Suojelukohde

mirjamarja kirjoitti:

Haudat ja hautausmaat ovat osoitus menneiden aikojen kunnioittamisesta.

Noin ajattelen minäkin. Olen pikkutytöstä kierrellyt hoitamassa vanhempieni kanssa sukumme hautoja. Hoitokäytännöt vaihtelevat eri hautausmailla paljonkin. Täällä ei enää saa haudalle ainaishoitoja. Nekin haudat, joille on aikoinaan ainaishoito maksettu, ovat nyt hoitamatta lakimuutoksen vuoksi. Minusta se on väärin. Mielestäni vanhat haudat olisi pitänyt hoitaa tehdyn sopimuksen mukaisesti.

Minulle selvisi vasta nyt, että ainaishauta ja ainaishoito ovat kaksi eri asiaa. Sukumme hauta on niin sanottu ainaishauta. Siihen saa haudata niin kauan kuin hauta on pystyssä eikä hautapaikasta tarvitse erikseen maksaa. Enää ei ainaishautoja voi lunastaa, vaan hautapaikka on määräaikainen - muistaakseni 35 vuotta. Tuokin käytäntö saattaa vaihdella eri hautausmailla.

Ensi vuonna tänne on tulossa uutena haudan hoitomuotona perennahoito. Siitä olen iloinen. Sukuhautamme sijaitsee hautausmaan vanhimmassa osassa, joka on perustettu 1800-luvulla. Äitini suunnitteli haudalle kuunliljaistutukset ja aion palata takaisin ruotuun ja unohtaa seurakunnan kesäkukkahoidot. Isolla haudallamme kuunliljat kolmena ryhmänä ovat mielestäni tyylikkään ja rauhallisen näköiset haravoidulla haudan pinnalla.

Hautakiven kultaukset ovat uusimisen tarpeessa. Kiitos mustaamisvinkistä, Mirjamarja! Otan selvää hinnoista. Kultaus on varmasti kalliimpi vaihtoehto ja on uusittava noin 10 vuoden välein. Ja minä olen yksin maksumiehenä! Vanhan sukuhaudan hoitoon saa näköjään uppoamaan rahaa melkoisesti. Ainakin, jos ostaa palvelut seurakunnalta.



Vanha hautausmaa - monien muistojen puisto.

Minut haudataan, sitten ties koska, Naantalin luostarikirkon viereen appivanhempien hautaan, johon ensimmäiseksi haudattiin appiukko, sitten anoppi, minun mieheni ja hänen sisarensa. Mieheni nimen vieressä on hyhjä paikka minua varten. Hassua katsoa sitä.
Miehen nuorin sisar, ainoa heistä kuudesta lapsesta, on elossa ja asuu pienen kävelymatkan päässä hautausmaalta, haluaa hoitaa haudan.
Minulla on tapana tarjota hänelle kiitokseksi ateria Ruudolfiinalla, pikkulaivalla joka lähtee lounas- ja päivällisristeilylle Aurajoesta Airistolle.

Omien vanhempieni haudan hoito on siirtynyt luontevasti vanhemman veljeni lapsille. Vanhin veljeni vaimoineen on haudattu siihen hautaan.
Meidän karjalaisten sukuhaudat jäivät rajan taakse, siksi sukuhautamme eivät yllä kahta sukupolvea kauemmaksi.

Minun esivanhempani ovat olleet niin kaukonäköisiä, että ovat ostaneet Hietaniemessä ikuisen hoidon haudalleen. Yhdellä haudalla oli sellainenkin huolto, että kivien kirjaimien kultaus suoritetaan tarvittaessa. Emme vain siitä sopimuksesta tienneet, niin että kun jouduin aikanaan kunnostamaan hautakiven ja lisäämään siihen nimen, niin annoin muuttaa tekstit mustiksi. Minulla ei ollut kultaukseen varaa, koska nimiä oli niin paljon ja kaikki kaipasivat korjausta. Sille haudalle istutetaan kukat talon puolesta joka vuosi ja muutenkin pidetään kunnossa.
Toisella haudalla on vain ikuinen vuokrasopimus ja kukat hommaamme itse.

