Mieluisin joulukukkasi

Yön kuningatar kasvoi niin isoksi, etten halunnut sitä enää pitää. Se on siitä hankala että sillä ei ole kantavaa runkoa, joten se on kokonaan tuettava. Kattoon asti se kasvatti haarojaan, ilmeisesti tukea saadakseen. Tarjosin kasvitieteelliseen puutarhaan sitä sekä porsliinikukkaani. He valittivat tilan puutetta, siksi se päätyi roskikseen. Porsliinikukkaani harvensin, niin että jäljelle jäi kolmasosa. Mahtuu nyt paremmin, peittää silti yhden kulmaikkunan.
Viidestä orkideasta ei yksikään nyt kuki, mutta kahdessa on kukkavana kasvamassa.
Kolme vuotta melkein yhtä soittoa kukkinut keltainen orkidea on nyt leikattuna vähitellen elpymässä, tuhlattuaan kaikki energiansa. Jäljelle jäi vain uyksi juuri ja liki oli ettei kuollut. Sen kasvattaminen on mieluisaa ja haastavaa. Kai tämäkin on jonkinmoinen peritty harrastus.

Kyllä olet oikea viherpeukalo! Vieläkö sinulla on se Yön kuningatar tallessa?
Sitähän sait vahtia että ehdit ottaa kuvia kun kukat olivat parhaimmillaan!

Tämä joulukaktukseni kukkii noin neljä kertaa vuosvuodessa. Jokin aika sitten toin tämän kesän ulkona olleen kaktuksen sisään, ei kauaa kestänyt kun kukat aukesivat. Tytär kuvasi sitä selällään lattialla maaten. Kaktus on kukkajalan päällä.

Kukista suosikki on Joulutähti, mutta sekin ulkona ja isona pensaana,
hoitaa itse itsensä.
Tai ehkä se onkin Juhannustähti Suomesta katsottuna.

Joulukuusta ei ole aikoihin ollut. Ei pieneen asuntoon mahdu.

On vain tuikkeita pimeyteen.



Jouluakin vietettiin
elefantit syötettiin

Jouluenkeli siipiänsä vilkuttaa,
Joulun iloa toivottaa
virttä veisaa innoissaa

” Herramme Kristus teille nyt -
on tänään tänne syntynyt..”

Lahjanantaja sanoi enkelin kestävän 2 vuotta, nyt on kolmas menossa.
Ensivuonna saattaa olla uudet tuikkeet ja kuusen kantajat

Minä kirjoitin! Jonkin aikaa taskussani oli aina kynä ja paperia, jotta saan kaikki sutkaukset mustiin. Niitä ei muista enää myöhemmin.
Tytär kertoi satuja ja tekaisi runoja alle kouluikäisenä. Muutaman ehdin kirjoittaa salamannopeasti paperinkulmalle, mutta en kaikkia voinut.
Ne unohtuivat heti.

Pikkutapahtumia kirjoittelin myös, ja kun lapset olivat toisella kymmenellä, he lukivat omia kirjojaan viikottain. Kaveritkin tulivat lukemaan ja nauramaan jutuille. Liimasin hauskimmat valokuvat, säästin heidän omia piirroksiaan ja leikkasin tukkatupsuja eri ikäkausina. Seurasin pituutta ja painoa. Jokaisena syntymäpäivänään he juhlallisesti kirjoittivat nimensä ja ikänsä kirjan sivulle.
Arvelen, että he ikään kuin tutustuivat itseensä lukiessaan kirjojaan, koska ne ovat nyt lukemisesta ihan riekalaiena.

Mutta kiukukseni ei kumpikaan ole jatkanut tapaa. Oma äitini oli kirjoitellut minusta vaikka mitä, joten olisi ollut hauskaa, kun kolmaskin sukupolvi olisi dokumentoitu.

mirjamarja kirjoitti:

Niinpä mummi tapasi perikunnan nuorimmaisen porskuttelemassa mustikkamössössä, läts, läts. Naama riemukkaana ja tukkaa myöten mustikkamehun peitossa.

Onneksi oli järvi ja lämmin päivä. Riemua saattoi jatkaa rantavedessä.

Pitäisi kuulua kansalaisvelvollisuuksiin kirjoittaa muistiin kaikki tällaiset
hauskat tapahtumat ja lasten suusta tulleet jutut.
Nyt niitä silloin tällöin tulee mieleen pieninä välähdyksinä.

maikki kirjoitti:

tana aamuna tytar aloitti pitkan lentomatkan USA:han ja me tietysti ikavoimme jo heita,muistoksi jai ihana joululoma yhdessa

Minunkin vieraani lähtivät tänään, päivää aikaisemmin, koska huomiseksi
on jälleen kerran luvattu lumikaaosta.
Tuntuu tietenkin tyhjälle, kun yks kaks on taas hiljaista. Plussan puolelle
lasken, että nyt saan aivan rauhassa ottaa nokoset keskellä päivää, eikä
tarvitse olla seurallinen tai miettiä seuraavaa tarjoilua.
Vanha ei jaksa enää.

