Tilasin syksyllä kopiot isäni Kantakortista ja Sotilaskantakortista.
Niistä voi saada uusia palapelin osia täydentämään kuvaa isästä.
Ensimmäisenä herätti huomiota hänen kokonsa ja painonsa, 167 cm
pitkä (pätkä) ja 67 kg painava. Keskenkasvuinen pojannulikka.
Hän kasvoi hitaasti, pituutta tuli 5 cm lisää kun oli jo naimisissa.
Paino putosi sodan aikana, vaikka äiti oli lähettänyt ruokapaketteja.
Ruokapaketit hävisivät parempiin suihin.
Kantakortista voi seurata vuosi vuodelta liikekannallepanovaiheita
ja missä hän milloinkin on ollut. Korttiin on merkitty koulutukset ja
erikoistehtävät.
Haavoittuminen on tapahtunut 15.9.1941 Ontajoella, missä hän oman
kertomansa mukaan oli ratsulähettinä, otti kielletyn tupakkatauon
tiheän kuusen suojassa. Samassa kuusessa oli vihollinen. Molemmat
ampuivat yhtäaikaa. Vihollinen kuoli, isä haavoittui ohimoon ja olkapäähän,
johon kiväärin luoti oli iskeytynyt.
Tuosta luvattomasta tupakkatauosta arvelen 7 päivän arestin olleen
seurausta sen jälkeen kun kenttäsairaalasta pääsi pois. Rangaistuksen
syytä ei ole merkitty, mutta eikös kaikenlaiset "sooloilut" rangaista?
Olen ihmetellyt sitä, että sota-ajan kokemuksista perheissä ei olla
kirjoitettu mitään.
Koko kansa vaikeni. Kaiken huippu oli joskus 60-luvulla kun silloinen
pääministeri melkein kielsi sotaveteraaneja järjestämästä sodan syttymisen
25-vuotistilaisuutta.
Kaikista sodan aiheuttamista traumoista ollaan vaiettu. Sota ei rajoitu
pelkkiin vuosilukuihin, vaan sen seuraukset saattavat kestää vuosikymmeniä.
Ma 10 Tammi - 11:19:40