Kaukana Pohjanmaalla on yksi hauta, ja sinne tosiaan istutetaan jokaiselle vainajalle oma kukkansa. Ihmettelen miksi, kun hauta on iso kantti kertaa kantti ja sillä on 3 erikokoista ja -näköistä kiveä. Minusta olisi tyylikästä, jos kivien keskellä olisi yksi isohko pehko, vaikkapa niitä kuunliljoja ja hiekka haravoitu ympärillä. Kyllä nämä kukkaset tosiaan hintoihinsa nousevat, kun esim se Pohjanmaan hauta on toista sataa vuotta vanha, viimeisin hautaus oli 50-luvulla. Hautapaikka on varmaankin ikuinen, eiköhän muualla Suomessa yleensä niin ole näillä vanhoilla hautausmailla.
Joka vuosi kiertää kerjuulista sukulaisissa. Kysyin aikanaan, eikö voisi maksaa useamman vuoden kukkia kerralla edullisemmin, mutta laskutehtävä osoitti, että joka vuotiset kesäkukat ovat kuitenkin edullisempi vaihtoehto.

Haudat ja hautausmaat ovat kuitenkin osoitus menneiden aikojen kunnioittamisesta. Sukututkijana olen perillä näiden pohjanmaalaistenkin esivanhempieni elämästä ja on tosi tärkeää, että heidän muistomerkillään ei horsma kasva! Onneksi samaa mieltä on aika moni muukin sukulainen, joten en joudu yksin maksumieheksi.

Muuten - kuulemma hautausmaiden talous on aivan erillinen bisneksensä. Helsinginkin hautausmaillakin on kuulemma mm. vuokrataloja, joiden tuotolla henkilökuntaa ja kunnostusta ylläpidetään.

faari kirjoitti:

Jostakinhan ne pappien palkat...

Totta! Enpä ole tullut ajatelleeksi, että ne haudoista maksettaisiin. Pitäisiköhän vielä funtsia haudanhoitomaksuja.

Jostakinhan ne pappien palkat jos ihmiset eroilevat kirkosta kun usko ei riitä neitseelliseen synnytykseen

Eiköhän haudatkin muistomerkkeineen ole eräänlaisia suojelukohteita, joten laitan sepustukseni tähän kapiitteliin. Olen selvitellyt seurakunnan hautaustoimen kanssa toisen sukuhautamme kesähoitoa silmät ymmyrkäisinä. Kirkkolain mukaan haudan haltija on ensisijaisesti vastuussa haudan hoidosta, joten kai minä sitten olen hautavastaava.

Sukuhautamme on aurinkoisella paikalla ja matkaa hautausmaalle kertyy parikymmentä kilometriä, joten itse en voi mitenkään siellä joka päivä käydä. Useana vuonna se on ollut seurakunnan kasteluhoidossa. Viime vuonna annoin haudan seurakunnan kesäkukkahoitoon, kun lähistöllä olevat männyn ja koivun juuret valtasivat kuunliljaistutukset surkeiksi. Istuttivat kahteen altakastelulaatikkoon kuunliljat ja yhteen kolme verenpisaraa. Kuunliljoja ei yksistään voinut laatikoihin laittaa, koska perennahoitoa ei seurakunnalla ole. Oli siis pakko ottaa kesäkukat, vaikka olisin halunnut pelkät kuunliljaistutukset. Kuulin hautausmaan työntekijöiltä, että hauta oli kokonaan puiden juurien vallassa. Tekivät todella ison työn juurien poistamisessa. Itse en olisi mitenkään hommasta selvinnyt. Kesäkukkahoito kesäkuusta syyskuun loppuun maksoi n.80€.

