Tahditonta utelua

Perjantaina oli kamalia ketjukolareita joka puolella, ja autot lytistyivtä, ihmiset joutuivat maantien poskeen tuntikausiksi odottelemaan apua. Sairaalaan kuskattiin kymmeniä.

Enpä ole enää huomannut lehdissä heistä sanaakaan. Nuolevat haavojaan omissa koloissansa, MUTTA pääministeri Katainen liukastui omalla pihallaan, iski päänsä kiviseen kukkapurkkiin ja joutui tikattavaksi. Seitsemän tikkiä ja musta silmä! Siitä nyt riittää artikkeli toisensa jälkeen, päivittelyä ja valokuvia.
Asiaa puidaan ulkomaillakin. KYLLÄ sitä nyt on eppäiltävä, että oliko peräti juonut enempikin niitä voitonmaljoja!

Liukkaat patiinit ja liukas keli eivät tietenkään ole selitys eikä mikään!
HAHHAH! Nyt pannaan nauruksi kunnolla.

Koettakaamme suhtautua positiivisesti elämän kummallisiin koukeroihin, eikö? Joka päivä opimme vielä uutta, eilen Sinä opit iskemään auton takaluukun kunnolla kiinni - ja takuulla muistat tehdä sen vielä huomennakin.

Frederiikka kirjoitti:

Tuo autosi hälytysäänen laukeaminen saattoi hyvinkin johtua pakkasesta.

Se oli varmasti oma vikani. Eilen, kun oli matkalla kaupunkiin, luin auton matkatietsikan särmiltä viestin "takaluukku on auki". Pysäytin auton ja kävin paukauttamassa luukun kunnolla kiinni.

Kotiin tultua luin sitten käsikirjasta, mitä siinä sanotaan Volvon hälytyksestä. Takaluukun raollaan oleminen saa hälytyksen toimimaan, jos sitä ei suljeta määrätyn ajan sisällä. Siinä se.

MdK kirjoitti:

Tänään oli postilaatikossani kortti, jossa naapuri pyysi anteeksi tunkeiluaan ja tunnusti että "taisi tulla mentyä liian pitkälle".

Onnittelen! Naapurisi vaikuttaa kehityskelpoiselta.

Tuo autosi hälytysäänen laukeaminen saattoi hyvinkin johtua pakkasesta. Naapurissani on käynyt samoin. Ensi yönä täällä voi kuulua taas autojen hälytysmusiikka. Siperian terveisinä pakkasta on nyt -20, mutta kiristyy vielä. Yöllä saattaa -25 mennä rikki. Kuhmossa mitattiin viime yönä -35,4 astetta. Huh,huh!

Tänään oli postilaatikossani kortti, jossa naapuri pyysi anteeksi tunkeiluaan ja tunnusti että "taisi tulla mentyä liian pitkälle". Ehkä hän näki naamavärkistäni, etten suorastaan ilosta hyppinyt kun hän ojensi tulppaanikimpun minulle. Epäilen että hänen miehensä sai hänet tulemaan sellaiseen johtopäätökseen. Mies inhoaa itse tunkeilevia ihmisiä, ovat rouvansa kanssa kovin erilaisia. Rouva lupasi vastaisuudessa kunnioittaa tarvettani olla rauhassa.

Oli muuten aamulla sellainen herätys että ajattelin, joko taas! Mutta siinä unentokkurassa tajusin että se oli autoni hälytys ja hyppäsin ylös. Sieppasin autonavaimet eteisen pöydältä ja avasin ulko-oven. Ei varkaita mailla eikä halmeilla. Näpsäytin avaimella ja auto lakkasi huutamasta. Sitten taas ovet lukkoon, eikä mitään tapahtunut. - Mahtoiko hälytyksen päällemeno johtua pakkasasteista? Vai onko emännän räjähdysenergia tehnyt autonkin yliherkäksi?

