Marimekko!

Tuo lehti on Gingkon eli Neidonhiuslehtipuun lehti.
Jauhiainen säikähti kun Isolan kuosi tuli myyntiin kolme vuotta sen jälkeen
kun hänen oma kuosinsa oli tullut markkinoille. Hän luuli että Kristiina Isola
oli löytänyt jonkun äitinsä vanhan kuosin ja ottanut sen Marimekon tuotantoon.
Mutta hän ei halunnut ruveta riitelemään plagiaatista.

Marimekko selittää Isolan kuosin synnyistä syvistä, että Isola oli pyytänyt
lähettämään Japanista tuon puun lehtiä, järjestellyt niitä kankaan päälle ja
niin kuosi oli syntynyt.

Marimekolla on eräs kuosi (Bottna), jossa on myös samoja ideoita kuin
Maria Jauhiaisen profiilikuvassa FB:ssä olevassa "kudoksessa".
Mikä lienee kana, mikä muna? Marimekon kankaan suunnittelija on Anna Danielsson.

Eikö tuo ole joku luonnonkasvi sellaisenaan?
On ehkä hyväksyttävämpää plagioida suoraan luonnon omia muotoja, sillä mikään ei niitä voita. Tosin esimerkkisi eivät minusta osoita suurtakaan mielikuvituksen lentoa. Malli vain suoraan käyttöön kasvikirjan sivulta.

Marimekon suunnittelija Satu Montanari on hyödyntänyt luonnonmuotoja ottamalla ensin valokuvia ja muotoilemalla ne sitten kankaiksi, esim. "Hortensia", jollainen minulla on pöytäliinana. Siinä on ilmeisesti hortensian lehti solukkoineen suurennettu monikymmenkertaiseksi kuvioksi. Löytynee netistä. Olen aina pitänyt liinasta, eikä minua yhtään ole haitannut, että kuviosta selvästi näkee, että se on suurennos kasvin lehdestä.

Ihan näin meidän kesken, se Isolan kopio ei minua sykähdytä. En ymmärrä, mitä käyttöä minulla olisi ollut noin vahvasti kuvioidulle kankaalle. En ole nähnyt sitä kenelläkään käytössä kotioloissa, mutta kuosejahan on nykyisin niin paljon, ettei se mikään ihme olekaan.

Katriina Isola kuulemma on oikein paneutunut varjelemaan äitinsä suunnittelemia kuoseja ja syynää niiden kopioita kautta maailman. Siksikin on aika heppoista selitellä mitenkään omaa plagiointia. Oli löytänyt taidekirjan äitinsä jäämistöstä ja varmaan kuvitellut, ettei 60-luvulta peräisin olevaa teosta kukaan muu tunne.

Sääli että Marimekon nimi kärsii tästä, ties kuinka pahasti.
Täälläkin on Hesarin paljastuksen jälkeen joka uutislähetyksessä ja
kulttuuriuutisissa otettu esille ja ihmetelty, kuinka tämä voi olla mahdollista!
Maija Isola teki monta Marimekon kuviota maailmankuuluksi. Nyt sitten
tyttärensä menee pilaamaan koko Isola-nimen! Ja eikös tyttärentytärkin
ole designeri?

Metsänväki-kuvio on suora kopiointi, värejä myöten! Jokin muukin kuvio
on uutisten mukaan plagiointia, jonka Marimekko kuitenkin kiistää.
Minun silmäni sanovat että näin on, vaikka nuo rinkulat ovatkin poissa!



Muuten...minulla on samankuvioinen hopeinen kaulariipus, jonka sain
eräältä ystävättäreltä Suomessa kymmenisen vuotta sitten.
Onkohan korun muoto plagioitu Kristiina Isolan vai Maria Jauhiaisen
kuosista?

Tuntuu aivan käsittämättömältä, että tunnettu taiteilija siirtää omaan teokseensa toisen taiteilijan työn ihan muuttumattomana, kuten tässä. Jättänyt pois vain sen eläinhahmon.
Olisi selvinnyt varmasti pälkähästä, jos hän olisi vain "saanut vaikutteita" kuvien muodoista ja tekniikasta ja käyttänyt toisen luomia muotoja omintakeisesti, mutta että todella siirtää itselleen koko kuvan sinällään - aivan uskomatonta. Ei ole mitään puolustusta.

Eräs sukulaiseni on juuri tehnyt tutkimusta plagioinneista osana opiskelujaan yliopistossa. Hän kertoi, että ei ole lainkaan harvinaista, että esim. gradutöistä on löydetty sivukaupalla sanasta sanaan plagiointeja. Aikaisemmin ne eivät jääneet niin helposti kiinni, koska gradut olivat paperitulosteina arkistoissa, mutta nyt voi käyttää hyväkseen nettiä. Kiinnijääminen on paljon todennäköisempää.

Luova ihminen voi menettää luomiskykynsä kesken parhaimpien vuosiensa. Kai siinä sitten paniikissa etsii apua taidekirjoista ja toivoo löytävänsä ideoita. Laiskuutta kuitenkin osoittaa, jos ottaa mallin suoraan kirjan sivulta, kuten tässä oli tehty.

Säpsähdin kyllä kun näin Yle-uutisten otsikon Marimekon designerin
"tyrimisestä".

Musiikkimaailmassa kuulee tämän tästä jonkun kappaleen plagioinnista.
Sekin on tuttua että esim. tunnettujen suomalaisten lasitaiteilijoitten töitä
plagioidaan siellä sun täällä ja myydään halvalla. Iittalan lasitehtaalla on
esim. pieni osasto, missä näkee alkuperäistuotteet ja väärennetyt
tuotteet vierekkäin.
Mutta että suomalainen, laadun keulakuvan edustava tekstiilikonserni
saa tällaisen tärskyn, ei tahdo mennä hilseeseen!
Nyt varmaankin ruvetaan tutkimaan kaikkia uusia marimekkokuvioita
ja yritetään löytää kuvion "alkuperä".