Nyt sain seurakunnalta kesäkukkahoitotarjouksen 112,50€. Minusta se oli aika paljon, joten soitin hautaus- ja puistopalveluosastolle. Lupasivat selvittää asiaa, koska haudanhoitomaksuja ei ole viime vuodesta korotettu. Eilen sitten soittivat. Sukuhautamme on käyty mittaamassa ja sen koko on 3,20m x 2.20m. Seurakunnan tietojen mukaan arkkuhautauksia on tehty kaksi ja yksi uurnahautaus. Ilmoitin, ettei pidä paikkaansa. Arkkuhautauksia on neljä uurnahautauksen lisäksi. Sain kuulla melkoisen monimutkaisen selvityksen haudan koon vaikutuksesta kukkien määrään. Kahden hautapaikan kukat minun kuuluisi hankkia, koska uurnasta ei laskutusta tule eikä myöskään kahden siskoni arkkuhautapaikasta, koska heidän kirjoissaan ei sellaisia ole. Kummallista, että ovat kadottaneet siskoni.

Sitten räknättiin, mitä hoito maksaa. Laskuksi tuli nyt 120€ eli se nousi. Minun pitäisi maksaa kesäkukkahoidon ( kolme verenpisaraa ) lisäksi kuunliljojen ( kaksi laatikkoa )kasteluhoito. Koko haudan kasteluhoito maksaisi vain 39 € jos itse istuttaisin kukat. Ilmoitin istuttavani kukat itse ja tyytyväni kasteluhoitoon. Lähettävät uuden laskun ensi viikolla.

Että semmoista on täällä "suojelukohteena" olevien hautojen hoidon hinnoittelu. Kalliita ovat seurakunnan kukat ja vesi. En millään käsitä kasteluhoidon ja kesäkukkahoidon hinnan muodostusta - erotus 81€. On siinä kolmelle verenpisaralle hintaa.

http://www.kouvolanseurakunnat.fi/filebank/3464-HOITOHINNASTO_1_1_2011_alkaen.pdf

mirjamarja kirjoitti:

... oppivat kyllä kerralla, että ulkomaalaista ei enää oteta, vaikka olisi siivet selässä.

Huh, huh! Olipa stoori. Täällä Kymenlaaksossa asunto- ja mökkikaupasta itänaapurit ovat myös kiinnostuneita. Välittäjät ovat alkaneet laittaa myynti-ilmoituksiinkin venäjän kielisen tekstin. Minä en kyllä aio taloani itänaapuriin myydä enkä vuokrata. Se on vissi se.

Idän salakauppa kukoistaa täällä rajan läheisyydessä. Viinaa ja tupakkaa takavarikoidaan vähän väliä lehtiuutisten mukaan. Tuttavani on lähdössä pikapuoliin Viroon ja kysyi, haluaisinko tuomisia. Punaviiniä saa kuulema puoleen hintaan. Taidanpa haluta. Salakaupastahan ei ole kysymys.

Kun joku arkkienkeli tulee parintuhannen vuoden tauon jälkeen tekemään töitään maapallolle, ei voikaan vuokrata rauhallista rantamökkiä

Asumisesta, sääksien pesästä ja kesästä tuli mieleeni muutaman vuoden takainen sattumus maalla naapurissa.
He olivat rakentaneet kesämökin rantaansa, kauas omasta pihasta, mutta kulku mökille meni heidän pihansa yli.
Vuokrasivat mökkiä kesälomalaisille.
Eräänä keväänä tuli virolainen pariskunta joka maksoi runsaskätisesti vuokran monelta viikolta ja muutti mökkiin. Heillä oli komea auto, tyylikkäät vaatteet ja tummennetut silmälasit. Itsekseen elelevä pariskunta ja vaikka vieraita kävikin, ei ikinä mitään häiriötä. Vieraatkin ajoivat komeilla autoilla.

