peruna on maaomena

mirjamarja kirjoitti:

Omenaa on satoja kiloja myynnissä. Möisivät edes laatikoittain halvempaan hintaan, mutta ei.

Sama on monen muunkin kotimaisen tuotteen kanssa. Pidetäänköhän hintoja keinotekoisesti korkealla ja vedotaan siihen, että hävikki on suuri? Mistä hävikki johtuu? Hinnasta.

Jos on omenilla hintaa, niin perunoita saa melkein ilmaiseksi. Ostin kaksi kiloa ihania, suuria kotimaisia perunoita kaupasta 69 sentillä. Viljelijä saa perunasta n. 10 senttiä kilolta. Lehdessä eräs paikallinen perunan viljelijä sanoi jättävänsä perunat maahan. Ei kannata nostaa, kun nostokustannukset ovat kalliimmat kuin perunasta saatava hinta. Jotain on pahasti vinossa omenien ja pottujen hintapolitiikassa.

Kaneliomenaa kasvaa joka pihassa, ja siksi on minusta törkeää kuljetuskustannuksiin vedoten maksattaa ostajille niin korkeita hintoja. Tuskin torikauppias kovin pitkältä noin yleistä sorttia hakee myytäväksi.
Ilman muuta moni kauppias joutuu heittämään kompostiin suurimman osan, sillä kanelihan ei edes kauan säily.
Kun torilla kävija ostaa ehkä 14 kpl (=1 kg) kanelia, niin eihän se näy missään. Omenaa on satoja kiloja myynnissä.
Möisivät edes laatikoittain halvempaan hintaan, mutta ei.

Sama on monen muunkin kotimaisen tuotteen kanssa. Pidetäänköhän hintoja keinotekoisesti korkealla ja vedotaan siihen, että hävikki on suuri? Mistä hävikki johtuu? Hinnasta.

mirjamarja kirjoitti:

Eilen ostin torilta keltaisia kaneliomenoita. Hyviä, 3,5 egua/kilo. Käsittämättömiä hintoja, kun ajatellaan, että sato tänä vuonna on ollut runsas.

Käsittämättömiä hintoja kerrassaan. Tässä viimeiset keltaiset kanelini. Ilmaiseksi täältä saisi. Tänään menee pari kassillista taas tuttavalle. Keltaiset kanelit ovat tänä vuonna kasvaneet yllättävän kookkaiksi kuivuudesta huolimatta. Ja maukkaita ovat. Säälihän niitä on kompostiin laittaa, mutta minkäs teet. Kaikilla on omenia täällä niin paljon, ettei edes varkaille kelpaa. Pikkulinnuille kyllä. Tänä aamuna ilmestyivät ensimmäiset punatulkut kaneleilla herkuttelemaan.



Syystöitä on mukava puutarhassa tänä syksynä tehdä, kun on lämmintä ja kuivaa. Haravointia riittää, vaikka ajelenkin lehtiä ruohonleikkurilla aika ahkeraan. Eilen sain laitetuksi haudat syyskuntoon. Viikonloppuna tulee seitsemän kuutiota polttopuuta. Saattaa tulla enemmänkin, jos saamme puuliiteriin sopimaan. Ihana puukauppias, kun pinoaa vaimonsa kanssa puut liiteriinkin samaan hintaa.

Puolalaiset sääennusteet lupailevat ensi talvesta kylmintä tuhanteen vuoteen. Suomalaiset säätieteilijät suhtautuvat ennusteeseen varauksella. Minä uskon suomalaisia.

Lapsuuteni maisemissa kasvoi paljon Loboa.
Kaupasta saa ostaa sillä nimikkeellä sentapaisia omenoita, mutta ovat varmaan täysin raakileita poimittaessa, koska ei niissä ole sitä ihanaa mehukasta kirpeyttä, mitä lapsuuteni omenoissa oli.
Eilen ostin torilta keltaisia kaneliomenoita. Hyviä, 3,5 egua/kilo. Käsittämättömiä hintoja, kun ajatellaan, että sato tänä vuonna on ollut runsas.

Toivottavasti syksy innostaa porukkaa taas kirjoittamaan palstalle. Joka päivä tulee uusia aiheita.
Nyt on Mari Kiviniemikin osoittanut väkivaltaisuutensa. Kuulemma purrut Jugneria sormeen nuoruutensa päivinä.
Puolueen periaatteiden mukaan ei muista itse tapahtunutta.

Tänä syksynä olisit varmaan meidänkin pihalla viihtynyt. Ympäriämpäri omppuja on jaeltu, säilötty, leivottu ja kylmäpuristettu mehuksi, ennen kaikkea napsittu puusta suoraan suuhun. Åkerö on nyt parhaillaan, sitten on Lobojen vuoro. Kauniin punaisina ne sopivat jouluomeniksikin, käärin laatikkoon huolella jokaisen omaan paperiinsa. Tässä tänään kuvattu Lobo-puu.

Rakastan kotimaisia omenoita, ulkolaisia ostan vain joskus. Täällä laitakaupungilla kasvaa omenapuita siellä täällä, joten pysyn omenissa. Talot on purettu, vaan jokunen omenapuu on jäänyt muistuttamaan entisestä puutarhasta. Nämä puut ovat vanhoja tuttuja hyviä lajikkeita. Jossain on jätetty portin pieleen omenoita otettavaksi-kiitos heillekin.
Kuntosalilta tullessani tuossa lähipuistossa on kolme isoa Åkerö puuta, joiden alta poimin ihania isoja omenoita kassillisen. Muualta löytyy hyviä soseomenoita. Nyt en jaksa kaikkia möysyttää, joten pitää kuivattaa osa. Ne on helppo säilyttää kun eivät vie paljoa tilaakaan.

