tervetuloa Paloma

Siitähän tuli hyvä!

Pienestä pintaremontista puheenollen, siitä lajista ei tule olemaan puutetta
niin kauan kuin vanhassa talossa asuu.
Minulla on ollut viimeisin siistinnän kohde betonirappu, joka on irronut
rakennuksesta salaojituskaivauksen yhteydessä.
Poika kävi parin päivän "lomalla" ja päällysti raput painekyllästetyllä puulla.

Tässä "ennen" ja "jälkeen" kuvia.
Ensimmäisessä kuvassa olen esivalmistellut työmiehelle ja ruuvannut kaiteet
irti, sekä valanut ritilän altaan umpeen.





En halunnut enää kaidetta, vaan toisen rappusen sivulle että pääsen suoraan
kattoterassille. Puuttuu vielä korkeat ruukut rappujen sivuille ja niihin istutukset
vuoden aikojen mukaan.

Frederiikka kirjoitti:

....Terveiset myös kaikille muille Nörtti-ystävilleni! Täällä puita kaatuu puutarhassa ja pientä pintaremonttiakin siinä sivussa touhuillaan. Palailen ruudulle, kun syksy ennättää. Nautitaan kesästä.

Oli kiva kuulla sinustakin Frederiikka. Meinaat siis vielä jatkaa talonpitoa.

tinat kirjoitti:

Haa!! Juuri alkoi sataa. Jee jee! Eihän sateella ikkunoita pestä, eihän?

Sade on monta kertaa siunaus, vaikka lomalaisen kuuluukin aina marista sadepäivien vuoksi.
Esimerkiksi netissä surffailu katsotaan suorastaan synniksi, jos sitä harrastaa ihanana ja aurinkoisena kesäpäivänä.
Ulkona pitää olla ja olla!
Tai sitten edes pestä ikkunoita.

Iloista sadepäivää!

Viiden päivän intensiivikasvatuskuuri siellä menossa. Varmaan tulee hyvää jälkeä - onhan teitä kaksi. :

Minun pitäisi siivota ja pestä ikkunat. Keittiön ikkunasta en kohta näe läpi ollenkaan, olkkarin ikkunassa on säleverhot, joten se ei niin akuutisti huuda pesua. Ainakin jos yrittääkin aktiivisesti olla huomaamatta. Kerttu-kissasta lähtee karvaa ja se levittelee kissanhiekkaa tassuissaan - minun mielestäni se on ihan tahallista kiusantekoa palveluskunnalleen! Tulee kylppäristä "nyrkit" täynnä hiekkaa ja olkkarin ovella sinkauttaa hiekat ympäri olkkariani. Näin kuvittelen sen tapahtuvan, vaikka koskaan en ole onnistunut näkemään sitä itse teossa. Hiekkaa vain kulkeutuu joka paikkaan, jopa pikkuiseen keittiööni asti.

Edellinen leidilaik kattini Sohvi/Soffi oli huomattavasti siistimpi, se ravisteli hiekat "nyrkeistään", ennen kuin poistui kylppäristä. Muutenkin Kerttu on ikuinen murkku, temperamenttinen ja höpsö. Sohvi taas ei ymmärtänyt kissanvihaajien olemassaoloa ollenkaan, vaan meni syliin puskemaan sellaisiakin uskoen olevansa hyvinkin tervetullut. Kerttu ei ymmärrä edes kissanrakastajia, paitsi minua ja vakihoitajaansa, kun olen matkoilla. Lapsenlapset Otto 8v ja Oliver 5v nostavat jalat tuolille, kun Kerttu lähestyy, vaikka ei se sentään niin vaarallinen ole. Vieraat eivät vain saa silittää. Minä olen tietenkin rakas, jota matkoilla ollessani kuulemma selvästi kaivataan.

Itse asiassa, miksi siivoaisin tänään, kun en siivonnut eilenkään ... niin ne päivät ja viikot kuluvat ...

Haa!! Juuri alkoi sataa. Jee jee! Eihän sateella ikkunoita pestä, eihän?