Sitten vuokralaiset hävisivät, ei näkynyt, ei kuulunut, ja perhe päätteli, että vuokraaminen päättyi näin äkillisesti. Menivät panemaan paikkoja kuntoon, ja kamalassa kaaoksessa talo olikin. Kummallisia tavaroita alkoi löytyä, mm. kannettava tietokone jääkaapin sokkelista ja lukittuja piironginlaatikoita. Perhe kutsui poliisin paikalle.
Kävi ilmi, että he olivat vuokranneet mökin salakuljettajalle, varastetun tavaran kätkijälle ja huumekauppiaalle. Poliisi oli tiennyt, että ko. kopla majailee täälläpäin, mutta eivät olleet keksineet paikkaa. Ihmekös, kun mökki ei näy mihinkään ja pihaan ajetaan vuokraajan portaiden editse. "Vieraat" olivat koplan muita jäseniä ja kuumaa tavaraa säilytettiin mökissä.

Ei koskaan selvinnyt, minne vuokralaiset olivat lähtenet, kotimaahansa ehkä. Tuttavani eivät joutuneet vaikeuksiin, ja olivathan he saaneet vuokrarahat etukäteen, mutta oppivat kyllä kerralla, että ulkomaalaista ei enää oteta, vaikka olisi siivet selässä.

Meidän talo on varmaan arkkitehtien ja museoviraston halveksima, kahdeksan vuotta sitten rakentamamme uusvanha puutalo, jonka ikkunaruudut ovat feikkiä, irrotettavat ristkot ikkunalasin päällä, ja niin helpot pestä ja lämmön erinomaisesti pitävät. Asuimme ennen 70-luvun alussa rakennetussa arkkitehdin itselleen ja sukupaisperheelleen suunnittelemassa puisessa paritalossa, jossa oli tasakatto ilman räystäitä. Seinien maalaus piti uusia usein, naapurissa tapahtui vesivahinko, lunta piti katolta lapioida myötäänsä, ikkunapintaa oli enemmän kuin kuin seinää. Lopulta saatiin tehdä aumakatto, mutta niin matala, ettei seudun ilme siitä kärsi. Pihalla kasvoi suuria vanhoja mantyjä, sinänsä upeita, mutta eipä siellä paljon muuta saanut kasvamaankaan. Onneksi löytyi innokas ostaja, joka harmitteli, että olimme vaihtaneet tummanruskeasta levystä tehdyt keittiön kaapistot.

Ihailen vanhoja puutaloalueita, ja tuo Loviisa täytyy käydä katsomassa. Pistäydymme usein Hangossa, jonka pitsihuvilat ovat priimakunnossa ja käytössä. Tammisaari on suosikkikohde myös. Hymyä aiheuttaa tuo Tammisaaren Kissanpiiskaajankuja....ja onhan Turussakin Läntinen Pitkäkatu, lankomiehen kotikatuna.

Onhan näitä hoidettuja, musoituja rakennuskohteita Suomessakin ympäri maata. Tunnetuimmat lienevät Helsingin Seurasaari ja Turun Luostarinmäki. Ja Rauma, Uudenkaupungin ihanat portit, Porvoo jne.
Mutta sitten on nämä asuttavat ja ei-sen-ihmeemmät rakennukset, jotka sulautuvat asumalähiöön kenenkään huomaamatta.
Ihan hyvähän on, että ei sallita vanhojen rakennusten purkamista, mutta se suututtaa, että niitä ei saisi pitää asumiskelpoisina. Monissa rakennuksissa alkaa olla huutava vaatimus huoneiden muuttamiseksi, uusittava vesijohtoja ja tehtävä muita muutoksia, kuten nyt nämä ikkunanpuitteet. Eihän tässä uskalla mihinkään ryhtyä!
Jos pitäisi teettää 1960-luvun mallin mukaiset ikkunat, tulisivat ne kaksi kertaa kalliimmiksi kuin nykyiset, jotka vaihdettiin 80-luvulla hiukan pienemmiksi ja kolmilasisiksi. Niissä alkup.ikkunoissa oli saranat yläpokassa, niin että valtavat olohuoneen ikkunat olivat hengenvaaralliset ikkunanpesijälle. Ihme virityksiä oli joka huushollissa ikkunoiden tukena, kun pesijät ikkunoiden välissä yrittivät kiirellä tehdä työn ennen kuin ikkuna hajoaa!

