Vanha lehmä

Kyllä minäkin joskus vain lisään paistinpannun huuhtelutilkan lihapullille ja teen kastikkeen erikseen, jos siltä näyttää, että tarvitaan.

Kaikki tekevät kuulemma omanlaiset lihapullat. Lentävänä vitsinähän onkin, että pojat käyvät mamman luona lihapullia syömässä, miniän mieliharmiksi. Miniä kun ei ikinä ole oppinut tekemään samanlaisia pullia kuin äiti.
(Yrittävätäköhän nykypäivän miniät tarjota eineslihapullia! Kanannahkaa, nam!)

mirjamarja kirjoitti:

Minä en ole koskaan onnistunut saamaan lihapullista maukkaita uunissa paistamalla.Taitoa sekin vaatii.

Voita se vaatii, varsinkin naudan paistijauhelihasta tehdyistä pullista tahtoo tulla kuivia uunissa. Paistan lihapullat pannulla voissa, laitan vielä uuniin vuokaan hautumaan, mutta päälle hujautan vain hiukan pannun huuhdelientä. Jos tarjoan kastiketta, teen sen erikseen, mutta yleensä niitten kaveriksi valmistan perunamuusia, joten kastike on turha. Lihapullienkin kanssa maistuu 3,5 %-sesta kermaviilistä sekoitettu kastike, maustaa voi vaikka tuliseksi chilillä. Minäkin teen tuota Frederiikan ehdottamaa kermaviili-sipulikeittoversiota, mutta muotoilen siitä tavallisesti pötkön, sen viereen uunipellille lohkoperunoita tai/ja uunijuureksia. Murekkeeseeen voi lisäillä esim. sieniä pilkottuna tai jos heittäytyy huolettomaksi, kuorruttaa se pekonisiivuilla. Loppu maistuu hyvältä vaikka kylmänä leivän päällä.

Minä en ole koskaan onnistunut saamaan lihapullista maukkaita uunissa paistamalla.
Minä olen ne paistanut pikaisesti pannulla, latonut vuokaan, ja tehnyt kastikkeen niiden päälle. Sitten uuniin kannen alle 10 minuutiksi.
Petyn joka kerran, kun yritän paistaa ne pellillä.
Taitoa sekin vaatii.

mirjamarja kirjoitti:

... nykyisin kaikessa jauhetussa on takuulla enemmän muuta kuin lihaa.

Uutinen kanan nahasta kaupan jauhelihapihveissä ja -pullissa ei kyllä makuhermoja kutkuta. Itse tehdyt ovat jotenkin hyppysissä eikä niille kaupan "mummon lihapullat ja -pihvit" makuvertailussa pärjää. Mummon lihapullaohjeita kiertää netin ruokakeskusteluissa pilvin pimein. Itse laitoin kiireisenä äitinä joskus "pikapullia" ranskalaisen sipulikeiton kyydittäminä. Niistä tuli poikani herkkua ja vieläkin niistä pitää. Jotenkin näin se menee:

500g naudanjauhelihaa
pussi ranskalaista sipulikeittoa
korppujauhoa
kermaviili
muna
valkopippuria ripaus
maustepippuria rojaus
kermaa loraus

Sitten vaan pyörittelemään ja uuniin 200 asteeseen noin 15 minuutiksi.



Mutta jos jauhelihassakin on kanan nahkaa... Huh! http://www.aamulehti.fi/teema/ruoka/nain-meita-huijataan-ainakin-kahden-valmistajan-jauhelihapihvi-on-tehty-kanannahasta/178302

Turkkilaisten lihapullien perään voidaankin kirjoittaa suomalaisista ns. lihapullista, joiden pääraaka-aineeksi on paljastunut kanan nahka.
Useampana päivänä on lehdissä ollut lihapullien sisällöstä juttua, ja tänään joku kirjoittaja ilmoittaa, että hän ei ikinä enää syö Atrian ja HK:n valmisruokia. Hän ei ole koskaan tullut ajatelleeksikaan, ettei jauheliha ole oikea jauhelihaa.

