Viimeisiä viiltoja napanuoraan!

Suomessa Airiston lomakylässä se kierrätys on vähän sitä ja tätä. On siellä laatikot, mutta se "poltettava sekajäte" näkyy olevan määränpää kaikelle, paloi tai ei! Syypäänä on usein nuoriso, joka tulee vanhempiensa mökille ja "pal välii, ei me asuta täällä".

Espanjassa kierrätys ottaa ensiaskeleitaan. Kohta osaa kävellä kun laatikot täyttävät 20 vuotta

Täällä on jäteasemalla selvästi käsinpoimijat, koska yhteen menevät pahvit ja paperi ja toiseen muovipullot, mehutölkit, säilyke- ja juomapurkit.
Lasipulloille on omansa, mutta suurin osa esim kapakoista laittaa kaikki syntyvät jätteensä yleisroskiin.

Katselin juuri viikonloppuna otettuja kuvia ja ajattelin että tuntui niin
hyvältä katsella nuoren parin säteilyä. Kaikki näyttää olevan hyvin.
Täytyy vaan toivoa että terveyttä riittää! Miniän terveystarkastukset
ovat olleet OK.

Jätteistä sitten:
Meidän kunnassa on lajiteltava jätteet tarkkaan. Paperit, muoviesineet,
metallit, lasit (värilliset ja kirkkaat), hehkulamput ja paristot jne. jo
talouskohtaisesti.
Maalit ja muut kemikaalit viedään kaupungin jäteasemalle mistä ne
viedään destruktioon (mitä se on suomeksi?). Jäteasemalla on vielä
tehokkaampaa ja laajempaa lajittelua. Sinne voi viedä esim vanhat
kirjat kansineen konttiin jossa lukee "poltettavaa" ja kontti menee
lämpökeskukseen. Siihen konttiin voi heittää muutakin, mikä palaa,
vaikkapa rakennusjätteitä. Kyllästetty puutavara on laitettava omaan
paikkaan, samoin keraamiset tuotteet, betonilaatat ym.
Jäteasemalla on pätevää henkilökuntaa neuvomassa ja ohjailemassa.
Talouksiin tulee muovikortti, joka toimii avaimena jäteasemalla asioidessa.

Sinne voi jättää myös kierrätykseen menevää tavaraa, kuten huonekaluja
ja astioita.

Aion viedä Erikshjälpenin keräykseen pojan pujottelumonot ja hokkarit +
muuta jääkiekkoilijan välineistöä. Samoin poikien seikkailukirjoja ym.

Sanon vaan että tulipa tilaa varastoihin, kun olen jo ehtinyt ajaa monta
lastia omiakin romuja kaatikselle ja nyt menee varastot melkein tyhjäksi!

Hienoa kuulla pojastasi ja hänen morsiamestaan.
Kauan sitten kerroit huolestasi morsiamen sairauden vuoksi.
Tauti on toivottavasti nyt voitettu!

Minä olen heittänyt lasten kouluvihot ja -kirjat nyt menemään. Eivät mahdu mihinkään enää, kun tätä omaakin ylimääräistä riittää joka kaappiin.
Lapset eivät itsekään muista mitä ovat taakseen jättäneet, kun ovat lähteneet omille teilleen. Sanmoivat vain aikanaan, että eiväthän ne laatikot heille mihinkään mahdu. En edes kysynyt mitä näille tehdään.

Raaka peli!

Kahtena syksynä olen antanut vanhojen kirjojen myyntiin kirjoja, vienyt kirpputorille osan ja roskiin kasan niteitä. Kirjoista pitäisi kuulemma repiä kannet irti ja panna ne sekajätteisiin, sisus paperikeräykseen. Minä en jaksa ruveta sellaiseen souviin.

Miten teillä siellä ulkomailla jätteet kierrätetään, ja mitä ohjeita noudatatte?

Poikani oli morsiamensa kanssa käymässä luonani viikonloppuna. Auton perä oli
täynnä tyhjennettyjä muuttolaatikoita, joita tulen tarvitsemaan kun/jos muutan
itse. Hänellä ja minulla on ollut yhteisessä käytössä muuttolaatikot. Pariskunta
on äskettäin muuttanut yhteen asumaan ja muuttolaatikot vievät liikaa tilaa
heidän pienessä varastossaan.

Pyysin poikaa käymään läpi kaiken roinan mitä hänellä on minun varastoissani,
mm. kaikenmaailman kemikalioita joita hän on käyttänyt vanhaa autoa korjates-
saan ja huoltaessaan. Sitten oli monta painavaa laatikkoa koulukirjoja ja muita
lapsuusajan muistoja, jotka hän vihdoin viimein kävi läpi. Osa edelleen säilytet-
täväksi, osa kaatopaikalle heitettäväksi.

Hänen autonsa oli paluumatkalla yhtä täynnä kamaa kuin tulomatkalla, koska
hän sai viedä "edelleen säästettävät" tavarat mennessään.
Heidän lähdettyään kävin vielä kerran läpi kaatopaikalle luokiteltuja kamoja ja
pelastin läjästä mm. aivan ensimmäiset kouluvihkot, jonkun ainevihkon, käsi-
töitä (puu- että ompelutöitä), jokunen piirustusmappi jne. Ensimmäinen koulureppu
pelastui myös. Aion pestä sen ja laitan siihen sitten nuo muut pelastetut objektit!

Ajattelin että nyt alkaa napanuora olla lopullisesti poikki ja pojan kouluaika
muistoineen, kirjoineen työvihkoineen, tentteineen häviää Västervikin kunnan
lämpökeskuksen uuniin kunhan saan lastattua kaikki säkit ja laatikot omaan autooni.
Toivottavasti en ehdi katua ja ala aukoa säkkejä "pelastaakseni" vielä jotakin!
Haikeita tällaiset aikajaksojen päätökset ovat!