Kerrostaloyhtiössä jossa itse asun, on noin puolet yksineläjiä. Perheitä jossa on lapsi tai kaksi ei ole yhden käden sormia enempää. Aika paljon on vanhempaa väkeä. Alkujaan talo on ollut Aravatalo, joka on muuttunut kovan rahan taloksi. Talot on rakennettu v. 1967.
Syksyllä tulee yhdeksäntoista vuotta kun olen tässä asunut. Ostin asunnon "vanhuuden asunnokseni", joka on esteetön liikkumisen suhteen ja palvelut lähellä.
Meillä pelaa hyvin sosiaalinen kontrolli, kuten arvata saattaa tällaisessa eläkeläisten talossa. Onhan joukossa eräs "talopoliisikin", joka oli hallituksessakin vähän aikaa, mutta ei tullut sielläkään hyvin toimeen.
Yksi tuttavistani viereisestä talosta (yhtiössä kolme taloa) on tarkasti tietoinen kaikesta, mm. hän tietää tarkkaan ketä minunkin rapussani asuu. Minulta nämä ovat jääneet tietämykseni ulkopuolelle.
Eilen kertoi naapuritalossa asuva pariskunta ambulanssin käyneen minun rapussani, tiedänkö kenen vuoksi. En ollut huomannut, ja siinä sitten pohdittiin asiaa.
Yhteisvoimin laitoimme nuoren tupakoivan miehen kuriin paikkojen sotkemisesta. Isännöitsijää siinä tarvittiin. Heitteli tumppejaan ulko-oven eteen aina kotiin tullessaan ja kattotasanteen tomutuspaikan lattialle samoin tumpit ja tuppa-astit. Sitä ennen tietysti asiaa jauhettiin runsaasti pihaparlamentissa.

Se ei minulle tullut mieleenkään muutama vuosi takaperin, että "vatsavirtanen" oli kesäkuumalla kämpässään kuolleena viikon ajan. Tuulettelin vaan rappukäytävää, kun siellä oli niin paha haju.

Turkulaisuuteen ei kuulu liiallinen tuttavallisuus, kylään ei noin vaan mennä. Kesällä kylläkin seurustellaan paljon ulkosalla ihanalla takapihallamme keinussa istuen oravien, sepelkyyhkyjen, fasaanien, rusakoiden ja räkättirastaiden vierailua seuratessa.

Omalla tavalla helppoa tällainen lokeroasuminen. Yhden leskirouvan kanssa vierailemme toistemme luona, nytkin minulla on hänelle aikakausilehtipino valmiina. Hän kun on innokas ristisanatehtävien ratkoja.

MdK kirjoitti:

Minua kauhistutti viranomaisten avuttomuus, vaikka näyttöä naapuriterroristeista oli yllin kyllin.

Minäkin ihmettelin, eikö mikään laki koske tuollaista terroria. Dokumenttia on näytetty Suomenkin tv:ssä mielestäni pariinkin kertaan. Olikohan se Karpon ohjelmassa tms.
Toivoisi, että tilanne on jo rauhoittunut, ovathan ainakin vanhemmat jo aika iäkkäitä, ellei tuonpuoleisessa..... AHA! Mdk valaiseekin tilannetta, kirjoittelemme samaan aikaan.
Onkohan uho ohi, kun vapautuvat vankilasta. Joku roti siis kuitenkin löytyi.
Mutta jos tuo karjuminen on perheen normaalia elämää, niin jatkavathan jälkikasvut sitä edelleen.
Kukahan naapurina nyt jaksaa?

Asumme rivitaloalueella ja viereisessä talossa on verhot alhaalla nyt kolmatta vuotta. En ole ikinä vielä nähnyt rouvaa, isäntä silloin tällöin kävelee roskikselle meidän talomme ohi. Auto on päivät poissa, joten kai he työssä käyvät. Ei ole tullut mieleeni mennä kysymään miksi verhot on alhaalla, olen ajatellut, että pelkäävät, että ohikulkijat kurkkivat sisään.

Alue on suunniteltu siten, että jokaisella on rauhallinen piha, jonne toisista asunnoista ei näe. Vaikka asuntoja on kymmeniä, niin ainakin kerran varkaat tyhjensivät keskellä päivää yhden asunnon, kantoivat pakettiautoon kamat ja ajoivat pois. Kukaan ei huomannut mitään!
Vaikka olemme asuneet täällä 70-luvun alusta asti, en vieläkään tunne kuin muutaman naapurin. Ja heistäkin osan vain kotikonnuilla. Jos tapaan kaukaisemman naapurin kaupungilla menen ohi ja ihmettelen itsekseni, kuka toi ihminen oli, joka tervehti muka niin tutusti.

Nämä Grönforsit ovat terrorisoineet Vojakkalan kylää jo 25-30 vuotta.