En ollut koskaan kovin aktiivinen kirjoittaja nörteissä, tinat tunsi minut ennestään soneran chatista ja suomi 24stä. Joten ei se mitään jos et minua niin tarkkaan muista

On täällä metsässä kiva asua myös ja vaikka töitä riittää niin ei niitä ole aina pakko tehdä...siis edelleen lintsaan velvollisuuksistani, pikkutyttönä kirjojen ääreen, nyt tietokoneelle.

Odottelen tässä lapsenlapsiani (2 ja 5 vuotta) ja toista mummoa jotka tulevat viikonlopuksi tänne. Vanhemmat ovat matkustaneet Lontooseen viikoksi ja me mummot yhteistoimin hoidamme lapset. Olemme saaneet tehtäväksi kasvattaa heistä kunnon kansalaisia 5 päivässä
Ohjelmassa on ainakin piknikki uimarannalla jos vain sää yhtään patranee.

mirjamarja kirjoitti:

Hei Paloma!

Minuun kun tämä azalea iskee tuon tuostakin, en millään muistanut ollaanko me tavattu. Mutta nyt kun tarkemmin kuvailit kotipaikkaasi metsän siimeksessä palasi muistini taas.
Olit niin onnellinen uudesta ihanasta kodistasi. Valokuviakin oli palstalla.
Varmaan olet edelleenkin onnellinen, vaikka arki alkoikin ehkä liiankin rajulla tavalla. Meillä päin ainakin on ollut taas "kunnon" talvet, niin että omakotiasujat ovat tienneet joka hetki, mikä työ on seuraavaksi pakko tehdä.

Nauti nyt kesästä!

Ei sanat koskaan lopu tai sitten kun ne loppuu aletaan taas alusta.
Mun mammalta alkaa tosin olla sanat loppu, 93 vuotta, hoitokodissa ja pitkälle edistynyt Alzheimer. Tyttärenpojalla, 2 vuotta, on suurempi sanavarasto. Mammaressukkaa....

Käyn vielä töissä, vaikkakin vain 50%, mutta noiden yllämainitsemisien kamojen lisäksi tarvin vielä veskin, auton ja pesukoneen...niin ja hellan ja jääkaapin ja ...

beataB* kirjoitti:

Hyvä, hyvä, tinat ja Paloma että pukkaatte veturia vähän liikkeelle.
Mull on takki tyhjä, sanat loppu

Onpa nuo lapsuusmuistelot niin tuttuja, porkkana penkin pakkokitkemistä myöten.

Tänään en tarvitse enää muuta kuin hyvän sängyn, tietokoneen ja tuolin ja
varmaan TV olla pittää.

Hei Paloma!

Minuun kun tämä azalea iskee tuon tuostakin, en millään muistanut ollaanko me tavattu. Mutta nyt kun tarkemmin kuvailit kotipaikkaasi metsän siimeksessä palasi muistini taas.
Olit niin onnellinen uudesta ihanasta kodistasi. Valokuviakin oli palstalla.
Varmaan olet edelleenkin onnellinen, vaikka arki alkoikin ehkä liiankin rajulla tavalla. Meillä päin ainakin on ollut taas "kunnon" talvet, niin että omakotiasujat ovat tienneet joka hetki, mikä työ on seuraavaksi pakko tehdä.

Nauti nyt kesästä!

Hyvä, hyvä, tinat ja Paloma että pukkaatte veturia vähän liikkeelle.
Mull on takki tyhjä, sanat loppu

Onpa nuo lapsuusmuistelot niin tuttuja, porkkana penkin pakkokitkemistä myöten.

Tänään en tarvitse enää muuta kuin hyvän sängyn, tietokoneen ja tuolin ja
varmaan TV olla pittää.

Paloma kirjoitti:

On täällä toisaalta kivaa asua ja mun kaupunkiasunto onkin siellä entisessä kotimaassani. Suunnitelmissani onkin olla täällä korven kätkössä vain kesäkuukaudet eläkkeellejäämiseni jälkeen. Toivotaan että terveys ei petä, matkat talvikodilleni ovat pitkät.