*

Pakkasta on yli 20 astetta ja kamalan raaka ilma. Eipä tee mieli panna nokkaa ulos ovesta. Onneksi ei tule lisää lunta.
Tää niinku riittäisi jo!

http://www.visitlinkoping.se/?pid=224

Linköpingissä on Gamla Linköping, jonne on siirretty kaupungin keskustasta ja lähiympäristöstä purkutuomion saaneita taloja. Niitä on n. 90 kpl. Rakennukset on entisöity ja ovat avoimia yleisölle. Kaupunginosa on suosittu turistikohde, varsinkin kesällä, koska kaikki vanhanajan istutukset houkuttelevat erikoisesti puutarhoista kiinnostuneita. Alueella asuu käsityöläisiä ja taiteilijoita ja kaupunginosa on elävä eikä pelkkä museoalue.

Siellä on mm. vanhanajan kauppa, josta tulee mieleen lapsuuden ajat, jolloin kaupoissa oli kaikkea mahdollista tavaraa myytävänä. Oli sokeritoppaa, silakkatynnyreitä, valjaita, karamellitötteröitä...kaikki ihanassa sekamelskassa.

Alueella on myös vanha apteekki ja pankki ajalle tyypillisen sisustuksen kera. Sieltä löytyy köydenpunomo ym. sellaista käsityöläistä, joihin ei enää tänä päivänä törmää joka käänteessä. Kaupungilla "spatseeraa" myös "poliisi" vanhanaikaisissa poliisin univormussa.

Gamla Linköping on oiva esimerkki, kuinka arvokkaiksi määriteltyjä vanhoja rakennuksia voi säilyttää jälkimaailmalle. Kunnostus on tehty valtion ja kunnan varoilla.

mirjamarja kirjoitti:

Oli illalla välähdys jonkun kaupungin kadun varrella olevasta räjähtäneestä talosta, katto ja ikkunat puhki, seinälaudoitus revitty ja rempsotus joka suunnalla.

Samaa ei voi sanoa Loviisan vanhoista taloista, jotka ovat peräisin 1700-luvulta ja joissa asutaan edelleen. Muutamana vuonna kolmisenkymmentä taloa on avannut ovensa ja puutarhansa yleisölle korjaus- ja perinnerakentamisen tapahtumassa elokuussa. Minunkin piti mennä sinne viime vuonna, mutta tuli joku este. Jospa tänä vuonna Loviisan matka onnistuisi.

En jaksa millään uskoa, että näitä taloja vain asukkaat olisivat vuosisatoja pitäneet kunnossa. Kyllä avustuksia on täytynyt jostain herua. Nämä talot ovat myös Museoviraston suojelukohteita. Linkistä pääsee ihastelemaan taloja niin sisältä kuin ulkoa.



http://loviisanwanhattalot.fi/#!wanhattalot

Oli illalla välähdys jonkun kaupungin kadun varrella olevasta räjähtäneestä talosta, katto ja ikkunat puhki, seinälaudoitus revitty ja rempsotus joka suunnalla. Haastateltava viranomainen sanoi, että kohde on suojeltu, eikä sitä saa purkaa. Valitteli, että omistajat päästävät talovanhukset lahoamaan, niin että lupa purkuun heltiää sitten lopulta.

