Ampiaiset ja muut ötökät

Facebookissa olen lukenut mirjamarjan ja miehensä taistosta ampiaisia vastaan.
Kerroin FB:ssa myös omasta tuhotyöstäni kun vesiletkukärryn rumpuun oli
ampiaiset ehtineet rakentaa salaisen bunkkerin. Se täytti koko rummun, jonka
läpimitta n 20 cm! Kerävieraani huomasivat että kärryn ympärillä on liikettä
ja rummun aukkoihin eritoten.

Menihän siinä aikaa ennenkuin pääsin "asian ytimeen". Oli vedettävä ensin
letku pois ja se tapahtui pienissä jaksoissa, välillä oli juostava sisälle suojaan.
Kun taas kärryn ympärillä elo rauhoittui vedin letkua taas muutaman metrin
kunnes koko komeus rummun sisällä paljastui.
Sitten vaan vesisota päälle ja sain huuhdeltua pesän asfaltille. Sen jälkeen
hain kiehuvaa vettä ja kaasin pesän päälle. Keskitysleiri tuli mieleen...
Nyt on terassi ollut rauhallinen olopaikka, mutta torstai-iltana oli kostaja-
ampiainen liikkeellä ja olikin ärhäkällä myrkyllä varustettu.

En uskonut olevani muuten allerginen millekään ötökälle mutta tämän kesän
aikana olen saanut niin paljon antibiootteja että ehkä sen takia on oma puolustus-
kyky heikoilla.

Lehdissä on annettu ohjeita ampiaisten varalle. Pitää panna hyvään paikkaan makeaa juotavaa niille, hunajata ja siirappia veteen, niin menevät siihen ja antavat ihmisten juomalasien olla rauhassa. Esimerkiksi lähelle amppareiden pesää.
Meillä on taisteltu kaiken kesää ampiaisten kanssa, joiden pesä on mökin portaiden alla piilossa. Nyt ovat aika harvakseltaan enää liikkeellä Kai pesä on jo tyhjentymässä.

Meidän apteekeista saa ostaa Zyrtexiä, joka auttaa allergisiin oireisiin. Se auttaa ainakin hyttysten pistoihin, ampiaiset ovat minua karttaneet, eikä ole törmäyskurssille jouduttu, vaikka olen singahtanut portaissa monta kertaa päivässä.

   

Onneksi en ole pahasti ampiaisille allerginen. Viime viikolla sain piikin käsivarteen. Vuorokauden oli kipeä, mutta vieläkin on selvä jälki. Kun syömme ulkona on vähän matkan päässä sokerivesilautanen ampiaisille. Siihen lorautan pikkuisen esanssimehua kun olen kuullut, että se on lievästi myrkkyä noille. ;-)

Jatkanpa tähän vanhaan "ampiaisketjuun" kun tulin juuri lääkäriltä
komean käteni kanssa.

Eilen illalla pisti ampiainen keittiössä käteeni. Se oli hörrännyt omenasiivujen
kimpussa mutta sain hätisteltyä sen pois enkä sen enempää seurannut minne
ötökkä hävisi. Satuimme tiskipöydän ääreen yhtäaikaa ja nojasin sattumalta
kädelläni pöydän reunaan kun kaasin maitoa lasiin.
Voi hyvä jysäys, en uskonut että voisin hypätä tasajalkaa niin korkealle!
Sattui enemmän kuin joskus aikoinaan kun poikani "rokotti" minua kannikkaan!

Käsi turposi tietenkin ja kutisi aivan mahdottomasti. Ajattelin että kyllä se yön
aikana laskee. Aamulla se oli entistä turvonneemman näköinen. Käsivarsi kuin
halko ja sormet melkein turvotuksen alla piilossa.
Soitin arvauskeskukseen voisinko itse lääkitä jotenkin, mutta käskivät tulla
näyttämään kättä. Takaisin tulin antibioottikuurin kanssa. Sanon vaan että
on tässä syöty antibioottia tämän kesän aikana.

