Minua aina ihmetyttää ne hirmu palkkiot, joita kansanedustajat nostavat, esim. nyt se Uroilaisen kokouspalkkio 2 kokouksesta. Tietysti voidaan sanoa, että palkkio on koko ajalta, ja työhön liittyy muutakin kuin kokouksessa pistäytyminen, mutta kuitenkin. Urpilainen korosti, että hallintoneuvosto seuraa firman kehitystä ja blaa blaa. Se nyt vielä puuttuisi, ettei seuraisi.
Onko firmalle niin iso mainos, että joku eturivin poliitikko on sen hallintoneuvostossa, että kannattaa maksaa tyhjästä?
Jutta on sentään demarien puheenjohtaja, ja demarit aina korostavat, kuinka oikeisto haalii itsellensä hienot paikat ja korkeat palkat ja "köyhän kansan verta juo."
Jotenkin tuntuisi, että pitäisi itse tykönänsä sanoa, että lahjoittaa hyväntekeväisyyteen ansaitsemattomat palkat, jos firmojen on tiliensä kunnossa pidon vuoksi ne ehdottomasti maksettava.
Toinen seikka, joka minua aina kummastuttaa, on kansanedustajien hinku kunnallispolitiikkaan. Eihän heillä voi olla mahdollisuutta hoitaa kunnan asioita, kun toimii ehkä satojen kilometrien päässä pääkaupungissa. Vaikka he kuinka kävisivät kotipuolessa tupailloissa, niin maan asiat pitää olla ensi sijalla. Jollei ole, niin pois sitten eduskunnasta!
Siellähän usein ollaankin vain muutama vuosi. On poliitikolle tietysti oman edun kannalta hyvä olla kunnanvaltuutettuna senkin ajan. Kyllä siinäkin muutama euro tienaantuu ihan itsekseen tilille.
Koko ikäni olen ollut sitä mieltä, että turhaan kansanedustajia mollataan ja haukutaan. Ikävä huomata, että olen ilmeisesti ollut melkein väärässä.
Niinistö kuitenkin haluaa pois kohtuuttomat eläke-edut. Janina Andersson oli viimeinen pisara, koska hän pääsi 60 % eläkkeelle 37-vuotiaana. Mihin kohtaan poliittisessa kentässä vihreät kuuluvat. Eivät nyt ihan oikeistoon, vai mitä.