nukkuminen

Olet varmaankin saanut sen "talvi-oksennus-taudin", jota täällä
sanotaan "vinter-kräksjukan". On kuulemma kutvelo olo muutaman
päivän ajan ja on oltava vessan pöntön välittömässä läheisyydessä...
Lohduttaudu ajatuksella että maha tyhjenee kunnolla ja voit nauttia
jouluruoista rennommin ottein!
Tautia on täälläkin liikkeellä parhaimmillaan. Vaikea välttää tartuntoja
kun ihmisiä on puolikuntoisina liikkeellä jouluostoksilla.

Toivottavasti alkaa olosi tuntua ihmismäiseltä pikapuoliin!   

Minuun  on iskenyt jokin pöpö, joka on tehnyt elämästäni tosi surkean.   
En ole uskaltanut syödä juuri mitään ja sen vähänkin olen joutunut uhraamaan vessanpönttöön. Voiko vatsatauti tehdä lihakset niin ylirasittuneiksi, ettei  pääse ylös tuolista, ja kun kävelee, on niin hutera oli, että on etsittävä tukea huonekaluista?
Yököttäminen oli kamala ponnistus, koska vatsani kieltäytyi luovuttamasta nielemääni ruokaa suosiolla. Siitä syystä olen varmaan maitohapoilla.

Ja nukun ja nukun. Ihmeesti sitä unta riittääkin. Ei ole tarvinnut lukea riviäkään. Onneksi tämä ei tullut viikon päästä. Silloin olisi koko joulun vietto mennyt uusiksi. Tässä kunnossa en voi tehdä mitään.

 

Väittävät, ettei vanhoilla riitä unta. Ilmeisesti en ole vielä vanha, vain ikääntynyt :-D

 Minä olen nyt lukenut unilääkettäni sivu sivulta ensimäisen osan loppuun.   
Säädyllinen murhenäytelmä on ajankuvaus. Nuori Helvi Hämäläinen tutkii sen ajan elämänmuotoa kapinallisin silmin, mutta kyllä hän silti on kiinni ajassaan. Ikä ei ole vielä tuonut hänelle perspektiiviä. Monta kertaa aikaisemminkin olen huomannut, että nuoremman polven kirjailija ei useinkaan voi nähdä ikäihmistä muuta kuin muumiona. Hämäläinen on kolmissakymmenissä tuolloin. Hän oli syntynyt vuosisadan alussa.

Kertomuksessa hän kuvaa erästä vanhaa naista, jolla on n. 50 v. ikäinen poika.
Vanhus on laiha ja läpikuultava, hänen olemuksensa tärisee ja vapisee, hänen tukkansa on ohentunut, hän on kaikin puolin kuivettunut, vain haamu entisestään. Hän ajattelee vanhempaa ystäväänsä, nyt jo kahdeksankymmentävuotista vanhusta, joka pelkää kuolemaa ja suree, ettei kuolleena enää voi juoda kahvia.
Tästä päättelen, että kirjan vanhus on vuosia nuorempi kuin minä. En todellakaan tunnista itseäni enkä ketään muutakaan "vanhusta" tällaisesta kuvauksesta, vaikka henkilö olisi sairaskin.
Tämä henkilö ei ole sairas, vaan vain vanhus. Hämäläinen ei muuta nimitystä hänestä edes käytä. Vanhus tekee sitä ja tätä, vanhus käy haudalla, vanhuksen laihat liinasukkien verhoamat kurjenjalat vapisevat hänen kulkiessaan...

Muistan nuoruudestani, että ikäihmisten piti näyttääkin ikäihmisiltä. Olisi varmaan ollut todellakin säädytöntä, jos vanhus olisi matkustellut, käynyt tangomarkkinoilla, laulanut karaokea, tai ajanut autoa. Tai surffaillut netissä!

Tarinan ensi osa päättyy syksyllä juuri Talvisodan aattoon. Mielenkiintoista seurata nyt, meneekö säädyllinen perhe suunniltaan sodan aikana, koska perheessä on 15-vuotias poika. Pojalle on juuri nyt selvitetty, että palvelijatar ei saa enää tulla häntä aamuisin herättämään, se on sopimatonta, ja pojan on opeteltava herätyskelloon. Muutenkin hänelle on alettu selvittää aikuisuuteen liittyviä asioita, varovaisin sanankääntein.  
Kyllä kai oltiin tuona aikana vielä kaikenlaisten sääntöjen puristuksissa.
Mahtoi olla aika rysähdys joutua huomaamaan, että säännöt jouduttiin romuttamaan, kun koko elämänmeno suistui raiteiltaan Helsingin pommituksiin.