Kolme perheenjäsenistä istuu parhaillaan 6-8 vuoden vankeudessa. Osoitteessa asuu tällä hetkellä 8 henkilöä, 35-45 vuotiaita. Isä istuu ilmeisesti vankilassa v:een 2017 saakka, kaksi pojista 2015 saakka. Sisaruksista kaksi ovat jo vapaalla jalalla 8 kuukauden tuomion jälkeen. Kyllä he ovat tehneet kaikkensa heimolaistensa maineen pilaamiseksi.

MdK kirjoitti:

Olen nähnyt ohjelman tästä naapurikiistasta Ruotsin TV:ssä.

Kävikö ohjelmasta selville, miten kiista on päättynyt vai onko se vielä kesken? Minua kauhistutti viranomaisten avuttomuus, vaikka näyttöä naapuriterroristeista oli yllin kyllin.

MdK kirjoitti:

Minulla on muut naapurit sellaisia jotka ovat asuneet tällä kylällä koko ikänsä ja tietävät että toistensa luo ei tupata, jos ei erikseen kutsuta tai ole jotakin tärkeää asiaa.

Vanhempieni eläessä tuo periaate oli näilläkin kulmilla kirjoittamaton sääntö joka talossa. Ystävällisesti tervehdittiin kohdatessa ja niitä-näitä juteltiin. Naapurisopu oli hyvä. Omaa ja naapurin rauhaa kunnioitettiin. On muuten oma periaatteeni edelleen.

Olen oppinut tuntemaan aika hyvin "häirikkönaapurini" luonteenpiirteitä. Niihin kuuluvat mm. minäkeskeisyys, uteliaisuus, ahneus ja kateus. Olen huomannut, että pienemmällä mielipahalla selviän, jos annan vain hänen puhua ja kuuntelen. Yleensä olen näiden vierailujen jälkeen kuitenkin ihan poikki ja huonolla tuulella. Olen yrittänyt ottaa etäisyyttä. Kävin viimeksi syksyllä hänen luonaan "kutsuttuna". Kutsuja on tullut kyllä myöhemminkin, mutta olen onnistunut keksimään ylitsepääsemättömiä esteitä vierailuille. Nyt ovat sitten tulleet tilalle nämä hänen yllätysvisiittinsä.

Tahditon utelu kuuluu vakiokeskusteluun ja liittyy usein rahaan. "Mitä maksoi?" on vakio kysymys, jos hän huomaa minun hankkineen jotain kaunista itselleni tai kotiin. Sähkölasku on myös kateutta herättävä puheenaihe. Minullahan se on pieni, koska lämmitän enimmäkseen puilla. Olen kyllä oppinut muuntamaan totuutta aika hyvin kateuden torjumiseksi.

Puhutaan naapurikateudesta. Ehkä tämä sitten on sitä.

Frederiikka kirjoitti:

Noista naapuruussuhteista vielä. Sosiaalinen kontrolli saattaa olla harmittavaa ja kiusallista, mutta sittenkin pienimpiä riesoja naapurisovun saralla. Oheinen video Karpon ohjelmasta, kertoo oikeasta naapuripainajaisesta.

Olen nähnyt ohjelman tästä naapurikiistasta Ruotsin TV:ssä. Silloin tuli mieleen että eräs pelätty porukka olisi ehkä voinut taltuttaa nuo suomalaisromanit, nimittäin moottoripyöräjengi Hells Angels. Tuo kirkkoherra olisi voinut antaa heille luvan asua talossa vaikka ilmaiseksi. Olisi ollut jännittävä nähdä, kuinka törkeätä kieltä olisivat uskaltaneet käyttää ja kuka sodan olisi voittanut.

Veljeni lähin naapuri on vanha romanipariskunta. Aivan fiksua porukkaa. Eivät häiritse millään tavalla. Heillä on ollut talo myynnissä parin vuoden ajan, kun eivät jaksa enää hoitaa isoa taloa. Ovat jopa luvanneet veljelleni palkkion jos hän rakennusalan ihmisenä löytäisi talolle ostajan. Talo on remontoitu viimeisen päälle, mutta luultavasti on ennakkoluuloja tummia kohtaan, eikä ostajaa ole löytynyt.

Frederiikka kirjoitti:

Nyt olen sunnuntaisin jo heti aamusta kiukkuinen, jos näen netissä ilmoituksen asuntoesittelystä.

Niin minäkin, olen alkanut olla "tasainen luonne", aina kiukkuinen.

