Talitiaisen harharetket

Mustarastaat ovat huomaamattomia, oleskelevat paljon pensaitten alla piilossa.
Näin netiltä että vanhin rengastettu mustarastas Suomessa on ollut yli 9 vuotta vanha!

Tämän päivän uutislähetyksessä kerrottiin Kastrupin lentokentällä asustelevasta
harakasta, joka on oppinut ihmisiltä, kuinka kodittomana selvitään: Yövytään
vaikka polkupyörän korissa, pummataan ruokaa ohikulkevilta, kerätään tupakan
natsoja ja vedetään viimeiset nikotiinit jämistä omaan nokkaan.

http://www.svtplay.se/klipp/359373/skata-charmar-flygpassagerare

Meillä on mustarastaspariskunta, joka on jo kolme vuotta yöpynyt meidän olohuoneen ikkunan yläpuolella köynnöshortensiassa.
Näen aina iltahämärissä, kuinka ne tulevat kotiin. Ensin kuistin katolle varmistamaan, ettei vaara uhkaa, ja sitten nopeasti oksistoon aina samaan kohtaan. Ovat hyvin siistejä, mitään käyntikortteja ei ole ikkunoissa eikä seinässä.
Yhtenä vuonna ne yrittivät pesiäkin, mutta orava hävitti pesän. En tiedä ovatko pesineet jossakin kauempana, ei ole ainakaan perhettä näkynyt.

Kuinkahan kauan mustarastas elää?
Nämä eivät muuta talveksi etelään. Kukapa sitä kotoaan lähtisi. Kaksi kauhean lumista talveakin ovat kestäneet. Varmaan meidän auringonkukansiemenet ovat olleet tarpeen niillekin.

Siellä Smoolannissa on mielenkiintoisia talitinttien harharetkiä!

Taas oli yksi talitiainen erehtynyt ja lentänyt sisälle kun olin unohtanut parvekkeen
oven auki. Ulkona on muutama miinusaste niin huoneesta tuleva lämpö houkutteli
varmaankin sen tutkimaan paikkoja. Täällä on pikkulinnut aika pelkäämättömiä,
erityisesti varpuset jotka lehahtavat heti parvekkeen kaiteelle ruokaa kärkkymään
jos aukaisee parvekkeen oven.

Istuin alakerran läppärin ääressä kun alkoi tuntua jaloissa vetoiselta ja menin
yläkertaan hakemaan lisää kahvia. Kuulin heti että sisällä poukkoilee pikkulintu
ikkunaa vasten. Tinttiparka oli lentänyt tänne tietokonehuoneeseen, oli kai
istahtanut särmin reunalle ja jättänyt särmiin käyntikortin, joka oli valunut alas asti.
Näppäimistön lähellä oli pieni untuva. Olikohan se yrittänyt lähettää avunpyyntöviestiä?

Rukkaset käteen ja pyyheliinan sisään sain tintin. Aukaisin ulko-oven ja raotin
pyyheliinaa. Hyvin onnistui naapurin katolle lento!

Eilen oli niin lämmin päivä että vedin lasiterassilla yhden ikkunan raolleen.
Illalla sitten muistin että on laitettava ikkuna kiinni ja kuulin pimeässä huoneessa että
siellä liikkui jotakin. Laitoin valot ja pieni talitiainen lensi lasiovia kohti ja putosi
lattialle. Ajattelin että se on pökertynyt ja nostin sen oven ulkopuolelle nurmikolle.

Hetken päästä menin katsomaan, onko se toipunut ja lähtenyt lentämään, mutta
se oli samassa paikassa, höyhenet pörröllään ja tärisi.
Sillä on varmaankin kylmä, ajattelin ja kävin hakemassa muovirasian, johon levittelin
vanua ja nostin tintin rasiaan ja peittelin ( ) sen vanun sisään. Jonkin ajan päästä
se oli "heittänyt peitot syrjään" ja mulkoili minua vanupetiltä kun kyykötin siinä
lattian rajassa ja tarkastelin kuinka potilas voi. Sammutin valot ja menin nukkumaan.

Tänä aamuna menin taas terassille "rondille" potilasta katsomaan, mutta potilas
oli karannut. Kuulin jostakin katonrajasta kattolankkujen rakosista rapinaa ja tiesin
tintti on onnistunut jo hieman lentämään. Käsikopelolla en sitä löytänyt, vaan hain
peilin ja sen avulla voin paikallistaa karkulaisen. Kyllä oli ahtaaseen paikkaan itsensä
saanut survotuksi! Hain keittiöstä pihdit ja vedin sen pyrstöstä pois.

Nostin karkulaisen ulos aurinkoiselle nurmikolle ja hetken päästä se yritti hyppiä
istutusten joukkoon, kaatui nokalleen ja yritti uudestaan. Siltä oli varmaankin mennyt
toinen jalka poikki.
Kohta se yritti lentää pensaaseen, mutta ei näyttänyt onnistuvan ensi yrittämällä.
Jätin sen rauhaan ja kun äsken menin ulos, niin en sitä enää nähnyt.

Miksiköhän en voi ottaa pikkulintua hengiltä, mutta esimerkiksi hiiren tappaminen
kyllä onnistuu?