Annina tytar perheineen USA:sta vietti joulun ja uudenvuoden meilla.
ostin muovikuusen joka sitten koristeltiin.
Aattona jokainen nosti korista nimen jolle sitten antoi joululahjan kuusen juurelle,oli ihana katsella lasten riemua paketteja avatessa.
tana aamuna tytar aloitti pitkan lentomatkan USA:han ja me tietysti ikavoimme jo heita,muistoksi jai ihana joululoma yhdessa

Tuosta tuli mieleeni, että kun 2-vuotias on hiljaa niin on syytä epäillä vaikka mitä.
Anoppini oli pojan kanssa kahden mökillä, kun poika oli 2,5 vuotias. Mummi meni lepäämään kammariinsa ja ehti jo vaipua horrokseen, kun kuuli, että poika leikki ja rupatteli itsekseen kuistilla.
Sitten hän havahtui pelottavaan hiljaisuuteen ja kipaisi katsomaan. Mummi oli poiminut ämpärillisen mustikoita ja levittänyt ne kuivumaan laakealle pellille. Pelti oli mukamas piilossa tuolin takana, mutta äkkikös parivuotias tuolin alle näkee!
Niinpä mummi tapasi perikunnan nuorimmaisen porskuttelemassa mustikkamössössä, läts, läts. Naama riemukkaana ja tukkaa myöten mustikkamehun peitossa.

Onneksi oli järvi ja lämmin päivä. Riemua saattoi jatkaa rantavedessä.

Olipa tosi ihana kuva Katleijasta! Ilme on todella sen näköinen,
että olet ymmärtänyt tehneesi jotakin luvatonta!

Mieleeni tulee kesä 1970, kun 2 ½-vuotias poikani hävisi, eikä häntä
löydetty mistään. Alkoi olla jo hätä. Etsittiin lähimaastot, saunat, liiterit,
poika oli hävinnyt, eikä vastannut huutoihin.
Rupesin vihdoin viimein etsimään häntä sisältä, kurkistelin sänkyjen alle,
auoin kaappien ovia ja vihdoinkin - kun avasin vaatekomeron oven, niin
poika istui siellä täydessä sotamaalauksessa! Kulmakarvat oli vedelty
kajalilla, toinen rohkealla kaarella otsan puolelle, toinen suorana viivana
ja huulipunaa ei ollut myöskään säästellyt!

Kaunis on kuusenne Ramooona ja toista kuin muovinen. Siitä on jo aikaa kun omasta metsästä mies kuusen haki. Minä olin jotain kolmentoista, kun halusin hakea kuusen kotimetsästä. Antoivat mennä. Etsin ja etsin tasaista, keskelle lattiaa sopivaa kuusta. Sitten näin ison kuusen latvuksen, joka oli juuri sellainen mitä etsin. Aloin sahata sitä kuusen runkoa ja alkoi mennä sisu kaulaan. Lopulta sahani ei enää liikkunut ja vaivoin sain sen irroitettua. En uskaltanut kertoa siitä kellekään silloin. Kuusihan on sellainen, että se ei arpeudu vaan vuotaa vauriokohdasta pihkat ulos. Jälkeenpäin on tullut mieleen että kuolikohan se kuusi.

Myöhemmin kyllä aikuisena muutkin pahat tekoni tunnustin. Luovuutta löytyi siihen suuntaan, josta laitan yhden valokuvan esimerkiksi. Ottivat kuvan kun olin leikellyt otsatukkaani kaksivuotiaana. Ilme on kovin syyllinen.

Ainahan joulukuusi pitää olla, yleensä viljelty kotimainen, joskus jos on ennen joulua käyntiä Hämeessä, otetaan omasta metsästä. Ulkona on tänä jouluna tuijan ylimääräinen runko valaistuna, yläkerrassa pieni muovikuusi lasten ja lastenlasten tekemillä koristeilla lastattuna. Karisee kamalasti tuo mokoma, en voikaan pitää loppiaisen yli. Samalla kuvasin äsken jäljellä olevat joulukukkani, ja mies ihmetteli, lavastanko uutta joulua. Tuontapaisia oksalla istuvia tonttuja olen virkannut noin sata vuosien varrella.
Eikös faari sypressiä koristellut joulupuuksi.