  

Huomaan, että Säädyllinen murhenäytelmä ei enää olekaan unilääke, vaan yllättävän paljon ajatuksia herättävä muinaismuisto.

Minäkin olen nukkunut hyvin koko viikon, ehkä siihen on ollut kävelylenkeillä
osuutensa. Olen nähnyt myös paljon unia.

Eräänä yönä olin jossakin kaupungissa. Oli paljon ihmisiä liikkeellä. Ykskaks
syöksyi jostakin iso leijona kansanjoukkoon, joka hajautui sinne tänne.
Leijona oli iso, näytti vanhalta, turkki oli takkuinen. Lähdin juoksemaan
kadun risteyksessä olevaan rakennukseen, jonka ovi oli raollaan kadun kulmaa
kohti. Ovi oli vihreä ja rakennus oli apteekki. Yhtäkkiä kääntyi leijona ympäri
ja tuijotti minua hetken ja lähti juoksemaan kohti, mutta ehdin viime hetkessä
pelastautua apteekkiin!

(Itse selitin asian näin että minussa asunut vahva leijona on nyt vanha ja
takkuinen ja turva on haettava nykyään apteekista!)

Paljon olen myös ollut autolla liikkeellä unissani. Ajanut silmät kiinni, tuttuja
paikkoja kun ovat. Joskus ei jarrut pidä tai olen ajanut aivan mahdottomiin
paikkoihin, auton eturenkaat jonkun kallionkielekkeen yli tyhjän päällä...

(Tämäkin uni selittynee oman persoonallisuuteni symbolina: kaikkia asioita
ei ehdi näkemään, vaan ottaa itsestäänselvyyksinä ja ajaa silmät kiinni kun
on kiire ottamaan uusia riskejä ja joskus huomaa että renkaat on tyhjän päällä!)

http://www.aftonbladet.se/nyheter/article17854575.ab
Olikohan tämä artikkeli kuvitusta uneesi, mirjamarja?!

Viime yönä uni tuli hyvin ja näin unta: Mies parkkeerasi autoaan kadun varteen ja törmäsi edessä seisovaan pakettiautoon. Auto lähti liukumaan alamäkeen ja suoraan remonttirakenteiden kehystämän talon oviaukosta sisään. Emme voineet muuta kuin katsoa ja odottaa, mitä tuhoa auto oli saanut aikaan. Heräsin siihen, että sanoin ohikulkijalle: "Hyvästi ulkomaanmatka!"  
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä uni ennustaa.

Unenlypsykirjassani olen päässyt siihen pisteeseen, että lemmenkipeä professori on kirjoittanut 60 sivua pitkän tutkielman lemmenkaipuustaan ja ojentanut sen rouvansa luettavaksi.

  

Eräänä yönä kun ei nukuttanut istahdin tähän koneen äärelle ja aloin lukea
näitä meidän keskusteluketjuja.
Luin varmaankin kaikki terveys- ja asumisketjut, aiheen kerrallaan alusta
loppuun, vastauksineen päivineen.
Huomasin kuinka paljon olemme jutelleet ja vaihtaneet kokemuksia
ja ajatuksia vuosien aikana. Tuntuu kuin oltaisiin vanhoja tuttuja.

Lyhyemmällä yöunella pärjään mitä nuorempana. Eihän se mikä ihme ole kun näin helpolla pääsee ja vähällä rasituksella. Mutta kun olin tässä kolmena päivänä yks- ja kolmevuotiaita pikkuisia kaitsemassa jopa uni maistui, ihan fyysistä väsymystä tunsin ja tarvitsin yhden päivän palautumista. Saman tekee jos viitsisi paljon ulkoilla, sekin on jäänyt vähemmälle.
Kyllä minä osaan koko yönkin valvoa, sattuuhan sellaistakin joskus. Selvästi tuo kellojen siirto jkv häiritsi unirytmiä. Viime yönä valvoin neljään asti. Illalla ei uni tullut, olin ottanut liian myöhään ja liian pitkät sikeät unet alkuillasta. Siinä se valvomisen syy oli.