Museovirasto voi tuomita jonkun kohteen suojeltavaksi, ja omistaja tekee sitten ne korjaukset, jotka museovirasto hyväksyy.
Se ei ole pelkästään rakennuksia koskeva, vaan myös maisemaa: Kehä Kolmosen varrella on siirtokivilohkare, jota piti suojella niin kamalasti, että liikenneympyrän suunnittelu meni uusiksi ja risteys siirtyi matkan päähän tästä aarteesta. Ei vaan Museovirasto uskonut, että kivi oli jo halki ja monena kappaleena. Joku oli sitä ehtinyt räjäyttää ennen kuin ehdoton kielto tuli.
No siinähän kivet nyt törröttävät nätisti tien penkassa, ei siinä mitään, mutta mitä mahtoi maksaa suunnittelun uusiminen!

Saa nähdä, mitä meidän asuntoyhtiön kevätkokouksessa tapahtuu, kun kuullaan Museoviraston tervehdys!
Eihän sitä edes uskalla kysyä, mitä kaikkea asunnoissa on suojeltava, kun vuosikymmenien varrella on joka torpassa tehty remontteja ja uusittu mm. kylpyhuoneet ja tehty saunoja pihavarastoon!

MdK kirjoitti:

Eikö Suomessa Museovirasto maksa entisöinneistä ja korjauksista mitään, vaikka vaativat että kaiken pitäisi olla alkuperäiskunnossa?

Eipä taida Museovirastolta rahaa löytyä. Eilen kuulin uutisista, että Museovirasto joutuu sulkemaan viisi Kansallismuseon alaisuudessa toimivaa museota, koska sen määrärahoja leikataan valtion tämän vuoden budjetissa lähes 3 miljoonaa euroa. Seuraavien museoiden ovia on ensi kesänä turha kolkutella: Kuusiston kartano, Paikkarin torppa, Pukkilan kartano, Yli-Lauroselan talomuseo ja Presidentti Svinhufvudin kotimuseo. Täällä Kymenlaaksossa Anjalan kartano on suljettu jo aikaisemmin säästösyistä. Myös Suomenlinna-museon vuokratiloista ja avoinna pidosta luovutaan. Lisäksi Museoviraston henkilökunnasta vähennetään 55 henkilötyövuotta. Kulujen karsimiseksi pitkällä tähtäimellä Museovirasto pyrkii myös luovuttamaan mahdollisimman paljon kiinteistöjään muille toimijoille esim. kunnille ja säätiöille.

Sääli, että kulttuurihistoriallisesti arvokkaita museoita joudutaan sulkemaan. Olen mielelläni niissä vuosien varrella kesäisin poikennut, kun kohdalle ovat osuneet. Museovierailjoiden euroilla ei kuitenkaan suojelukohteita ylläpidetä.



Presidentti Svinhufvudin kotimuseo Kotkaniemi Luumäellä

Minullakin on ollut käsitys, että Museovirastolta saa avustusta suojelukohteina olevien asuntojen entisöintiin ja korjauksiin. Onko ainoa tuki vain vaatimukset, neuvot ja iso paperikasa anomuksia sekä päätöksiä?

Tämä minun lapsuudenkotini on vain oma "suojelukohteeni". Viime kesänä täältä kaadettiin kaksi isoa vaahteraa. Toinen oli naapurin rajalla (tosin minun puolellani) ja hipoi sähköjohtoja. Toinen rehotti ulkorakennuksen katon päällä ja levitti oksiaan myös kotikadulle. Molemmista tuli valtavat määrät lehtiä syksyisin, joten olin valmis niistä luopumaan. Yhdessä naapurini kanssa ne sitten kaadoimme.