Luin kirjoitusta yllättyneenä. Onko ihan oikeasti joku, joka on luullut, että jauhelihapihveissä ja -pullissa on naudan jauhelihaa?
Kyllähän nyt jokainen joka on jonkun valmislihapullan syönyt on käsittänyt, ettei se ole lihaa nähnytkään.
Onko suomalaisilta viety kyky nauttia hyvästä ruuasta ja mausta! Makuaistimme ilmeisesti tuhotaan jo lastentarhaiässä, koska joka perheessä syödään samaa lenkkimakkaraa, samoja marinaadibroiskuja tai näitä eineksiä, joita oikeat äidit mukamas tehtaissa väsäävät.

Elettiinhän ennenkin kotiruualla. Ensi töiksi kotiin tultuaan äidit panivat perunat kiehumaan ja jos lapset olivat ihan hirmu nälkäisiä, oli tehtävä äkkiä nyppykastiketta, eli jauhelihasta nopea soosi. Jos ei ihan nälänhätä ollut, saatettiin pyörittää lihapullat tai valmistaa färssi uunissa. Muistan, että jossain 60-70-luvuilla oli jotain valmisruokia saatavana, mutta eipä niitä tullut ostettua, koska annokset eivät kuitenkaan monen ihmisen perheelle olisi riittäneet. Tai olisi tullut tosi kalliiksi.

Minä en ole ikinä vielä syönyt einesjauhelihapihviä, lihapulliin olen joskus joutunut turvautumaan. Vanhoina hyvinä aikoina oli vasikankotletteja, joita joskus ostettiin ja paistettiin pikaruokana, mutta sitten sana "vasikka" pudotettiin pois, koska lihan laadusta ei enää menty takuuseen. En tiedä, onko kotletteja vielä myynnissä, en ostaisi vaikka olisikin, koska nykyisin kaikessa jauhetussa on takuulla enemmän muuta kuin lihaa.

En yhtään ihmettele, että muista maista tulevat turistit kauhistuvat suomalaista sapuskaa.

Turkkilaiset lihapullat
450 g jauhelihaa (mieluiten lammasta turkkilaiseen tapaan)
3 valkoista leipäviipaletta
1/2 dl valkoviiniä tai 1/2 dl lihalientä + tilkka sitruunamehua
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 rkl tilliä
suolaa
2 munaa
3 rkl juustoraastetta
1 tl cayennepippuria
Paistamiseen:
öljyä ja nokare voita

1. Liota leipä nesteessä ja muhenna seos.
2. Silppua sipulit, valkosipuli sekä tilli ja sekoita jauhelihan ja pehmitetyn
leivän kanssa
3. Lisää munat ja juustoraaste.
4. Lisää cayennepippuri ja suola.
5. Pyörittele taikina pyöryköiksi ja kypsennä ne öljyvoiseoksessa pannulla.

Joku väittää, että parista valkosipulin kynnestä ei ole kuin näyttää, mutta kukin makunsa mukaan.
Päälle tietysti kahvia, koska turkkilaisia meidän on kiittäminen siitä, että Euroopassa on kahvikulttuuri?
"Vaikka kahvi ensin tuli Eurooppaan ottomaanien mukana Venetsian kauttaa, varsinainen kahvin läpimurtoa tapahtui Wienissä sen jälkeen, kun kaupunkia piirittäneet turkkilaiset luovuttivat. Heiltä jäi suuri määrä kahvipapuja wieniläisten käsiin ja siellä voidaan sanoa kehitetyn eurooppalaisen kahvikulttuurin."

Ne hymiöt saa linkkinä ainakin tarttumaan ja liität osoitteen kuvana
Toinen temppu. Kun liität hymiön jälkeenpäin, iskostuu se loppuun. Maalaa hymiön "koodi" esim ": kisu :" (välilyönnit lisätty) ja siirrä se leikaten liimaten oikealle paikalle.

Katleija kirjoitti:

Kyll harmittaa, kun kaksi lihalajia on myynnistä poistunut, nimittäin vanha nauta (lehmä) ja loppuun munineet kanat. Vanhan naudan liha vaatii pitkän kypsymisajan, mutta liha-aromissa löytyy aivan muuta kuin lihakarjan äkkiä lihotetusta lihakarjan lihasta.

Loppiaisterveiset !