Tänään olen antanut olla rullaverhojen kadun puolella alhaalla koko päivän. Siinäpähän on ihmettelemistä ja puheenaiheen juurta. Olen ajatellut että joillakin on niin tapahtumaköyhä elämä, että naapurien tarkkailu antaa pientä virikettä. Minä olen vielä kaiken lisäksi ulkomaalainen, jotakin outoa tapahtuu varmaankin talossani, ehkä Marjatta ryyppää yöt ja nukkuu päivät. Parasta haistella ainakin oven raosta jos on jotakin epäilyttävää haisteltavissa. (Onneksi ei ole tullut otettua edes viiniä kuin viimeksi syyskuussa kun poika oli morsiamensa kanssa käymässä.)

Minulla on muut naapurit sellaisia jotka ovat asuneet tällä kylällä koko ikänsä ja tietävät että toistensa luo ei tupata, jos ei erikseen kutsuta tai ole jotakin tärkeää asiaa. Tämä "häiriköksi" muuttunut naapuri on muuttanut tänne mäelle muutama vuosi sitten ja on ottanut minut, toisen ulkopuolelta muuttaneen, erityisen huomionsa kohteeksi. Olen kuitenkin huomannut juoruakan vikaa hänessä ja olen alkanut olla varuillani senkin tähden. Tällä hetkellä on myös ollut menossa eräs kirjoitusprojekti, joka vaatii keskittymistä eikä kireätä pinnaa.

MdK kirjoitti:

Ruotsalaisille kun ei voi sanoa päin naamaa, mitä tarkoittaa. Ei voi sanoa että nyt olisin helkatin kiitollinen, jos saisin olla jonkun aikaa rauhassa talossani, eikä tarvitsisi matkustaa muualle kotirauhan takia!

Suomalaiselle voi kyllä sanoa, mutta sanoma ei mene perille! Minulla on naapuri,jolla on kiusallinen tapa tulla käymään ilmoittamatta. Siinä hän sitten istua jököttää verannan korituolissa, vaikka kuinka kauan. Verantaa pidemmälle en häntä kutsumattomilla käynneillä laske. Minulla saattaa olla vaikka leipominen kesken, mutta se ei häntä haittaa. Päinvastoin. Hän odottaa mieluusti lämpimäisiä.

Nyt homma on suorastaan levinnyt käsistä. Naapurini talo on ollut syksystä saakka myynnissä ja hän tulee esittelyjen ajaksi luokseni lähes poikkeuksetta - kuinkas muuten kuin ilmoittamatta. Hän on antanut ymmärtää, että "tulee katsomaan, miten naapuri jaksaa". Olen sanonut suoraan, että toivon hänen soittavan etukäteen tulostaan. Ei tehoa. Nyt olen sunnuntaisin jo heti aamusta kiukkuinen, jos näen netissä ilmoituksen asuntoesittelystä.

Luulen, että naapurini ei soita, koska pelkää että annan pakit. Siinä hän kyllä on oikeassa. En myöskään usko, että kutsumattomat vierailut olisivat "ystävällistä sosiaalista kontrollia" naapurin voinnista ( olen muutaman vuoden häntä vanhempi ). Olen kehottanut häntä käymään esittelyjen aikana ystäviensä ja sisarustensa luona, joita asuu lähellä. Mutta ei! Tänä sunnuntaina ei ole esittelyä, joten olen nauttinut olostani täysin siemauksin. Lämmitin aamulla saunankin ja saunoin pitkään ja hartaasti.

Jos ensi sunnuntaina on taas asuntoesittely ja ovikello soi, en kyllä avaa! Onko parempia neuvoja?

Noista naapuruussuhteista vielä. Sosiaalinen kontrolli saattaa olla harmittavaa ja kiusallista, mutta sittenkin pienimpiä riesoja naapurisovun saralla. Oheinen video Karpon ohjelmasta, kertoo oikeasta naapuripainajaisesta.

hanki läpikuultava aamutakki ja mene pelkästään se päällä avaamaan

Olen tässä joutunut miettimään kuinka esittäisin asian eräälle naapurille, joka on huolissaan minun rullaverhojen käytöstä, sillä tavalla etten olisi "tahditon". Ruotsalaisille kun ei voi sanoa päin naamaa, mitä tarkoittaa. Ei voi sanoa että nyt olisin helkatin kiitollinen, jos saisin olla jonkun aikaa rauhassa talossani, eikä tarvitsisi matkustaa muualle kotirauhan takia!

