Kun dementia iskee

MdK kirjoitti:

Tarua on, ainakin toistaiseksi. Toivottavasti jää taruksi kokonaan.

Helpotuksen huokaus! Nyt voin nukkua yöni rauhassa lampaita laskematta.

Frederiikka kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa kuulla, miten Ruotsissa uutiseen suhtaudutaan? Onkohan totta vai tarua?

Tarua on, ainakin toistaiseksi. Toivottavasti jää taruksi kokonaan.
Kuningatar itse kyselee kuinka on uutisen kirjoittajan terveyden laita.
Uutinen oli jonkun free lance-toimittajan blogissa ja pelkkää huu-haata.

Muistutus kännykässä
Kauppaan mennessäni kävin laittamassa nimeni saunan varauslistaan illaksi. Näpyttelin samantien kännyyni muistutuksen saunaan menosta.
Eipä ollutkaan illalla se saunaanmeno mielessä kertaakaan, kunnes kännykkä hoiti hommansa ja muistutti. Muistan kerran unohtaneeni saunan. Minulla ei ole vakivuoroa, koska käyn uimahalleissa usein ja saunon siellä samalla.

Selatessani nettilehtiä, osui silmiini uutinen, jossa kerrottiin kuningatar Silvian sairastavan nopeasti etenevää alzheimerin tautia. Huh! Toivottavasti kysymyksessä on uutisankka. Kuningattaren äitihän sairasti samaa tautia. Kuningatar Silvia on suosikkini kuninkaalisten joukossa. Olisi kiinnostavaa kuulla, miten Ruotsissa uutiseen suhtaudutaan? Onkohan totta vai tarua?



[You must be registered and logged in to see this link.]

MdK kirjoitti:

faari kirjoitti:

Minä olen etsinyt taskutietokonettani. Olen ihan vama, että toin sen Suomesta tänne. Saattaahan se olla keväällä toivottamassa tervetulleeksi kesänviettoon

Eikös se taskupoljin ollut mukanasi siellä Teneriffalla?

Kyllä se taskukone tallessa jossain varmassa paikassa varmasti on. Minulla on tänään ollut "hyvä päivä". En nimittäin muista, mitä olen kadottanut.

faari kirjoitti:

Minä olen etsinyt taskutietokonettani. Olen ihan vama, että toin sen Suomesta tänne. Saattaahan se olla keväällä toivottamassa tervetulleeksi kesänviettoon

Eikös se taskupoljin ollut mukanasi siellä Teneriffalla?

Minä olen etsinyt taskutietokonettani. Olen ihan vama, että toin sen Suomesta tänne. Saattaahan se olla keväällä toivottamassa tervetulleeksi kesänviettoon

Tällä viikolla on mennyt taas aikaa kun olen yrittänyt keksiä, kuinka aivoni
on toiminut kun esim. silmälasini hävisivät ykskaks ja niitten etsimisessä
meni pari tuntia. Löysin ne vihdoin viimein alakerran vessasta, mutta en
käsitä miksi ne olin sinne jättänyt... kun en ollut edes pytyllä istunut.

Tänään taas etsin sähköjohtoa, jonka poikani on luvannut laittaa kuntoon
olohuoneen kattolamppua varten. Kun ostin johdon, niin kuvittelin että
osaan itsekin laittaa tarvittavat kappaleet päihin, mutta eipä ollut sellaista
työkalua että olisin voinut kuoria muovia pois. Laitoin johdon talteen...
jonnekin...varmaan paikkaan... odottamaan poikaa.
Tänään tuli mieleen, että otan johdon esille että muistetaan laittaa lamppu
kuntoon. Siinäpä olikin tenkkapoo, että missä se johto nyt onkaan.
Etsin kaikki laatikot ja lokerot. Johtoa ei ollut missään. Kävelin ja mutisin
puoliääneen: "Mihin voi näin älykäs ihminen kuin minä laittaa sähköjohdon..."
ja siinä mutistessani avasin eteisen vaatekomeron oven ja yhdessä
hengarissa roikkui tutun näköinen johto!

Miksi! Yritin siinä miettiä aivoituksiani ja tulin siihen tulokseen,
että johto oli mielestäni "kihara" ja olin varmaankin laittanut sen oikenemaan.

marimba kirjoitti:

Monta kertaa dementoitunut vanhus on hyvin hyväkuntoinen fyyysesti ja ketterä liikkumaan. Siinä sitä sitten onkin vahtimista.

Näin on. Isäni oli terveyskeskuksen vuodeosastolla hoidettavana jonkin aikaa. En muista syytä. Olisiko ollut ummetus, joka aina silloin tällöin vaati terveyskeskuksen apua, kun kotikonstit eivät tehonneet. Isäni huonetoverina oli dementoitunut maanviljelijä. Hän oli toiminnan mies. Mennessämme vierastunnilla isää katsomaan, koimme yllätyksen. Wc:ssä oli menossa remontti. Kaikki lattialistat oli irrotettu ja kaakelien irroitus oli meneillään. Osaston henkilökunnan ilmeet olivat videoinnin arvoiset. Isäni totesi:"Sillä vähän heittää!"