Minä silloin joko kuuntelen radiota sängyllä, mutta yleensä menen olohuoneen keinutuoliin keinuttelemaan ja katsomaan tallennettuja ohjelmia. Viime yönä ehdin katsella kaksi Kahden keikkaa, Matlockin, luonto-ohjelman, Kuningaskuluttajan ja akuutin ja Idolia.
Siinä kun sitten huomaa että silmät vielä näkee mutta ymmärys ei enää pelaa, silloin uni tulee heti.
Minulla oli vuosia sitten myös kirja unilääkkeenä. Se oli Kerro minulle Zorbas. Kesti tosi kauan ennenkuin sain sen kannesta kanteen luettua.
Pitääpä tänään pysytellä hereillä, valvottu yö on kyllä hyvä unilääke seuraavalle yölle. 

Unilääkevaikutus on ihan siinä, että mikään tämän perheen elämässä ei sivua omaa elämääni, enkä todellakaan jaksa pöyristyä 70 v. sitten säädyttömänä pidetystä käytöksestä.   

Mutta kyllä lääke toimii. Nukuin viime yönä 9 tuntia. Katsotaan, miten käy nyt.
Hyvää yötä.

mirjamarja kirjoitti:

No viikon pari olen sinnitellyt yöt pitkät unta lypsäen, mutta nyt olen ottanut taas vanhan unilääkkeeni käyttöön. Olen alkanut sen hyödyntämisen 80-luvulla ja yhä toimii.

Ehkäpä tuon unilääkkeen tehokkuuden salaisuus piilee siinä, että tunnet
kirjan maisemat tuttuina ja turvallisen unettavina?

Pojallani oli opiskeluaikanaan paksu kirja "Hallintotaito", jota lukiessa hän
sanoi aina nukahtaneensa. Kahta sivua pitemmälle hän ei sanonut koskaan
päässeensä.
Itselläni on jokin lehti yöpöydällä, jonka avulla pääsen uneen alta aikayksikön,
mutta tavallisesti unet karisevat parin kolmen tunnin nukkumisen jälkeen.
Valveilla olon jälkeen taas muutama tunti unia ja sillä on selvittävä.

Nukkuminen on ikäihmiselle taitolaji.
Meikä nukkuu knaftit 6 h yössä. Päivällä menee silmät väkisin kiinnii ja nukun tv:n eteen tunniksi.
Ilmeisesti tuollainen 7 tutia per vuorokausi riittää.

No viikon pari olen sinnitellyt yöt pitkät unta lypsäen, mutta nyt olen ottanut taas vanhan unilääkkeeni käyttöön. Olen alkanut sen hyödyntämisen 80-luvulla ja yhä toimii.
Se on Helvi Hämäläisen romaani "Säädyllinen murhenäytelmä". Valitsin sen aikanani iltalukemisekseni, koska se on kevyt, nidottu kaksiosainen kirja. Kyllä sen kanssa uni tulee ja äkkiä.
Johtunee siitä, että Hämäläinen kuvailee hartaudella kolmekymmenluvun Töölöötä, hiljaista, siihen aikaan modernia kaupunginosaa, jossa ns. parempi väki kulki askareissaan tyynenä ja ilman mielenkuohuja.
Olen itsekin töölöläinen, ja muistan nuo kesäiset hiljaiset päivät, jolloin vain pääskysten kirahdukset kuuluivat pihojen yläpuolella ja liikenteen ääni oli raitiovaunujen kirskunta.
Tässä miljöössä kirjan sankaripari - keski-ikäinen viktoriaanisen kasvatuksen saanut sivistynyt pariskunta- yrittää selvitä miehen viidenkymmen villityksestä.
Huoh.
Sivu ja kaksi - hyvää yötä.
Olen siis lukenut kirjaa n. kolmekymmentä vuotta, ja ehkä kahlannut sen ihan läpikin, mutta aina unenpöpperössä. En muista siitä mitään. Hämäläinen kuvailee kuvailemistaan koivun runkoja ja vuokkoja, ihmisten vaatetusta, asuntojen kalustusta, kaikkea, ja naapurin lastenhoitajaan rakastuneen isännän ajatuksenjuoksua. Rehellisenä ja säädyllisenä hän ei salaa ihastustaan vaimokullalta, joka kestää kaiken katse alasluotuna, tukka kammattuna.

Suosittelen, hyvä lääke ilman sivuvaikutuksia.