[/quote]

Matkat ovat pitkät, mutta siellä lämmintä piisaa sitten sitäkin enemmän. Oikeastaan on rikkaus se, että on kaksi kotimaata - tai sinulla tosin jopa kolme, kun muistaa synnyinmaasi. Mutta tiedän, että että elämäsi ei aina ole ollut herkkua, kuten ei meillä monella muullakaan, kenellä mistäkin syystä.

Olet sinäkin kyllä maailmaa matkannut ja ehtinyt vaikka mitä!

Maalla minäkin olen lapsuuteni viettänyt ja nuo karkailut lukemaan kirjoja on minullakin oikein hyvin muistissa. Tiskauksestakin minä yritin keplotella menemällä huussiin, mutta ei se monta kertaa oikein onnistunut, kun karkailu keksittiin. Inhosin pestä varsinkin separaattorin osia, joita lapsesta tuntui, että oli satoja, vaikka parikymmentä niitä kai korkeintaan oli. Porkkanamaan kitkeminen ja myöhemmin harventaminen oli tappavaa ja kun rivit olivat kokonaisen saran pituisia. Oli punajuurta, naurista ja lanttua ... ja mitä kaikkea, ja kaikkien niiden monet rivit kokonaisen peltosaran pituisia. Kaalintaimille oli kannettava jumalattomasti vettä, isä itse sydänvikaisena istui ja komensi. Isäni oli kansakoulun opettaja, mutta kaikki vihannekset ja perunat tietenkin kasvatettiin itse, maalla kun asuttiin. Voi kirnuttiin myös itse. Kaupasta haettiin kahvi, isän Klubi-tupakat ja muuta tarviketta, jota ei itse voitu tehdä. Kirkonkylään oli 6 km, jonne pääsin isän pyörän tarakalla. Se oli harvinaista herkkua, sillä kirkonkylässä sain vaaleanpunaista vadelmalimonadia pullosta, jossa oli valkoinen tussahtava linkkukorkki. Rinkeleitä sieltä myös ostettiin. Nämä muistot ovat Turun saaristosta, josta lauttakyydillä pääsi mantereelle.

En ole lapsuuden jälkeen saanut maistaakaan sitä ihanaa omenalaatua, jota meillä oli yksi puu. Isä oli kokeilija, joka kokeili erilaisia omenalajeja. Omenan nimeä en muista, mutta omenat olivat isoja ja osin punaposkisia ja kypsänä omenoihin tuli jopa halkeamia, kun sisus kasvoi enemmän kuin kuori olisi sallinut. Nam! Åkerö-lajia söimme joulun maissa, sitä kun oli kypsytetty hyvin suojattuna vintissä, talviomena kun oli.

Oho, aloinko kirjoitella muistelmia ...

ja sitten vielä huono valaistus joka aiheuttaa kirjoitusvirheitä.....

Kiitos Tinat, Sinä osaat AINA lohduttaa.

Olen syntyisin maalta ja muistan miten kauhea kiire minulla oli päästä muuttamaan kaupunkiin. Inhosin asua maalla ja pitkiä välimatkoja ja eristäytyneisyyttä ja kaikki työt siellä oli minulle kauhistus. Marjametsään en mennyt, karkasin heinäpellolta ja kasvimaalle minua ei saanut kirveelläkään. Mieliharrastukseni oli istua aitassa tai jossain muussa hyvässä piilossa kymmenen sentin paksuinen romaani kädessäni.

Niin se maailma muuttuu eskoseni.

On täällä toisaalta kivaa asua ja mun kaupunkiasunto onkin siellä entisessä kotimaassani. Suunnitelmissani onkin olla täällä korven kätkössä vain kesäkuukaudet eläkkeellejäämiseni jälkeen. Toivotaan että terveys ei petä, matkat talvikodilleni ovat pitkät.

tinat kirjoitti:

Et ole, Paloma, varmaankaan ensimmäinen etkä viimeinen kaupunkilainen, joka muuttaa maalle nostalgisin tunnelmin ja suurin odotuksin. Ja sitten realismi iskee päälle. Kurjia ne pettymykset sitten ovat, mutta on varmaan mökissäsi edelleen jotain siitä, jota varten maalle muutit. Puiden nyt ei sentään soisi kaatuvan kuistillesi, jossain on jo raja huonolle onnellekin. Sinulla on kuitenkin oma tupa - oma lupa, jota ei kaupunkikämpissä ole. En tiedä, osasinko ollenkaan lohduttaa sinua, mutta toivon, että tupasi pysyy viileänä kesällä ja lämpöisenä talvella ilman hirveitä sähkölaskuja.

