Rahalla ei aina saa

Kerroin tapauksesta pojalleni, niin hän muistutti että olin itse ollut samanlainen
"törppö" asiakas Saksassa 1990, kun saksalaisilla oli vielä D-markkansa!
Silloin olin tulossa seuralaiseni kanssa Espanjasta ja ajoimme autolla Euroopan
läpi. Hänellä oli muovipussillinen saksalaisia kolikoita, joista hän halusi päästä
eroon. Niinpä päätimme maksaa kahvit ja kahvileivät niillä kun pysähdyimme
erään Gasthausin kohdalla.
Hän kaasi kolikot kassalle, mutta kassa sanoi ettei jotkut pikkukolikot enää ole
käytössä ja sysäsi kolikot takaisin. Minä sanoin että "das ist nicht unseres Problem",
ei ole meidän ongelma. Vieressä seissyt kassan kolleega nauroi aivan kippurassa
ja sanoi että anna niitten mennä. Ja me mentiin!

Ilmeisesti tärkeä ihminen!

Olin tänään pitkästä aikaa kaupunkikierroksella. Kotimatkalla poikkesin ruoka-
ostoksille ja kassaa lähestyessäni kuului kassalta kovaa karjumista. Asiakas
vaikutti tosi aggressiiviselta. Kassatytön apuun riensi joku kolleega joka soitti
pomon paikalle.
Tuo asiakas oli tehnyt ostokset ja aikoi maksaa ulkomaalaisella valuutalla, joka
oli olutpurkin pohjan kokoinen kolikko, mutta jota kassatyttö ei hyväksynyt
maksuvälineenä. Pomo selitti, että tässä kaupassa käy ainoastaan ruotsalainen
valuutta tai voimassa oleva, ulkomaalainenkin, maksukortti. Ei vaan tuntunut
menevän jakeluun. Pomo käski miehen mennä käytävän päähän pankkiin
vaihtamaan kolikkonsa. En tiedä, miten asia eteni. Siihen he jäivät vielä
väittelemään, kun itse olin selvinnyt naapurikassalta ostoksineni.