Täytyy kirjoittaa palstalle viimeisin raportti.
Niinkuin mainitsin edellisessä viestissä olin torstaiyönä siivouspuuhissa
ja ikkunanpesua olin esivalmistellut. Koska uni ei tullutkaan laskelmien
mukaan aloin pestä makuukamarin ikkunaa niin pian kuin päivä alkoi
sarastaa. Vastapäisestä talosta lähti uusi naapuri 5.30 töihin, huitaisi
kädellä tervehdykseksi ja pudisti päätään...
Jatkoin olohuoneen ikkunoitten pesulla ja sitten vielä kylpyhuoneen
ja eteisen ikkuna. Maisemat näyttävät paljon kirkkaammilta.
Mutta ei vaan alkanut nukuttaa ennenkuin iltapäivällä kun rupesin katsomaan
tv:tä. Olipa ihanaa hakea torkkuviltti ja nukahtaa 1½ tunniksi.

Sitten illalla menin puolen yön aikaan nukkumaan ja nukuin melkein 10:een!
Viime yönä nautin myös 9 tunnin unista.
Huolettaa vaan se että nyt alan olla "työtön", kun olen tehnyt kaiken mahdollisen
täällä seinien sisällä saadakseni ajan kulumaan.

Jaha, hyvää huomenta unikeot!

Täällä teidän yövirkku ikinörttikaverinne taas kukkuu!
Alakerran vierashuone on juuri siivottu! Olen myös esivalmistellut
jatkotöitä varten kunhan päivä valkenee ja olen nukkunut muutaman
tunnin. Siirtelin kukat ja lamput pois olohuoneen ikkunalta ollakseni
varma että ikkuna tulee pestyä.
Pälkähti päähän, että olen kyllä tehnyt turhaa työtä ikkunoitten pesun
kanssa! Kohta alkaa siitepölykausi ja kaikki muuttuu keltaiseksi! Olisi
pitänyt jaksaa odottaa... Mutta niinkuin isä tapasi sanoa: Turha pyyhkiä
takapuolta kun p---a on jo housussa...

Katleija kirjoitti:

Ei kai se talon myynti vaan takaraivossasi pyöri vielä?

Se varmaankin on yötyön syynä! Olen päättänyt pyytää kiinteistövälittäjän
ainakin arvioimaan (siivoustyöni arvon ), kunhan saan siivottua ja laitettua siihen
kuntoon että kehtaa pyytää tulemaan tänne.
Olisi varmaankin oikea ajankohta myydä talo kun vielä selviäisi yhdestä muutosta.

Mutta muutenkin minulla on aina tullut heti joulun jälkeen kauhea riiviö kevättä odotellessa,
olipahan muuto edessä tai ei. Kevät on se vuodenaika, joka antaa minulle melkein
yli-inhimilliset voimat ja tarmon valmistella ottamaan kevät ja kesä vastaan.

Kun menin puoli neljän aikaan tänä aamuna nukkumaan, heräsin sitten 9 aikaan.
Ei minulle univajetta pääse täällä kotona syntymään, siitä pidän huolen päivätorkkujen
avulla tarvittaessa.
Ikkunat on pesty ja ehdin varmaankin pestä yläkerrankin ikkunat kunhan aurinko
vaihtaa paikkaa.

Ehkäpä yöllä herättyäni alan siivota komeroita ja siirtelen talvivaatteita alakertaan
ja kesävaatteita yläkertaan.

Nyt taidat käydä ylikierroksilla, on käpyrauhasesi vauhkoontunut. Montako tuntia nukkumista sinulla kertyy vrk:ssa keskimäärin. Ei olisi hyväksi, jos alle kuuteen tuntiin jää.
Taidat rauhoittua vasta kun olet koko talon siivonnut ja pari seinää maalannut ja kivijalan päällystänyt.
Luulisi tuo työmäärä jo väsyttävän, ellet sitten olekin yliväsynyt.
Ei kai se talon myynti vaan takaraivossasi pyöri vielä?

MdK kirjoitti:

Katsotaan mikä työ tulee mieleen yöllä!