Eilen olin aivan revetä liitoksistani, kun olin juuri herännyt, verhot olivat vielä alhaalla ja olin menossa alakertaan suihkuun, kun ovikelloa alettiin rimputtaa. En siitä välittänyt, kun tiesin kuka on oven takana. Alkoi kova jyskytys oveen. Menin suihkuun ja olin niinkuin en olisi kuullut mitään.

Aamiaisen jälkeen menin lenkille takaoven kautta. Kun tulin takaisin, olin parhaillaan "istunnossa" vessassa, kun taas ovikelloa soitettiin vimmatusti, sitten alkoi koputus ja lopulta kuulin kun kierrettiin ikkunalta toiselle ja koputettiin ikkunoihin kadun puolella. En "katkaissut", vaan ratkoin rauhassa sanaristikoitten ratkomista ja tein istunnon valmiiksi, vaikka tuntui että tulija murtautuu kohta taloon.

Mutta ei kaksi kolmannetta. Iltapäivällä uusi rimputus, kuin olisi ollut hengenhätä. Menin aukaisemaan, hyvin vastahakoisesti. Utelias naapurini oli siellä tulppaanikimpun kanssa ja sanoi että hän tuo kukkia "ilahduttaakseen minua", kun en ole vastannut puhelimeen (se on kiinni) enkä ole kuullut kun hän on ollut oven takana. Voi hyvä jysäys! - En tiedä, mistä hän minua ilahdutti. Ehkä mielikuvitus on maalannut kauheita kuvia minusta naapurina, joka varmaankin on syvässä depressiossa kun käyttää tummia rullaverhoja vielä siihen kellonaikaan, kun muut naapurit ovat jo hereillä.

Sosiaalinen kontrolli saattaa olla sekä tarpeellinen että rasittava maaseudulla asuvalle. Tarpeellinen vanhenevalle ihmiselle. On vaikea tottua kun on saanut sellaisen kasvatuksen että on yritettävä selvitä itse. Kaikki tökkimiset ulkopuolelta tekevät meikäläisen äkäiseksi ja saavat vetäytymään piikkipalloon kuin siilin.

Minulla oli varsin ilkeä ja tyhmä äitipuoli. Aivan tyypillistä hänelle oli mahdollisimman negatiivinen suhtautuminen meidän lasten elämään myöhemminkin. Olin kesäkuussa mennyt naimisiin ja puolen vuoden päästä joulun alla loukkasin jäisellä kadulla jalkani niin, että nilkkani murtui ja pantiin kuudeksi viikoksi kipsiin. Kun siitä joku sisaristani kertoi kotiin, niin äitipuoli huiskautti kättään vähäksyvästi ja paheksuvasti:
"Mitä vielä! Mikään murtuma, keskenmeno se on ollut!"

Vieläkään en ymmärrä, mitä pahaa OLISI ollut keskenmenossa, jos se olisi ollut totta, olisiko se ollut jotenkin sopimatonta ja hävettävää. On muuten ollut elämäni kaikkein halveksittavin ihminen ikinä tämä äitipuoli, vieläkään en voi muistaa hänestä yhtään hyvää muistoa. Aika ei ole kullannut muistoja hänestä.
Eka lapsemme muuten sitten syntyi melkein päivälleen kahden vuoden päästä vihkiäisistä.

Niinhän se on, että vuosikymmenet sitten morsian oli silmälläpidon alaisena. Tietäväisiä naapureita oli joka puolella.
Kun joskus joillakin kutsuilla tuli puhetta, että meidät on vihitty 3.11. ilahtui muutaman vuoden ikäinen poikamme ja huudahti iloisena: "Ja kaksi viikkoa myöhemmin minä synnyin!"
Kiireesti oli torjuttava tilanne ja todettava, että siinä välissä oli kyllä 4 vuotta.

Kun aikoinaan menin pikaisesti naimisiin, että olisi laillinen syy muuttaa
kotoa pois, niin yläkerrassa asunut vuokralainen alkoi levittää huhuja,
että olin raskaana ja oli "pakkonaiminen" kysymyksessä.
Päätimme mieheni kanssa että annamme ajan kulua että huonompi-
muistinenkin muistaa että on kulunut ainakin lailliset 9 kk. Poika syntyi
5 vuotta, 2 viikkoa häitten jälkeen. Koska asuimme jo Ruotsissa, piti
muistin virkistämisekksi laittaa Hämeen Sanomiin ilmoitus perhetapahtumasta.