Et ole, Paloma, varmaankaan ensimmäinen etkä viimeinen kaupunkilainen, joka muuttaa maalle nostalgisin tunnelmin ja suurin odotuksin. Ja sitten realismi iskee päälle. Kurjia ne pettymykset sitten ovat, mutta on varmaan mökissäsi edelleen jotain siitä, jota varten maalle muutit. Puiden nyt ei sentään soisi kaatuvan kuistillesi, jossain on jo raja huonolle onnellekin. Sinulla on kuitenkin oma tupa - oma lupa, jota ei kaupunkikämpissä ole. En tiedä, osasinko ollenkaan lohduttaa sinua, mutta toivon, että tupasi pysyy viileänä kesällä ja lämpöisenä talvella ilman hirveitä sähkölaskuja.

Kiitos MdK, riedän tasan tarkkaan mitä puhut "pintaremontista" lahoavissa mökeissä, minäkin sellaiseen hurahdin kun ne on niiiiiiiiiiiiin charmikkaita. Hyvä valinta yksinäiselle naisihmisille joka kaikkein mieluimministuu tietokoneen ääressä ja jonka viherpeukaloisuus muistuttaa lähinnä saarijärven paavoa. Täällä korvessa, varjoisall metsätontilla ei kasva kuin nokkoset

Ajattelin miten romanttista olisi asua symbioosissa luonnon kanssa, katsella vuodenaiokojen vaihtimista puhapuissa ja nurmikolla, istua takkatulen loimussa pimeinä syysiltoina myrskyn ulvoessa kartsalla ja nauttia lasi hyvää caberneeta katsellen liekkien heijastusta panoraamaikkunassa. Kaupanpääliseksi sain halonhakkuuta, lumenluontia, terassin päälle romahtavia kuusia, muurahaispesiä, lahoavan kuistin, vuotavat hanat ja elämäni suurimmat sähkölaskut talvisin.

Hyvää kesänjatkoa sinne Smoolantiin....täältä Upplannista.

MdK kirjoitti:

Tervetuloa Paloma takaisin! Ja Frederiikkakin antaa elonmerkkejä itsestään!
Frederiikalla on aina samat huolet kuin minullakin, eli sitä "pientä pintaremonttia"
riittää näissä vanhoissa taloissa!
Itselläni on parhaillaan ulkorappusten siistiminen menossa. Poika on tullut "lomalle".

Eiköhän se kesä taas hurahda ohi ja on enemmän aikaa istuskella koneen ääressä.

Tervetuloa Paloma takaisin! Ja Frederiikkakin antaa elonmerkkejä itsestään!
Frederiikalla on aina samat huolet kuin minullakin, eli sitä "pientä pintaremonttia"
riittää näissä vanhoissa taloissa!
Itselläni on parhaillaan ulkorappusten siistiminen menossa. Poika on tullut "lomalle".

Eiköhän se kesä taas hurahda ohi ja on enemmän aikaa istuskella koneen ääressä.

Faarille, tinatille ja frederiikalle: kiitos tervetuloatoivotuksista. Täälltä on väki vähentynyt sitten viimeisen, toivottavasti vain muille foorumeille eikä vielä autuaammille metsästysmaille.
Kokeilen keksiä jotain sanottavaa lähiaikoina.

tinat kirjoitti:

Muistit sittenkin salasanasi, Paloma! Teretulemast kotiin!

Eikun rekisteröidyin uudelleen.

Tervetuloa Paloma!



Terveiset myös kaikille muille Nörtti-ystävilleni! Täällä puita kaatuu puutarhassa ja pientä pintaremonttiakin siinä sivussa touhuillaan. Palailen ruudulle, kun syksy ennättää. Nautitaan kesästä.

Muistit sittenkin salasanasi, Paloma! Teretulemast kotiin!

uusiakin näkee (tai vanhoja )