Hyvää "huomenta"!
Puolen yön aikaan heräsin taas.. Eiköhän käynyt niin että piti lähteä
jatkamaan siitä, mikä jäi eilen kesken: siivoamaan alakerran työhuonetta.
Siinä saman tien tuli vaihdettua kahden tv-paksukaisen paikkaa. Toisessa
on alkanut kuva vilistä kun sen laittaa päälle, mutta tv:n lämmettyä kuva
on aivan hyvä. TV vetelee kuitenkin viimeisiään ja sen takia ajattelin
siirtää sen lähemmäksi lähintä ulosmenoreikää!
Pientä uudelleen järjestelyä työhuoneessa pölyjen ja lattian pyyhkimisen
lisäksi.
Huomenna pesen ikkunat alakerran huoneissa päivän näöllä.
Nyt alkaa kello lähestyä 03.30. Menisinköhän yrittämään uudestaan nukkumista.

Olen joskus ajatellut pitäisikö minun ruveta nukkumaan yötkin sohvalla,
kun se on niin uninen paikka päivällä. Jos sitten on vaikka jalkapallomatsi
tv:ssä, tai jääkiekkomatsi, joka on siinä taustalla monotonisena tausta-
musiikkina, niin johan uni maistuu!

Mutta - sohva on liian lyhyt, vaikka lyhyt olen itsekin, niin päiväunet siinä
vaan voin ottaa.

Ei minullakaan ole mitään paineita yleensä unien takia. Nukun silloin kun nukuttaa
ja kun siihen on tilaisuutta. Mutta olen ajatellut että juuri nyt painaa ehkä työt
päälle ja tulevat mieleen vaikka vessareissulla yöllä, että "aamulla aloitan sen
ja sen puuhan", eikä paljon muuta tarvitse kun aivot heräävät ja olen suunnit-
telemassa seuraavan päivän töitä.
Paineita voi kyllä tulla jos on matkoilla eikä uni tule, mutta kuitenkin pitäisi päivällä
olla seurallinen. Olen yleensä saanut kaiken varalle unilääkkeet jos pelkään että
matka menee unettomuuden takia pieleen.

Viime yönä suunnittelin että teen suursiivouksen tänään lasiterassilla.
Niin teinkin. Kaikki huonekalut, tyynyt ja matot ulos. Imuroin ja pesin ensin kaikki
ikkunat. Lopuksi lattian mäntysuopavedellä. Puhdasta tuli ja aikaa meni n. 4 tuntia.
Enempää en tänään jaksa tehdä. Yritän katsoa tv:tä mahdollisimman myöhään.
Katsotaan mikä työ tulee mieleen yöllä!

Minä jo aloin epäillä sikainfluenssarokotusta näihin pakonomaisiin päiväuniin. Kun se hetki lyö on pakko kaatua sohvalle torkkupeiton alle. Uni tulee valehtelematta minuutissa ja on syvää, uniakin näen.
Tottumus se vaan tietysti on. Useinhan minäkin kelloradiosta vielä klo yhden uutiset kuuntelen ennen nukahtamista. Nyt kesäajalla siirtyi 00.00:aan.
Mutta kun ei ole pakko elää muiden ehdoilla, vapaus on vaikka silittää yöllä vaatteita, kerrostalossa ei voi pesukonetta päälle laittaa.
yösyömistä on vältettävä

Onneksi ei ole menoa minnekään, niin että voi aamulla nukkua sen minkä tarvitsee.
Kun nukun iltapäiväunet, niin yöuneni siirtyvät usein klo 1 asti. En ota siitä paineita, koska nukun vuorokaudessa kuitenkin n. 7 h, joskus enemmänkin.
Ikä näköjään painaa sen verran, että ne iltapäiväöunet iskevät kuin nuijanukutus. Harvoin ainakaan kotona pystyn välttämään.
Jos olen liikkeellä, niin pakkohan on selviytyä hereillä!

Olen edelleen illanvirkku kuten jo tuolla aloituksessa kerroin. Silti en ole aamun torkku niinkuin nuorena, vaan siinä seitsämän paikkeilla heräilen aikani sängyllä radiota kuunneltuani.
Nukumaanmenoani säätelee päivätorkkujen ajankohta, mitä myöhemmin torkut sitä myöhemmin yöpuulle. Joskus valvon koko yön. En ota siitä paineita, enkä tule ikinä unilääkkeisiin turvautumaan. Univajetta ei minulla ole, sen olen laskenut.
Kellojen siirtely haittaa joka kerta, sen olen huomannut. Se häiritsee sisäisen kellon toimintaa.

Yö numero 2 ja taas laulelen toista värssyä.
Kello 0n 02.30. Pyykkikone päällä.

