On päiviä, jolloin mikään asia ei toimi niinkuin pitäisi.
Minulla oli aika hammaslääkärille klo 10, pitkästä aikaa sanoisin.
Koska minulla ei ole autoa, piti mennä bussilla ja olin kaupungissa jo tuntia
ennen sovittua hammaslääkärin aikaa. Odotellessani meni pankkiautomaatille
hakemaan käteistä rahaa, automaatti oli tietysti epäkunnossa, eikä herutellut
äyriäkään.
Hammaslääkärillä ilmoittautuessani respassa sanottiin, että minulle on yritetty
soittaa eilen, kun hammaslääkärini ei ole paikalla. Olivat yrittäneet soittaa
vanhaan numerooni. Sanoin, että kai täällä on joku tauko että voidaan ottaa
ainakin röntgenkuvat että näkee hampaitten kunnon, etten ole tullut turhan
päiten asioimaan. Eräs naislääkäri lupasi tehdä niin paljon kuin omilta potilailtaan
ehtii, otti röntgenkuvat ja tutki hampaat. Ei reikiä, ainoastaan hammaskiveä,
jonka hän ottaa pois seuraavalla käynnillä.
Helpottuneena menin sitten apteekkiin hakemaan reseptilääkkeeni, ennenkuin
resepti vanhenee. Apteekissa ei ollut ollenkaan asiakkaita. Syykin selvisi:
tietokoneet jumissa, eivätkä voineet antaa reseptilääkkeitä. Sanoin etten
lähde mihinkään vaan odottelen jos ihme tapahtuisi ja tapahtuihan se jonkin
ajan päästä ja sain lääkkeeni.
Sitten minulla oli treffit naapureitten kanssa, heidän piti tulla ostoksille
kun olin selvinnyt hammaslääkärireissusta, niin pääsisin heidän mukanaan
kotiin eikä tarvitsisi odotella bussia koko iltapäivää.
He olivat tietenkin tunnin myöhässä kun olin onnistunut soluttautumaan
toisen hammaslääkärin aikatauluun "liian aikaisin", enkä niinkuin olin
naapureitten kanssa sopinut.
Ostosten jälkeen menimme kreikkalaiseen kantakapakkaamme syömään ihanaa
punakampelaa, sinappikastiketta, kananmunaa, perunoita ja salaattia. Tulipa
tukeva olo!
Nyt menen nokosille, kun olen päässyt punaiseen tupaani.