Muistotilaisuus

mirjamarja kirjoitti:

Kirkossa puhui papin lisäksi nuori sukulainen, joka kertoi sedästä monin tavoin ja sai jopa nauruhörähdyklsiä aikaan surevissa.

Maaseudulla on yhä tapana, että muistotilaisuudessa on kaikki kotona tehtyä. Niin täälläkin. "Laittajat" olivat olleet työssä päiväkausia, tarjoilu oli hyvää ja tyylikästä. Maaseudulla vielä osataan ja perinne on vahva.

Viime viikolla minulla oli vieraita Skoonesta. Mies on urkuri ja kertoi eräistä hautajaisista,
jotka olivat vähällä mennä pipariksi. Sähköt olivat menneet vähän päästä kovan ukonilman
takia. Pappi oli kehoittanut hautajaisvieraita istumaan penkeissään ja odottelemaan, niin
kyllä tämä vielä järjestyisi. Olivat istuneet steariinikynttilöitten valossa ja odotelleet sähköjen
palaamista. Kun sähköt sitten tulivat, ei pappi ollut malttanut olla mainitsematta puheessaan:
- Ei ihme ollenkaan, että kaikki tämä tapahtui juuri tällä hetkellä. Vainajahan oli tunnettu
sähkömies!

Noista maadeudun muistotilaisuuksista on jäänyt jo lapsuudesta mieleen kaikki tarjoilut.
Varsinkin sota-ajan jälkeen tultiin maaseudun hautajaisiin läheltä ja kaukaa kun tiedettiin
että on tilaisuus syödä hyvin.

Kävimme ikääntyneen sukulaismiehen hautajaisissa.
Mies oli suomalainen maalla elänyt maahan kiintynyt isäntä, joka oli toivonut hautajaisistaan yksinkertaista tilaisuutta.
Hyvin oli perhe onnistunut noudattamaan isän toiveita. Kirkossa puhui papin lisäksi nuori sukulainen, joka kertoi sedästä monin tavoin ja sai jopa nauruhörähdyklsiä aikaan surevissa. Kirkko oli täynnä väkeä, kuten usein on, kun maaseudulla ikänsä elänyt lähtee. Tuttavia riittää.

Kukkia ei siunaustilaisuudessa laskettu. Jokainen surija sytytti kynttilän telineeseen, joka sijaitsi arkun äärellä.
Se oli todella hieno ja vaikuttava tapahtuma, jollaista en ollut aikaisemmin kokenut.
Painan mieleeni vastaisen varalle. Monta kertaa olen ajatellut, kuinka hirveä määrä rahaa tuhlaantuu komeisiin kukkalaitteisiin, varsinkin maaseutuympäristössä, missä vertailua tehdään surijoiden kesken. Kaikkihan ovat saman kukkakaupan asiakkaina olleet ja hinnat tiedossa.
(Nyt voi sanoa, että kylällä oli ainakin yksi aidosti sureva ihminen, nim. kukkakauppias!)

Liikuttavaa oli, kun pitäjän vanhan kirkkoherra, jo 25 v. eläkkeellä ollut, tuotiin pyörätuolissa arkun äärelle ja hän lausui muistosanat hyvälle ystävälleen. Ihmetteli, miksi toinen oli lähtenyt ennen häntä, vaikka hän olisi ollut valmis jo kauan sitten.

Maaseudulla on yhä tapana, että muistotilaisuudessa on kaikki kotona tehtyä. Niin täälläkin. "Laittajat" olivat olleet työssä päiväkausia, tarjoilu oli hyvää ja tyylikästä. Maaseudulla vielä osataan ja perinne on vahva.