Kun vaahterat oli kaadettu, minulle vasta välähti, että homma olisi tainnut vaatia kaatoluvan. Soitin pokkana kaupungin puisto-osastolle, josta löytyi alaosasto "Puiden kaadot". Puistovastaava tivasi minulta, miksi pihavaahterat pitää kaataa. Sain antaa pitkän ja vuolaan selvityksen vaahteroiden kaadon tarpeellisuudesta. En kertonut, että vaahterat on jo kaadettu. Pelkäsin, ettei lupaa annetakaan. Lopulta puistovastaava ilmoitti armollisesti, että vaahterat saa kaataa. Pyysin kiireesti myös luvan lahon koivun kaatoon. Sekin myönnettiin ja arkistoihin merkittiin. Koivun kaato on siis jo puoleksi hoidettu ensi kesää varten - vieläpä "laillisesti"

Eikö Suomessa Museovirasto maksa entisöinneistä ja korjauksista mitään, vaikka vaativat että kaiken pitäisi olla alkuperäiskunnossa?

Täällä saa ainakin linnojen omistajat ja K-merkityt (=kulttuurimerkityt) talot ja herraskartanot valtiolta tukea pitääkseen paikat kunnossa tuleville sukupolville. Liisa Lipponen on eräs upporikas, joka osti Mauritzbergin linnan Norrköpingin läheltä ja on saanut valtion tukea linnan entisöimiseen.

Tämä kuvan esittämän linnan omistaa eräs entinen kolleegani miehineen. Linna on 1300-luvulta. Nykyisen näköinen se on ollut päällisin puolin vuodesta 1862 lähtien. Linnassa on yli 60 huonetta (ei mitään kantti kertaa kantti) ja kolleegani mukaan olisi aivan mahdotonta pitää linnaa kunnossa ilman valtion tukea, kun on aika remontoida jotakin. - Olisipa meikäläisellekin valtion kukkaro auki, kun tarvitsee vaihtaa ikkunoita ja ovia, tai uusia keittiötä ym. pientä.

[URL]http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/cc/Karsholm.jpg/262px-Karsholm.jpg[/URL]

Meidän asuntoalueemme on Museoviraston suojelukohde.
Sen on suunnitellut Sirenin herrasväki, ja sillä sipuli. Mitään ei saa muuttaa.

Tätä ei tiedetty 80-luvulla, kun ikkunat vaihdettiin uusiin. Ikkunat olivat yksilällistä työtä, näihin taloihin tehdyt, eikä sellaisia saanut tietenkään mistään.
Teetettiin suurin piirtein samanlaiset tehtaalla. Siitäkin on nyt aikaa, ja taas on joku ikkunoista alkanut mennä huonoksi, sillä periaatteena on, että jokainen asukki hoitaa ikkunoittensa huollon. Niitä pitää silloin tällöin maalata ja tarkistaa, ettei vesi ole vahingoittanut jne. Moni tumpelo ei ole sitä osannut, ja niin on nyt jotkut ikkunat lahoamassa.
Viereinen yhtiö vaihtoi ulko-ovet joitakin vuosia sitten.

Nyt sitten olemme saaneet viestin Museovirastosta, että ollaan hirveitä saatu aikaan! Ikkunat eivät olekaan alkuperäiset!! Ovet vaihdettu! Tehty korjauksia.
---- ---
Missä ihmeen unelmassa sekin virasto elää! Pitäähän taloja sentään huoltaa ja pitää kunnossa. Ne ovat puurakenteisia pientaloja, ketjutettu toisiinsa rivitalomuotoon, ja kuten jokainen omakotiasuja tietää, aina on jotain korjattavaa, maalattavaa, vaihdettava laho lista tai ikkunanpuite.
Meillä on uusittu jopa lämmitysjärjestelmä ja siirrytty kaukolämpöön, mitä ei Sirenin aikana vielä täällä ollut. Olisikohan sekin vaihdettava takaisin öljylämmitykseen!
Ei edes hirviä kysyä. Sanovat vielä, että pitää!

Meistä tulee rikollisia, sillä huonot ikkunat tullaan vaihtamaan joka tapauksessa.

Huoh.