Neuroviisut 2011

Hyvä että on taas menty melodiselle linjalle. Se oli hyvä se Azerbaistanilaisten viisu

Vanha tykkää melodisesta musiikista, kun kuuluu iskelmäikäpolveen. Se oli aikaa jolloin KUUNNELTIIN musiikkia, nyt siihen käytetään myös näköaistia ja musiikin pisteistä aika iso osa menee visuaalisuudelle ja showlle.
Kuitenkin aina olen viisuja seurannut ja illanvirkkuna valvominen sujuu helposti. Aikamoinen näyte oli se stadionin muuttaminen viisuareenaksi. On tää nykytekniikka ihan mahotonta.

Äänestys on vaan mennyt pieleen, oikeastaan jo silloin kun itä-Eurooppa pääsi mukaan. Äänestetään naapureita ei niinkään musiikkia. Vai olisiko sittenkin niin, että alueellisesti musiikkimaku olisi keskittynyttä ja omanlaistaan. En tiedä mutta näin ei oma suosikki voita ikinä. Ei surra eikä oteta kauhean vakavasti, menee mukavana viihteenä kuitenkin. Näköään tarvittiin tuo kamala Lordi- pommi, jotta meidätkin huomattiin lopulta.

Tässä minun suosikkin v 2011i ilman paremmuusjärjestystä: Islanti, Sveitsi, Suomi, Ruotsi, Italia. Ranska poikkesi kaikista, oli kuin ooppera-aaria. Laulaja oli ainakin saanut klassisen koulutuksen. Mies saa varmaan lauluhommia tuolla äänellä.

Hyvä Oskar!
Düsseldorfin Euroviisuihin akkreditoituneet tiedotusvälineiden edustajat ovat äänestäneet Paradise Oskarin Da da damin vuoden 2011 Eurovision laulukilpailun parhaaksi esitykseksi. Marcel Bezençon –palkinto on jaettu vuodesta 2002. Palkinnon ovat aikaisemmin saaneet mm. Lordi (2006) ja Alexander Rybak (2009).

Nokoset tekivät sen, että jaksoin katsoa viisut alusta loppuun, mutta
yön aikana on mennyt muisti, enkä enää muista, jäikö Ruotsi 3., 4. vai
5. tilalle. Äänestyksen lopussa vaihtui kärkipään sijoitukset nopeaan
tahtiin. En ole tarkistanut tuloksia.

Mutta vaikka Ruotsi oli niin varma voitostaan, niin on tyydyttävä
nojaamaan Azerbadzdjanin voittoon. Se kun oli ruotsalaista tuotantoa.
Tytötkin olivat ruotsalaisia ja koreografia ruotsalainen.

Jos Lordi olisi ollut nyt esiintymässä niin luultavasti olisivat pyyhkäisseet
pisteet taskuunsa tälläkin kertaa!

Onnea vaan Azerbaitsanille. Oliko se yhtä suuri ylätys muille kuin minulle?
Kiljumiset ja koikkelehtimiset eivät onneksi tänä vuonna olleet voittajina, kiitos siitä.

Kovin on tyyli muuttunut. Ei näistä kappaleista löydä melodiaa eikä käsitä rytmiä. Konejumputus antaa askeleille tahdin ja loikkiminen ja temppuilu on se pääasia.
Oli yksikin porukka, jotka saivat pelkillä äänillä koko musiikin aikaan. Minusta se olisi riittänyt, mutta koko musiikkinautinto meni pilalle siinä kohelluksessa.

Aloittiko Lordi tämän suuntauksen?

Eipä ole jaksanut seurata kovin tarkkaan Euroviisujen karsintoja.
On se nykyään tuo musiikin teko jäänyt sivuseikaksi ja kaikenlaiset
tehosteet ja itse esiintyminen ovat pääasia.
Ajattelin tuota valojen vilkkumista joka kappaleen taustalla, että
henkilöt joilla on epilepsia, saavat varmaankin kohtauksen, kun
tervekään ihminen ei tahdo jaksaa katsella.

Sen takia oli lepoa sekä silmille että hermoille kun suomalainen
paratiisi-Oskari istui yksin kitansa kanssa lavalla ja taustalle nousi
Tellus-planeettamme. Esitys ja maapallo siellä taustalla oli kuin
"herätyskello", pieni ihminen kaiken hulinan ja hälinän keskellä.

Ruotsalaista Eric Saadea on pilkattu eri tahoilta. En jaksanut olla
hereillä ja katsella hänen esitystään, mutta luin netiltä että hän on
päässyt finaaliin. Tuskinpa yltää voittoon, tai edes kärkipaikoille.
Kovin samanlaista jytää on useimmissa kappaleissa.

Sara Varga pääsi monen hämmästykseksi finaaliin tällä kappaleella,
jolla on vakava viesti kaikille parisuhteessa pahoinpidellyille naisille:
Juokse henkesi edestä, jos henkesi on sinulle kallis!

Meillä oli Neuroviisujen finaali eilen illalla ja voittajaksi selvisi tämä Eric Saade.
Tämän tapaisia kappaleita oli kolme, neljä kappaletta, mutta tytöt äänestivät
tietenkin sitä joka on söpöimmän näköinen. Mutta en usko että voittaa itse
suuret kisat Düsseldorfissa.

Sivuhuomautuksena vielä, että kyllä on ajat muuttuneet siitä kun kilpailijat
seisoivat tönkköinä kuin seipäät mikrofonin ääressä, totisina suolapatsaina.

Jostain luin, että kappale syntyi keittiön pöydän ääressä parissa tunnissa. Tarkoitus on, että Oskar nyt sitten esittää kappaleen yksin lavalla kitaransa kanssa.
Muutamia vuosia sitten tumma Hortto Kaalon solistityttö lauloi laulelman Euroviisuissa kitaraa näppäillen. Sekin laulu oli syntynyt hetkessä keittiön pöydän ääressä.
Missä on laulu, missä tyttö?

Vähän enemmän tulisi olla kunnianhimoa ja halua satsata esiintymiseen. Mutta on tietysti kallista tämä osanotto.

... ...

irkkujen vuoro oli ja meni! Suomalaisten euroviisujen ongelmahan on, että meillä ollaan jälkijunassa. Silloinkaan kun oli letkajenkkabuumi maailmalla, ei uskallettu letkistellä ja letkis voitti

En ole vuosiin seurannut Euroviisujen karsintoja tai loppukilpiluja, sillä suurimmasta osasta tarjontaa en pidä tai suorastaan kärsin kuunnellessani ja katsellessani . Tämä nuori Axel kuitenkin kiinnosti kuuntelemaan jälkikäteen ja kas: kuuntelin kerran, kuuntelin kaks, ja aina se muuttui vaan ihanammaks.

Melodia jää helposti mieleen soimaan, mutta tuntuu uudelta ja raikkaalta, jotain irlantilaista minunkin mielestäni siinä on. Ehkäpä nyt olisi yksinkertaisen elämyksen vuoro kaiken hörhellyksen sijaan. Saimmepa ainakin suomalaisten tietoisuuteen tämän nuoren lupaavan artistin.

Suomen edustaja valittu tänä iltana Turun Caribiassa.
Ihme ja kumma, minun suosikkini valittiin. Tuota ei ole pitkään aikaa sattunut. Paradise Oskar, joka oli itse tehnyt biisinsä hurmasi minut. Jotain irlantilaista mielestäni tuossa kappaleessa.