Oliko teillä joulukuusi kaikilla? Minä toin vintiltä vielä tuon vanhan muovikuusen, jonka sitten pojanpoika koristeli. Uudet koristeetkin oli ostettava, kun vanhat olin syksyllä roskikseen vipannut. Onhan se kaunis koriste tuossa olohuoneessa.

Minulle sopivat oikeastaan kaikki joulukukat, mutta hyasintti on niistä tärkein. Tänä jouluna sain joulutervehdyksenä joulutähden ja hyasinttiasetelman.
Sininen hyasintti rojahti pitkäksi, vaikka olen kastellut sitä todella vähän. Upea se on ollut koko joulun ja kuivuikin sinisen värinsä säilyttäen. Nyt olen vahtinut, tekisikö se vielä uuden kukinnon. Jostain luin, että sininen hyasintti tuoksuu voimakkaammin kuin muut lajitoverinsa ja tekee suurimman kukinnon.

Joulutähti on monena jouluna korvannut minulle joulukuusen. Kyllä se joulun tunnun luo. Tulppaaneja ei minulla ole ollut moneen vuoteen. Joskus on viety pieni tulppaani haudalle kynttilän viereen aattona joulutervehdyksenä. Kerran sain leikkotulppaaneista solmitun asetelman jouluksi. Siinä oli tulppaanien lisäksi kauraa ja männyn oksia, joilla istui pari punatulkkua. Sanoisin, että se oli persoonallisin ja kaunein jouluasetelma, jonka olen koskaan saanut.

Amaryllis on myös ollut monena jouluna keittiön pöydällä. Siitä on pitkäaikainen ilo. Mutta jos sen ja hyasintin välillä pitää valita, valitsen hyasintin.

Olen monasti palstoilla hehkuttanut valkean jouluruusun puolesta, ja se on syklaamin ohella ensimmäisiä joulukukkahankintoja pikkujoulujen aikaan. Amaryllis eli oikeammin ritarinkukka taitaa viedä voiton. Usein kasvatan itsekin, vaikka siitä hontelo pitkävartinen tuleekin, napsaisen vanat sitten maljakkoon leikkokukiksi. Joulutähti on aina minullakin, onhan siinä hehkuvanpunainen väri ja se kestää hyvin pitkään. Minäkin muistan, miten kukkakaupan lähetti lapsuuskodissa toi tulppaanipesiä, olkisiakin oli ja isompia kukkakoreja, joissa oli hyasintteja mukana, joskus kielojakin, taisi olla tasettejakin. Suuri punainen tulppaanikimppu Aalto-maljakossa näyttää myös hyvältä... Hyasintteja täytyy olla tuoksun takia, ja ne ovat kauniita kaikissa väreissään, tänä jouluna näkyi paljon uusia lilan eri sävyjä. Hyasintin sipulit säästän ja istutan maahan, kyllä niistä joskus pukkaa pieniä kukkasia. Itse ostin ennen joulua neljä nuppuista hyasinttia, joista kolmesta tuli valkeita. Ensimmäiset näkyvät kuvassa sammalta ja siemenkotia juurellaan , nyt mukana on kolmaskin ja uutta vanaa työntyy. Jos muistan, vien niitä yöksi viileään. Saat Katleija varmasti edullisesti täydessä kukoistuksessa olevia hyasintteja nyt. Minulla ei orkidean uudelleen kukitus usein onnistu, vaikka kuinka koetan neuvoja noudattaa.

Wienin uudenvuoden konsertissa nähtiin taas ihanat kukkakoristeet. Sävyt olivat pastelliset mutta heleät, valkeaa ja roosan sävyjä paljon, runsaasti ruusuja, jaloleinikkejä ja isoja orkideoitakin .

Tässä ensimmäiset hyasinttini nupullaan, mutta jo tuoksuvina - myös pari pientä lasilintua on juurella, mutta ei oikein näy.

Kysynpä mistä joulukukasta pidätte eniten. Itse olen jotenkin joulutähteen kyllästynyt, vaikka kyllä yksi tänä vuonnakin oli, sitten on amaryllis. Mutta tänä jouluna ei ollut sitä parasta, koivunoksapesään istutettuja pieniä joulutulppaaneja. Ne aina sykähdyttävät, sillä sellaiset olivat ensimmäisenä jouluna meillä olohuoneen sohvapöydällä. Tänä jouluna kukki neljä orkideaa, josta yksi oli puhtaan valkoinen ja sopi joulukukaksi oikein hyvin.
Nyt jäin kaipaamaan hyasintin tuoksua. Se tietää sitä, että huomispäivänä menen Citymarkettiin ostamaan pari hyasinttia.