Karhu?

Teillä siellä karhut teutaroivat aivan nurkilla, meillä hyvin vaarattomat kauriit.
Villisiat pysyttelevät vielä toistaiseksi itse asutuksen rajoilla. Jalkapallokentällä
käyvät tonkimassa ja tietävät myös parhaat kantarellipaikat, joihin ei auta
sattua yhtäaikaa saalistamaan.

Täällä on susikanta alkanut liikkua pohjoisesta etelämmäksi ja meidänkin
kunnassa on susi Hukkanen liikkunut. Se tiedetään varmuudella, koska susi on
merkitty lähettimellä ja sen liikehdintää voidaan seurata.

Terveisiä täältä Savon sydänmailta.
Mukamas syystöitä ollaan tekemässä, sadepilvien lomassa.
Kaadoimme jo viime kerralla isot määrät perennoja, joiden lehdet ja varret vein pihan perälle kasaan, johon toivon joskus muodostuvan multaa.
No nyt kun vein sinne lisää havaitsin, että paikan kaikki kasvit oli tallottu pari metriä kanttiinsa ja polku metsän puolelle oli avautunut horsmien joukkoon. Lehtikasassa oli iso ja leveä painauma ja toinen vähän pienempi.

En vedä mitään johtopäätöksiä asiasta, mutta kuuntelin mielenkiinnolla, kun kyläläinen rouva kertoi menneensä sieneen 200 m pihastaan. Siellä oli riekaleiksi revitty kanto ja maamehiläisten pesän jäännökset pitkin tannerta.
Rouva kääntyi ympäri ja palasi reippain askelin kotiin. Teki makkarakastikkeen ja jätti kanttarellit metsään.

Naapurin takametsästä oli mitattu karhun tassun jälki, muistaakseni 13 cm, joten lienee viimevuotinen eraus-poikanen. Viiden kilometrin päässä on ammuttu karhu, joka painoi 280 kg. Sillä oli tassu jo paljon komiampi.

Alueella on todettu useita karhuja. Eräs metsän keskellä elävä perhe kasvatti lampaita pari kesää sitten. Ne oli otettava sisään karsinaan joka yö, sillä aidatun alueen takana päivysti emokarhu ja kaksi pentua koko kesän. Aika peloton perhe, sillä heillä oli kolme pientä lasta, jotka tietenkin olivat pihallaan päivät pitkät.

Karhu väistää ihmistä, siksi en osaa pelätä sitä kuten pelkäisin koirasusia, joita naapuripitäjässämme kasvatettiin aikanaan. Aina niistä joku karkasi ja muutaman koirasuden lauma kierteli alueella. Onneksi niistä ei enää ole huolta.
Pidämme tarkan huolen, että emme heitä mitään ruokapuolta kompostiin herättämään metsänelävien mielenkiintoa. Olen täällä oppinut paketoimaan ja purkittamaan kaikki ruuat, koska mökkiin ryntää metsämyyriä, jos haistavat ruuan. Se on villieläin, josta olemme pääsemättömissä. - Aikoinaan mieheni sai niistä myyräkuumeen, joka oli viedä häneltä hengen, koska siihen ei ole oikein mitään lääkitystä. Sitä pidettiin vain flunssana, kunnes huomattiin, että vaiva on vakavampi. Oli tiputuksessa sairaalassa useamman päivän.