Harjoittelen tässä uudistunutta ikinörttiyttä ja ruoka tietysti aina mielessä. Ennen sai vasikanlihaakin, josta äiti teki vaaleaa vatkulia, sitruunalla saatettiin maustaa. Tillilihasta ei kukaan tykännyt. Samantapaista ruokaa tehtiin myös vanhan naudan ja hirven kyljestäkin tai muusta luisesta ns. vähäarvoisemmasta ruhon osasta. Liha keitettiin ensin isossa kattilassa kypsäksi, irrotettiin luistaan, paloiteltiin ja lisättiin kastikepojaan, joka saattoi olla ruskeakin.
Minkähän takia ei ravintolan ruokalistalla ole lehmäpihviä, mutta härkäruukkua olen kyllä syönytkin ? Eilen ajeltiin rannikkotietä länteen päin, ja Hangon Tvärminnessä oli lihakarjaa pakkasessa tyytyväisen näköisenä märehtimässä heinäkasasta. Otin kuvan auton ikkunasta, vään vinksalleen meni. Hiukan oudon näköisiä nämä rannikon mäntymetsät.

En saanut hymiöitä tarttumaan tuonne tekstin väliin jälkeenpäin.




Pysykää lämpiminä!

Sain kerrallaan muutetuksi vain joko tekstin värin tai koon, en molempia.

Frederiikka kirjoitti:

Minnekähän ne vanhat lehmät ja loppuun munineet kanat ovat joutuneetkaan?

Ongelmajätteinä kaatopaikalle tai rehutehtaalle. Ei kuulemma kannata myydä noiden kahden suomalaisen kauppaketjun kautta. Niissä arvonlisää tulee n 1000 %. ei kuulemma ole kartellia, ei

marimba kirjoitti:

Kyll harmittaa, kun kaksi lihalajia on myynnistä poistunut, nimittäin vanha nauta (lehmä) ja loppuun munineet kanat.

Ilmankos en ole saanut kunnon lihakeittoa ja kanaviilokkia aikoihin. Keittoliha, pieni ydinluu kylkiäisenä maksaa marketin paketissa noin 10€/kg. Ennen oli lihakeitto arkiruokaa, nyt se on monessa lapsiperheessä juhlaruokaa. Kyllä keittolihassa pitää luutakin löytyä makua antamaan.

Kunnon kanaviilokkia sain viimeksi lapsena, kun loppuun munineet kanat joutuivat pataan. Tosin sitä edeltävät toimenpiteet olivat sen verran rajuja lapsen mielestä, että ensi palat tahtoivat kanaviilokista takertua kurkkuun. Kanat ja kukot olivat kavereitani, joita paimentelin pihamaalla. Sellaisia kai kutsutaan nykyään "onnellisiksi", ainakin kananmunamainoksista päätellen.

Minnekähän ne vanhat lehmät ja loppuun munineet kanat ovat joutuneetkaan?

Kyll harmittaa, kun kaksi lihalajia on myynnistä poistunut, nimittäin vanha nauta (lehmä) ja loppuun munineet kanat. Vanhan naudan liha vaatii pitkän kypsymisajan, mutta liha-aromissa löytyy aivan muuta kuin lihakarjan äkkiä lihotetusta lihakarjan lihasta. Kauppahallin parhaista lihatiskeistäkään ei enää niitä saa. Kanaa saa pakastettuna jostain.
Käyttäisin sitä vanhaa nautaa uunissa kypsennettäviin pataruokiin, kaali- ja lihakeittoihin.
Kanan liha on myös paljon maukkaampaa kuin äkkiä lihotettu broileri. Toki broilerinlihasta valmistaa nopeasti ruoan ja maustamalla saa vaihtelua, mutta alkaa jo kyllästyttää.
Kanan valmistaisin edelleen samoin kuin äitini. Meillä kun kana tuli vanhaksi, äiti pisti siltä pään poikki, höyhensi tai saunan padan alla liekitti höyhenet nopiasti pois. Sitten kana paloiteltiin, otettiin sisältä maksa ja kivipiirakin talteen. Palat ruskistettiin valurautapadassa, suurusjauhot siinä samalla, lisättiin vesi ja muutama pippuri. Siinä padassa sitten sitkeä kananliha sai hautua ja kypsyä pitkät ajat. Minä olen lisännyt curryä hyppysellisen, ennen sitä ei käytettykään.