Lumikaaoksesta pääkallokeleihin

Täällä painiskellaan kattolumien kanssa ja odotellaan seuraavaa lumikaaosta. Huomenna taas pyryttää. Pääkallokelejä ei ole vielä näkynyt. Tosin tänään kylmä tuuli kovetti nollasäässä lumet jäisiksi. Ensimmäisen kerran hiekotin rapun edustan. Laidasta laitaan ja ääripäästä toiseen sää keikkuu ympäri maailman.

Ostin itselleni ennen joulua suomalaiset Kuoma-saappaat. Tuntuu, etten piikkareita tarvitsekaan. Nämä toppasaappaat ovat kevyet, lämpimät ja mukavat jalassa. Niissä on mokkahaljasvahvikkeet, teddyvuori ja huopapohjallinen. Heijastimetkin löytyvät. Hyvä ostos oli. Kovillakaan pakkasilla ei ole jalkoja palellut ja vettäkin hylkivät. Onhan noita kauniimpiakin jalkineita, mutta näillä pysyn pystyssä kelillä kuin kelillä.



Mukava kuulla, että kätesi kuntoutuu, MdK. Ja varmasti ruistakin vielä ranteestasi löytyy.

Katleija kirjoitti:

Minulle tuli mieleen mdk:lle sellaiset jäätikkökiipeilijän piikkarit. Miten sinä sen kätesi kanssa nyt pärjäät, missä vaiheessa sen kuntoutus nyt on, kerroppa?

Minulla on kyllä piikkarit, jotka eivät ole ihan jäätikkökiipeilyyn tarkoitettu.
Normaalioloissa ovat toimineet hyvin, mutta nyt tuntuvat kovin keppaisilta,
enkä uskalla luottaa niihin täysin.

Kädessä oleva haava on vielä Duo Derm-laastarin alla "kypsymässä".
Muuten aivan hyvä mutta ei kädellä vielä painavia nostella. Painavan kahvi-
mukinkin nostaminen tuntuu, mutta leikkauksesta on kulunut vasta 6 viikkoa,
kaipa minä vielä saan ruista hihaan!

Tähän asti ovat meillä jalkamiehen kelit olleet mitä mainioimmat. Nyt kun lämpö keikkuu +-0:ssa ja nollan yläpuolellakin, liukkautta piisaa. Kantapääpiikit antavat turvan liikkua. Juuri äsken Turunradiossa kerrottiin terveyskeskukseen ensiapuun tulleiden määrän olleen nyt puolet enemmän kuin normaalisti. (vaari tarkottaako se että kun norm 100 niin nyt 150).
Minulle tuli mieleen mdk:lle sellaiset jäätikkökiipeilijän piikkarit. Miten sinä sen kätesi kanssa nyt pärjäät, missä vaiheessa sen kuntoutus nyt on, kerroppa?

Asun kallionkielekkeellä, missä on hyvä asua kun tulee tulva-aika.
Ei tarvitse heti suunnitella arkin rakentamista.
Talvella on sitten omat puolensa, varsinkin kun ei enää tykkää mäenlaskusta.
Täältä on päästävä joskus kauppaan. Pakastin on vielä täynnä syömistä,
mutta maitoa, piimää ja "kärrynrasvoo" on haettava silloin tällöin.

Olen ollut ilman maitoa ja piimää pari päivää. Eilen tein yrityksen kävellä
normaalia menotietä, mutta piti palata takaisin kun katu oli paksun jään
peitossa eikä hiekan hituistakaan oltu käyty levittämässä tänne mäelle.
Kaipa ne ajattelivat katukonttorilla että mäellä asuu vaan eläkeläisiä.
Pysykööt tölleissään.

Normaalitalvina luon yleensä takapihan puolelta rinteeseen polun, että
pääsen nopeammin kauppaan, mutta tänä talvena en ole käteni takia
voinut luoda. Poika olisi tehnyt polun täällä käydessään, mutta sanoin
että ei tarvitse kun se tukkeentuu kuitenkin heti enkä voi pitää sitä auki.
Niin siinä on ollut umpihanki. Tähän päivään asti.

Päätin lähteä kauppaan. Etupihan puolella liikkuminen täysin mahdotonta.
Takapihalla syvä hanki. Mutta päätin tallata sinne polun. Ajattelin että en
ainakaan satuta itseäni jos kaadun lumeen, korkeintaan uppoan kainaloita
myöten ja seison siinä missä seison.
Tallasin polun ja pääsin turvallisesti hyvin hiekoitetulle kadulle ja kauppaan
kallion alapuolelle. Loppuviikosta pääsen naapureitten mukana suurostoksille
kaupunkiin.