Odotushuoneessa juttelin erään naisen kanssa, joka sanoi hoitelevansa mehiläis-
yhteiskuntia. Hän tiesi että mehiläisen tai ampiaisen pisto on hyvä lääke
artroosia vastaan. Hänellä itsellään oli polviartroosi ja kertoi saaneensa kerran
sellaisen pistomäärän kun oli mennyt ilman suojavaatetusta laittamaan eläteilleen
ruokaa. Hän sanoi että ei muista kuinka kauan aikaa sitten hän olisi pystynyt
kävelemään niin kevyesti rappusissa kuin niitten pistojen jälkeen.

Vähän oli torakoita tänä syksynä. Taisi jäädä kymmenkuntaan vainajaan. Vielä pitää sumutella pesäloukot, niin saa taas olla talven rauhassa.
Tuo rikin polttaminen on hyvä keino edelleen. Rikkidioksidi muodostaa veteen liuotessaan rikkihapoketta, joka syövyttää hyönteisen keuhkoja.

Ovat ne sota-aikojen kotieläimet tehneet paluun maahamme. Päätäitä jo onkin kauan ollut, nyt kirjoitellaan että lutikoitakin ja ne ovat hyvin sitkeitä hävitettäviä. Evakkoaikana saimme kodiksemme pienen hirsimökin, joka oli ollut kauan asumaton. Mutta luteet olivat säilyneet hirsien raoissa ja heräsivät henkiin meidän tultuamme.
Ne hävitettiin kerralla niin että me menimme sukulaisiin yöksi ja mökissä poltettiin jotain rikkiä. Siihen kuolivat luteet.

Ampiaiset ja herhiläiset ovat hauskoja seuranpitäjiä

Pari vuotta sitten korjasin räystäskourua, enkä huomannut sen tummassa kylhessä lämmittelevää syysampiaista. Nojasin ränniin, että sain sen lähemmäs oikeaa asemaansa ja eikös se otus jäänyt olkavarren ja kourun väliin. Muutaman päivän minulla oli "hauislihas". Onneksi en hätääntynyt niin, että olisin tullut vauhdilla 2 m alemmas pihalle.

Tiedän, että Espanjassa odottaa taas kuolleitten torakoiden "matto" alakerran lattialla. Myrkkyä on riittämiin, mutta jostakin ne kesällä sinne rynnäköivät.

Tänä kesänä on ollut liikkeellä epätavallisen paljon ampiaisia ja muita lentäviä
ötököitä. Ei ole ollut erikoisen lämmin kesäkään, jotta ihmettelen miksi esimerkiksi
ampiaisia on niin paljon. Ei ole voinut paljon istua ulkona ja kahvitella kun on
niin paljon pörinää ympärillä. Samoin on, jos avaa ovia tai ikkunoita, niin sisälle
lentää heti ampiaisia.

Nyt on Victoria-luumut kypsymisvaiheessa. Ne ovat makeita ja luumupuun ympärillä
on niin paljon lentoliikennettä että ei tahdo uskaltaa mennä luumuja poimimaan.
Eilen lensi ampiainen t-paidan aukosta ja pisti kurkun alapuolelle rintalastaan.
Jukra, että se teki kipeää! Painuin heti suihkuun ja vaihdoin puhtaisiin vaatteisiin,
jos saan jonkun reaktion ja on lähdettävä lääkäriin. Pistokohta turposi kauhean
näköiseksi, mutta ajttelin että kaipa se siitä asettuu. En tiedä olevani allerginen ötököitten
pistoille. Haudoin etikalla, kun ei muuta sattunut olemaan ja sivelin päälle kortisonivoidetta.
Kipu ja kutina helpotti.
Tänä aamuna oli turvotus laskenut, mutta ihon alla on kova paukama, aivan kuin sinne
olisi operoitu jokin vieras esine (ampiaisen piikki siellä vielä on) ja kutiaa valtavasti.
Tällaiselta kaulan seutuni näyttää tänään.