Ramoona kirjoitti:

Omenvarkaus antaa eräänlaista jännitystä elämään.

Kovin suurta jännitystä ei muutaman omenan vieminen ole tuottanut, koska mökkitiellö ei todellakaan kulje arkisin yksikään sielu. Kyllä minä kuitenkin murehdin omenieni perään. Ne olivat madottomia ja isoja.
Ainoa kulkija siellä on isoa karvaturria ulkoiluttava emäntä, jolla on kyllä ihan omatkin omenapuut talonsa nurkalla. Kylä on niin kuihtunut, että lapsiperheitä ei ole, vain eläkeläiset vielä jaksavat asua metsittyneillä tiloillaan. Koulu on lopetettu jo 20 v. sitten, kaupat poissa, ei edes kauppa-auto enää käy. Ehkä vitamiinin puutos alkaa tuntua. Mustat viinimarjamme kyllä ovat saaneet olla rauhassa. Niiden anastamisessa kun olisi paljon enemmän työtä.

Hietaniemen hautausmaan haudoilta katoaa kukkaset, ja nyttemmin on selvinnyt, että asilla onkin citykanit jotka ovat pesiytyneet hautausmaalle. Mm. neilikat ovat niille kovin mieluista ravintoa.
Kun tietää jonkun luontokappaleen olleen asialla, ei kiihdy ollenkaan sillä tavoin kuin jos "louontokappaleeksi" osoittautuu ihminen.
Muuten kyllä citykanit hautausmaalla herättävät minussa tosi suurta inhoa. Nehän kaivelevat itselleen käytävien sokkelot maan alle. Inhottaa ajatella, että ne mylläävät lähimmäistemme viimeisissä leposijoissa.

Täällä hukkuu omenapuitten omistajat omenoihinsa. Monet naapurit
laittavat tonttiensa rajalle puista pudonneita omenia hinkkeihin ja laatikoihin,
joista ohikulkijat saavat ottaa mielin määrin. Omenia kärrätään metsän
suojaan ja käyneitä omenia saavat eläimet syödä.

Itse olen aina kävelylenkeillä ottanut omenia autiotonteilta, mutta nyt en
ole jaksanut tehdä niin pitkiä lenkkejä, enkä kantaa suurempia lasteja.
Eilen otin naapurin tontin rajalta muutaman omenan että voin tehdä
kookosmurupaistoksen.

Omenvarkaus antaa eräänlaista jännitystä elämään. Pojanviikarit ovat sitä aina harrastaneet, vaikka omassa pihassa olisi omenapuden allakin kottikärryittäin omppuja. Kaipa ruohon on aina vihrempää aidan takana. Toinen urheilulaji on joulukuusien varastaminen. Metsäomistaja ottaa oman kuusensa myös metsänhoidollisesti asennoituen, tekisi mieli laittaa lappu : "Harvenna tästä!" Kaupunkien viljelypalstat ovat usein pitkäkyntisten pyhiinvaelluspaikka. Mikä mielipaha siitä seuraa, kun hellyydellä vaalitut perunat on joku kaivanut omaan säkkiinsä. Eurolla saa kuitenkin ison pussin kaupasta perunoita. Haudoiltakin varastetaan kukkia. Jotenkin ymmärtäisi, jos nälkäänsä ottaisi , mutta tuollaisen täytyy olla jotain toisen omaisuuden kunnioittamattomuutta. Toisaalta, filosofisesti ottaen : ehkä meidän ei tarvitsisi itsekään niin omaa omaisuuttamme kunnioittaa.

Frederiikka kirjoitti:

....omenainen olo. Sellaisen saa, kun syö kymmenen omenaa pääateriaksi.

Terveisiä kesämökiltä. Eipä minulla ole huolta omenasadosta. Olen istuttanut mökille 3 puuta, joista yhden varren järsi myyrä monta talvea sitten, toinen on vasta metrin pituinen ja kolmas teki 11 omenaa (valkea kuulas). Poissa ollessamme omenavaras oli vienyt koko sadon, joten toivottavasti hänellä oli omenainen olo.
Se järsitty omenapuu on urheasti kasvattanut lehtiä ja kukkia joka kevät kuitenkin, ja tänä vuonna oli 3 raakilettakin, mutta taisi varis tms luontokappale ne viedä.

Se omenavaras on kyllä aivan kaksijalkainen varis, jolla on veitsikin taskussa, sillä eräs kesänaapuri, jolla on paljon omenapuita, sanoi ihmetelleensä, kun pudonneista omenoista oli veitsellä leikattu maistiaisia.

Ihmettelen vaan, kun matkaa lähimpiin asukkaisiin on meidänkin mökiltä satoja metrejä. Tie on ihan kesämökkitie, jonka varrella ei asu ketään vakituisesti. Pitää olla omenannälkäinen, kun jaksaa vaeltaa varkaisiin sellaisia matkoja.





Siirsin nämä omenat ja perunat tänne ulos luontoon kirjaston hämärästä - vaari