Työmuisteluja

Pari karkailutapausta on jäänyt mieleen osastoltani. Oli kesäaika ja minulle soitettiin illalla osastolta, että miespotilas oli karannut. Tytöt soittivat omaisille sekä minulle. Omaiset epäilivät että isäpappa voi olla kotonaan. Sain osoitteen ja lähdin Fiatillani papan kotitalolle. Sinne oli sairaalasta ainakin kolme kilometriä matkaa, mökki oli radan varressa syrjässä yksinään. Tulin sinne samaan aikan pojan kanssa.Siellähän pappa lepäsi ulkoportaiden alla, kun ei sisään päässyt. Meillä oli fiksut tummansiniset grimplenepuvut potilailla ja nahkaiset sisäjalkineet, niin häneen ei oltu kiinnitetty huomiota kaupungilla.

Toinen tapaus oli dementoitunut yliopiston saksankielen lehtori, joka jo sairaalaan tullessa oli kovasti levoton ja koko ajan lähdössä. Karkaaminen onnistuikin ja kotiinsa tämäkin mies käppäili ja löytyi sieltä keittiön pöydän vierestä istumasta.
Sitä me osastolla ihmeteltiin, että hän oli hoitanut sitä yliopiston virkaansa viimeaikoihin asti. Vaikeudet tuli, kun ei löytänyt töistä kotiin.

Monta kertaa dementoitunut vanhus on hyvin hyväkuntoinen fyyysesti ja ketterä liikkumaan. Siinä sitä sitten onkin vahtimista.

Em tapauksissa tietenkin poliisiparto sai karkailevista tiedon.

MdK kirjoitti:

Vielä tässä, kun on voimissaan, voi maalailla omasta itsestään fantasioita vastaavassa tilanteessa. Kun poika on käymässä niin kuvittelemme, mitä kaikkea tässä talossa saattaa tapahtua, jos vaikka satun lähtemään yökävelylle niinkuin mummu.

Muistuu mieleen isäni "kävelyt". Niissä oli aina logiikkaa. Kotiin hän aina matkasi. Äitini osasi hoitaa hommat. Yhtenä iltana isä oli matkustamassa lapsuuden kotiinsa. Bussipysäkille oli lähdössä. Isä oli dementoituneenakin vahva mies, joten äiti tiesi, että nyt tarvitaan arkipäivän psykologiaa matkustusinnon taltuttamiseksi. Muuten saattaa tulla mustelmia. Niinpä puettiin vaatteet päälle ja lähdettiin pihalle. Äiti oli juonessa mukana. Sanoi, että harjoitellaan vähän kävelyä talon ympäri, kun bussipysäkillekin on matkaa. Niinpä sitten kiertelivät muutaman kerran talon ja tontin ympäri. Isän askel alkoi väsyä. "Eiköhän lähdetä sentään omaan kotiin nukkumaan, kun meillä kerran on oma koti", sanoi äiti. Isä tuumasi, että voihan sinne huomennakin mennä, mikäs kiire tässä. Hyvin oli kuulema uni maittanut.

Liekö niin, että dementoituneitten ja lasten vahingoittumisen
estämiseksi on ajateltava aika paljon samalla tavalla ja yritettävä ottaa
huomioon ennalta kaikki varotoimenpiteet.

Kyllä useimmat äidit esimerkiksi tietävät, minne heidän konttausiässä
olevan pienokaisensa huomio on kiinnittynyt ja äidit osaavat eliminoida
kaikki vaaratilanteet olemalla ajatuksissaan lapsen edellä. Mahtaako
naisilla olla synnynnäinen ominaisuus tällainen "simultaani-vaisto"?
Monelta mieheltä se voi puuttua.

Muistan, kun poikani oli pieni niin isänsä oli jättänyt kristalliöljypullon
avonaisena parvekkeelle, kun oli puhdistanut sillä auton osia. Pampatin
kauheasti, että noin ei saa tehdä, poika voi juoda siitä. Isäntä oli sitä
mieltä että ei varmaan juo, kun tuntee hajun! 9 kk:n ikäinen, jolla kaikki
meni suuhun, kaikkea piti maistaa... Vein pullon siivouskomeroon ja
lähdin käymään pyykkituvalla. Kohta tullaan kauhealla kiirellä sanomaan
minulle, että nyt poika on juonut sitä öljyä! Pullo oli taas parvekkeella ilman
korkkia ja poika oli kontannut sinne ottaakseen mehuhuikat! Tuli kiire
sairaalaan ja siellä piti lääkäri kuulustelun, kuinka voi olla mahdollista
että tuon ikäinen vauva pääsee juomaan kristalliöljyä.