Tänä päivänä on ulkopuolisten uteliaisuus toista luokkaa, kuten esim. eräs
naapuri ihmetteli miksi minulla oli sälekaihdin alhaalla vielä aamupäivällä.
Piti oikein tulla ovikelloa soittamaan ja selvittämään sälekaihtimen salaisuus.



Olin vaan valvonut pikkutunneilla pari tuntia ja vedin sitten sikeitä pitkään
aamulla.

Se parhaiten nauraa, joka viimeisimmäksi on elossa.

JA ME NÖRTIT NAUROIMME NIIN

mirjamarja kirjoitti:

Ai!
Minä kun en ole nähnyt enkä kuullut kumpaakaan ohjelmaa, niin tein äkkinäisen johtopäätöksen! Sai siis Vappu takaisin oman tahdittomuutensa suorassa lähetyksessä. Toivottavasti ottaa opikseen.

Iltalehdestä vaan minäkin satuin lukemaan tämän tärkeän uutisen.
[You must be registered and logged in to see this link.]

Puoli vuosisataa sitten ei noin sanottu.
Nyt olisin kyllä terävämpisanainen, mutta ei ole enää kyseltykään.

Naapurissa asui reipassuinen tyttö, jolla myös oli lapseton avioliitto.
Kun hältä kysyttiin miksi ei, niin tyttö pärähytti isolla äänellä: Joka päivä nussitaan, mutta
ollaan varmaan kirkon kirouksessa. Eivät kysyneet toiste!

Ai!
Minä kun en ole nähnyt enkä kuullut kumpaakaan ohjelmaa, niin tein äkkinäisen johtopäätöksen!
Sai siis Vappu takaisin oman tahdittomuutensa suorassa lähetyksessä. Toivottavasti ottaa opikseen.

Olen kummastellut sitä viime aikoina, että eikö enää ole tarpeen olla hienotunteinen ihmisten kesken. Aika intiimejä juttuja niin kysytään kuin kerrotaankin tuosta vaan.
Itse nuorena oli hirveän loukkaantunut, kun minulta tiukattiin, miksi ei meillä ole vieläkään lapsia, vaikka on vuosia oltu aviossa.
Olisiko minun pitänyt perehdyttää jokainen kysyjä kaikkiin niihin tutkimuksiin, joissa olimme käyneet ja keskustella lapsettomuuden syistä.
Sain siitä kyllä sellaisen opin, että en koskaan huomauta ihmisiä heidän lapsettomuudestaan. Ihmettelen, miksi edes huomauttaisin, sillä eiköhän aikuiset ihmiset sitä muutenkin tiedä. - Minua loukkasi aikanaan sanomattomasti, kun minua pidettiin itsekkäänä ja huolettomana huithapelina, kun en edes lapsia halua.

Toinen, mitä aina lapsuudessani ja nuoruudessani karsastin, oli koulutodistusten näyttäminen kaikille taloon tuleville. Minua sapetti tuhannen kertaa kertoa, mitä oli tullut matikassa ja mitä ruotsissa.
Omien lapsenlapsieni todistuksia en ole juuri koskaan nähnyt. Tietysti alakouluikäiset näyttävät niitä onnellisina, on sisältö sitten mikä tahansa, mutta varttuneemmat lapset ovat voineet itse kertoa tai olla kertomatta koulumenestyksestään, ja esim. kun yksi lapsenlapseni ei ole selvinnyt yo-kirjoituksista, en ole puhunut asiasta hänen kanssaan, koska en voi asiaan mitenkään vaikuttaa enkä auttaa. Se on hänellekin aivan ilmeinen helpotus. Nyt onneksi niin monet kirjoittavat ihan vapaaehtoisesti syksyllä, joten stressi on pienempi.

Ei ole Vappu Pimiä juontaja minun makuuni, mutta minähän olenkin vanhanaikainen.
Muuten Vappu on itsekin udellut vauvauutisia Korkojen kera -ohjelmassaan. Hän kysyi Aleksi Valavuorelta mahdollisesta tulossa olevasta perheenlisäyksestä, jonka haastateltava myönsi. Valavuori uteli samaa asiaa Vapulta, joka kuitenkin väisti kysymyksen.