjintää. Kun avioliitto on tähän asti ollut miehen ja naisen liitto, niin se syrjii vähemmistöryhmiä.
Minua se tässä vähän arveluttaa, kun esim. kirkkoon kuulumattomat eivät voi vihityttää itseään kirkossa, eikö sekin ole syrjintää? Tai siis syrjäytymistä, kun ollaan jääty pois ko. yhteisöstä.
Kuitenkin avioliittoon voi astua maistraatissa, se nyt vain ei kaikille käy. Jotkut ei astu mihinkään vaan pysyttelevät jopa omissa asunnoissaan, kuten Matti Nykänen ja kihlattunsa Satu, joka on palannut Helsingissä sijainneeseen kotiinsa viime viikolla.

Avoliitossa olevat eivät sano vaimoni tai mieheni, vaan avovaimoni ja avomieheni. Eri haluavat erottautua vanhanaikaiseksi kokemastaan avioliitosta.
Onko kirkossa vihkiminen todellakin kaikille niin hirveän tärkeä tapahtuma, kun kuitenkin voidaan olla ihan varmoja siitä, että suurin osa kirkkoon kuuluvista ei juuri koskaan käy kirkossa eikä ole kiinnostunut mistään kirkon järjestämistä menoista tai vapaaehtoistyöstä. Itse tykönäni ajattelisin varmasti, että minulle kyllä kelpaa maistraatti. Tai sitten se avoliitto, jota ei merkitä kirjoihin eikä kansiin. Sellainen ei kelpaa kaikille ryhmille.
Hämmästyttävintä tässä asiassa kitenkin mielestäni on, että suurin osa lapsista syntyy nykyään avioliiton ulkopuolella. Avioliittoa ei ilmeisesti kohta tarvitsekaan muut kuin vähemmistöryhmät.


Tulin tätä kaikkea ajatelleeksi, kun luin lehdestä, että Facebookissa kiertää nyt profiilikuvana punainen ruutu, jossa kaksi raitaa mielenilmauksena homoavioliittojen puolesta. Sen on aloittanut amerikoissa George Takei, joka on saanut tuhansia osalliostujia kampanjaansa. Milenkiinnolla seuraan, moniko suomalainen palstalainen siihen liittyy.

Minua tällaiset yhden asian liikkkeet ovat aina oudoksuttaneet, koska maailma on täynnä ongelmia, jotka kaipaisivat korjausta. Mitä me kaikki muut hyödymme, kun homoliitot sitten aikanaan hyväksytään meidänkin innokkaalla avustuksellamme? Tarttuuko joku meidän ongelmaamme seuraavaksì? Kuka valitsee seuraavan ison asian, joka ajetaan läpi kautta maailman ulottuvalla kampanjalla? Taas meitä sitten viedään kuin pässiä narussa.