Sama koskee vanhuksia. Kaikki vaaralliset jutut pois näkyvistä ja ulottuvista.
Kuinka moni tulipalo on syttynyt sen takia että hellan levy on jäänyt päälle,
tai silitysrauta, tai kynttilä. Minullekin saattaa jo sattua, että istun tietsikan
ääressä enkä muista että hellalla on ruokaa tekeillä. Kauheat käryt sitten
muistuttavat. Onneksi en ole lähtenyt lenkille juuri silloin kun hella on
unohtunut päälle.

MdK kirjoitti:

... mitä kaikkea tässä talossa
saattaa tapahtua...

Ei tarvita kuin ajattelematon poika, joka jättää kuistin lattialuukun auki oven taakse.
Se kävi minulle, löysin itseni kuistin alta, vieläkin on jalka kuin puupölkky, 10 pvää myöhemmin. Tänään kuitenkin jo pystyn kävelemään kunnolla.
Aina varoitellaan kiipeilemisestä ja tikapuista, mutta että lattia viedään salaa jalan alta...

Nykyajan ihmisillä ei tunnu olevan käsitystä mitä voisi sattua. Iltapäivälehdessä on juuri tarina monen hengen omakotitalosta, joka paloi pahasti, kun uunin tuhkat oli viety astiassa kuistille. Joku kekäle oli jäänyt hehkumaan ja siinä ei muuta tarvittu.
Minä olen tyhjentänyt 50 v. mökillä leivinuunin tuhkat, ja joka kerran muistan, että tuhka voi olla kuumaa. Odotan aina seuraavaan päivään, ennen kuin alan tyhjentää uunia. Ja teen sen pienissä erissä. Vedän tuhkat metallisen rikkalapion päälle ja käyn levittämässä nurmikkoon. Sammal ei pidä tuhkasta.
Saunan kiukaan ja padan alta täytyy myös tyhjentää tuhkat usein. Mitään ei ole koskaan sattunut.

Viime viikolla taas kerrottiin asunnosta, joka oli syttynyt, koska sähkökiukaan päälle oli pantu tennistossut kuivumaan. Kun kiuas kuumeni tarpeeksi, tossut syttyivät ja huusholli paloi. En käsitä. Koskaan en ole pannut mitään kiukaalle.
Niin märkää ei olekaan, että se pitäisi kiukaalla kuivattaa!

Vielä tässä, kun on voimissaan, voi maalailla omasta itsestään fantasioita
vastaavassa tilanteessa.
Kun poika on käymässä niin kuvittelemme, mitä kaikkea tässä talossa
saattaa tapahtua, jos vaikka satun lähtemään yökävelylle niinkuin mummu.
Olenhan minä joskus (vielä täysijärkisenä) jäänyt täällä öven taakse ja kiivennyt
huteria tikapuita pitkin parvekkeelle aikaisin aamulla ja toivonut ettei kukaan
näkisi!
Voin kuvitella että vähän dementoituneena ei päätä paleltaisi ja saattaisin
tehdä sen uudestaan!

MdK kirjoitti:

Äitiä oli ruvennut naurattamaan ja oli sanonut miniälle:- Ja nyt Leena keität hautajaiskahvit!

Tuosta voi päätellä, mistä tyttärensä on huumorintajunsa perinyt.

Olen kertonut vanhalla foorumilla 92-vuotiaasta äidistäni, joka on muutaman kerran
lähtenyt yöllä asunnostaan. Kerran löydettiin jostakin ojasta kylmettyneenä ja
märkänä ja vietiin sairaalaan. Keuhkotulehdusta hoidettiin sitten jonkin aikaa.

Nyt oli taas viikko pari sitten lähtenyt yövaellukselle, mutta ilmeisesti "tullut
järkiinsä" jossakin vaiheessa, yritti mennä lukitusta pääovesta sisälle, mutta ei
tietenkään päässyt. Oli kuitenkin uskaltanut koputtaa jonkun ikkunaan ja niin hän
pääsi takaisin lämpimään sänkyynsä. Hänellä on ollut mahdollisuus päästä asunnostaan
ulos terassinsa kautta. Ovi on ollut lukossa sen sairaalareissun jälkeen, mutta näköjään
taas avattu kun on arveltu hänen olevan täysin terve. Mutta yllätyksiä sattuu ja olen
pannut merkille että nämä yllätykset ja sekoamiset tulevat hänelle syksyllä, kun on
pimeää, sateista ja myrskyistä.

Ehkä syksyn pimeys ahdistaa ja tuo mieleen ne vaikeat vuodet, kun isää odoteltiin
kotiin. Veljeni kertoi, että nyt viikonloppuna kun he olivat käymässä, niin hän äiti
oli alkanut ihmetellä, mahtaako isä olla taas ryyppyreissulla kun ei ole tullut kotiin.
Veli oli sanonut että ei ole, vaan on nukkunut lähes 10 vuotta turvallisesti, 2,5 m multaa
päällä haudassaan. Äitiä oli ruvennut naurattamaan ja oli sanonut miniälle:
- Ja nyt Leena keität hautajaiskahvit!