Eilen aamulla menin parin tunnin valvomisen jälkeen uudestaan nukkumaan
4 aikaan ja nukuin 9:ään. Sitten oli taas täys häkä päällä. Pari koneellista pyykkiä tuli
pestyä päivän aikana muitten töitten lomassa. Oli lämmintä +14º ja sopiva
tuuli joten oli premiääri kuivattaa pyykit ulkona. Parempaa "parfyymiä" ei voi
pyykkiin saada!

Minulla on aina ollut tapana hyödyntää huonot yöunet johonkin käytännölliseen
puuhaan. En ole tällä mäellä yksin katkonaisten unien kanssa. Olen melko varma
että ainakin kaksi naapuria istuu ratkomassa sanaristikoita keittiöittensä pöydän
ääressä.

Tääll´yksinäni laulelen, kun aamu melkein tullut on...

Olen nukkunut pitkän aikaa kohtalaisen hyvin, mutta nyt näyttää taas
uneton kausi alkavan. Mahtaako johtua keväästä? Vai mahtaako johtua
siitä että on tuhat työtä mielessä, jotka pitäisi saada tehtyä? Tekemättömiä
töitä ehtii ajatella yöllä vessareissulla ja se sitten riittääkin että aivot alkavat
rakennella aikataulua...
Heräsin 02 aikaan ja istun koneella. Olisin voinut käsittää tämän yön heräämisen,
jos olisi paikkoja särkenyt kahden päivän uurastuksen jälkeen, mutta kun ei.
Jos ei kohta ala väsyttää niin menen alakertaan laittamaan pyykkikoneen päälle.

Tulipa tuossa otettua pitemmät nokoset ennenkuin tv-ohjelmat alkoivat.
23 aikaan menin kokeilemaan josko uni tulisi, mutta ei. Kuukin paistoi
ikkunasta sisälle niin että aivan hirvitti. Kähmin ylös, lenkki jääkaapin
kautta ja tutkimaan tietsikan ääreen mitä ikinörteillä on sydämellään...

Alakerrassa on kyllä puuhoo, jos ei uni kohta tule.

marimba kirjoitti:

Jotkut kävivät kiertelemässä sitä keskustan korttelia, miksi sitä nuorten tapaamispaikkaa silloin kutsuttiin, en saa millään mieleeni.

Kiitos muisteluistasi. Sä olet häveliäisyyssyistä unohtanut sen korttelin nimen. Sitä kutsuttiin "kiimakortteliksi". Heilastin minäkin yhden kesän Naantalissa, jossa asuin Ailosten kadulla. Meitä oli mukava sakki, johon kuului myös Kaivohuoneen henkilökuntaa. Kuuluisan Toivo Lyyn poika Tapani oli myös siihen aikaan kaverini ja hän teki hyvän makuista kotiviiniä, jota vieraat saivat nauttia letkuilla suoraan käymisastiasta. Siihen aikaan kävimme uimassa Kuparivuoren rannassa ja sieltä suoraan kylpytakit päällä Seurahuoneelle kuohuviiniä juomaan. Ei taitais enää nykyisin onnistua.

Pena kirjoitti:

Moikka Marimba. Koska susta on tullut turkulainen? Riiustelitko jo täällä meidän kaupungissamme.

Ihan turkulainen minusta tuli vasta 1965, kun perheemme muuti tänne Tampereelta, jossa olimme elelleet viisi vuotta. Sitä ennen olin naantalilainen ja siellä nuoruuteni vietin.
Turussa käytiin tanssimassa Brankulla ja Vähä-Väkisissä, niin ja elokuvissa hyvin tiheään. Se oli elokuvien kulta-aikaa. Jotkut kävivät kiertelemässä sitä keskustan korttelia, miksi sitä nuorten tapaamispaikkaa silloin kutsuttiin, en saa millään mieleeni. Se lenkki oli kaiketi Yliopistonkatu-Aurakatu-Eerikinkatu-Kristiinankatu. Kesällä tanssittiin Naantalin urheilukentän Paviksella ja isompana sitten Kaivohuoneella. Tuli ne Raisionkin tanssipaikat koluttua. Käviväthän turkulaisetkin Paviksella.
Minä riiasin sitä järjestysmiestä (naapurin nuorta miestä), joka ei itse tanssinut. Kuului urheiluseuraan ja siksi oli siellä ovella. Saattoi se aina minut kotiin pyöränsä tangolla. Aviomiehenäni oli kuolemaansa asti.